LUKU 3. EI TIPPA TAPA

1K 64 26
                                    

Hupsistakeikkaa, taas uusi luku. Toivottavasti ei haittaa tämä nopeatahtinen lukujen julkaisu!

Eetu

Mie heräsin siihen, että jokin karvainen osui naamaani, mutta en meillä ollut kissaa. Huoneessa haisi myös pahasti ummehtunut, ihan kuin tuulettamista ei olisi keksitty.

"Eetu, tuo vettä", kuulin Joonan äänen mutisevan vaikeroiden jostain peiton alta. Mie nostin päätä ja näin sen kääriytyneenä peittoonsa tumma tukka ihan sotkussa. Silloin muistin: tiistai-ilta ja Joona oli taas juonut kaatokännit ja mie jouduin hakemaan sen jostain Katariinalta, koska sillä ei ollut autoa ja se nyt oli muutenkin ollut ihan humalassa.

"Joo mie tuon", vastasin syvän huokauksen saattelemana ja nousin ylös matolta. Raahauduin makuupussi vieläkin ylläni käytävän vessaan ja laskin lasiin vettä. Mie olin vähän tällainen – hoidin juoppoja kavereitani ja olin ikuisesti se designated driver. Nyt kyllä kelpaisi itsellekin pullo viinaa. Oli keskiviikkoaamu ja Joonalla oli jo krapula. Ei ollut kyllä mitenkään uutta, se oli vähän sellainen ja joutui myös pidentämään lukiota, koska ei saanut mitään läpi tai ei vain käynyt.

Kun palasin takaisin, Joona oli onnistunut nousemaan puoliksi ylös puolialastomana. Se veti vedet ykkösellä alas enkä voinut muuta kuin pudistella päätäni epäuskoisena. Ei ollut uutta, että Joona aloitti kännäämisen jo viikolla. Muut kaverini kännäsivät ehkä parina viikonloppuna kuukaudessa, jos jollakin oli kämppä tyhjänä tai jotain, mutta Joona veti miten huvitti. Sen vanhemmat ei enää jaksaneet edes välittää siitä, että se tuli kotiin miten sattui ja yleensä kaatokännissä tai vähintään nousuhumalassa.

Mie otin eilisen paidan pois ja kaivoin jonkun sopivan paidan Joonan kaapista, joka oli puoliksi lattialla. Kello oli seitsemän, enkä ehtisi enää käydä kotona kaupungin toisella laidalla hommaamassa vaatteita, joten menihän se näinkin. Oli tämä tullut ennenkin tehtyä. Mie olin ihan okei sen kanssa, että olin aina raitis ajaja, mutta Joona oli kohta kuitenkin jo kahdeksantoista ja se oli ihan kuin lapsi ja mie olin joku sen äiti. Toisaalta, olisi sen asiat voineet huonomminkin olla. Olinhan mie jo tottunut siihen, että kaikki vain bilettivät. Itse en ollut kamalan kiinnostunut, sillä en halunnut olla vanhana paskainen ja puolikuollut. Mie sitten nauraisin kun Joonalla lähti hampaat ja maksa saattaisi pettää. En mie kuitenkaan mikään kukkahattutäti ollut. Samapa se mulle ja olihan Joona paras kaverini, vaikkakin aika juoppo ja osan ajasta aika perseestä.

"Jääkkö sie tänää kotia?" kysyin. Se ei vaikuttanut koulukuntoiselta kun se vaan seisoi sänkynsä vieressä päätään rapsutellen ja etsiessään kissaansa, joka oli ehtinyt jo livistää. Se katti ei tykännyt koskaan kenestäkään.

"En helvetissä", Joona vastasi. "Meillä on äikässä sijainen – ei voi missata."

"Siis mie en halua olla nyt se kusipää, mutta voisit sie ees aloittaa känniputkes perjantaina, etkä soittaa keskiviikkoaamuna puoli neljältä, että tuu sie hakemaan, mie oon Katariinalla, ku mie yritin esimerkiksi nukkua niinku normaalit tekee", huokaisin. "Jos nyt saan fysiikan testistä surkian numeron niin ainakin tiiän mitä syyttää."

Joona kellahti takaisin sänkyyn vaikeroiden elämäänsä. "Sä oot fiksu, kyllä menee läpi."

"Missasi taas pointin mutta niin", huokaisin niin hiljaa, ettei Joona kuullut sitä. "NYT NOUSE YLÖS JUMALAUTA, JOIDENKIN PITÄÄ EHTIÄ KOULUUN."

Joona valui alas sängyltään mutisten jotain epämääräistä siitä, miten se oli eilen illalla iskenyt monta naista, mutta ei muistanut kenenkään nimeä. Pyörittelin silmiäni epäuskossa. Ihan lapsihan se nyt oli. "Joo sie voit kertoa Nikolle sitten siitä, että keneltä oikeen sait eilen, koska mie vaan haluaisin ajoissa kouluun."

Pysy kauniinaWhere stories live. Discover now