Tuijotin ohutta viisaria joka kulki numerojen välillä, samalla laskien mukana.. 50minuuttia.. 51minuuttia.. 52minuuttia......sitten 57.. 58.. 59.. Tunti.. 10minuuttia.. Sitten se loppui.. Paukutus loppui, jäin yksin kellon tikityksen kanssa. Varmuudeksi odotin vielä hetken, nousin hiljaa sängyltäni ja otin askeleen ovelle.. Sitten toisen.. Ja kolmannen.. Käänsin hiljalleen kahvaa jousten natistessa, kun kahva ei enää kääntynyt työnsin ovea hiljalleen auki. Katsahdin oveni taakse, tyhjää.. Eteiseen, tyhjää.. Olohuone, tyhjää..
En vaivautunut enää varomaan, kävelin rappuset pelkäämättä niistä lähtenyttä ääntä. Poimin puhelimeni lattialta, lasinsirujen keskeltä. Näyttö oli paskana mutta toimi, hieman säristen kylläkin..
Koppasin takkini, hattuni ja kenkäni, samalla jo rynnäten ulos.
7 lukematonta viestiä
2 vastaamatonta puhelua
Henkilöltä Roy
En tiennyt olisinko halunnut avata noita viestejä mutta tein sen, pelkäsin että siellä olisi lisää kuvia mutta onneksi viestit olivat niitä tylsiä kirjaimia joita halusinkin. Kirjaimet näyttivät vain tuherrukselta kun lumipyry sotki näyttöäni lumella joka suli vedeksi. Yritin muodostaa kirjaimista sanoja, mutta tuloksetta.
Astuin kauppaan suojaan, vetäisin hieman hihaani ja pyyhkäisin puhelimeni näytön kuivaksi. Viestit olivat vain ihmettelyä siitä kun en ollut vastannut vaan "kadonnut yhtäkkiä"
"Dude wtf, ooks sä noin kännissä vai mitä helvettiä tää o?!" näpyttelin hieman ehkä ärtyneenä tästä sotkusta jonka tuo oli saanut aikaan.
YOU ARE READING
Kujan kulkijat
RomanceTunsin tuon hellän käden hivuttautuvan paitani alle ja sillon löysin itseni. Vetäisin tuon väden pois ja lähdin pois. Tunsin tuon hämmentynen ja murtuneen katseen selässäni mutta jatkoin matkaa.
