Hikeks ne aina sano🏳️‍🌈 ✔

5

Ja siinä mä ja Mikael istuttiin kahestaan. Joo samassa pöydässä. Mä yritin keskittyä siihen mun äikän projektiin ja se yritti vääntää jotakin juttua. Tais se sitte lopulta luovuttaa, kun en osottanu sille kiinnostusta.

"Mikael!" kimeä ääni huudahti aivan liian läheltä. Kaikki tunnisti tuon äänen. Se kuului yhdelle koulun ärsyttävimmälle ämmälle. Jep jep. Tytön nimi oli Sara. Se oli just sellane kunnon bimbo. Käytti heruttavia vaatteita ja roikkui kaikissa suosituissa jätkissä kiinni. Kaikkien koulusta löyty ainakin yks sellane.

"Mitä sä haluut?" olisin valehellu jos en olisi vähän säpsähtäny Mikaelin tuimaa äänensävyä. Mulle se oli just pari sekunttia sitte puhunut tosi tuttavallisesti ja sillee omalla tavallaan lempeästi, mut sitte Saralle se puhui tosi kylmästi. No ei ollukkaa ihme. Ei kukaa jaksanu Saraa. Se oli vaa suoraan sanoen ihan vitun ärsyttävä.

"Mul olis asiaa ja tiiän et yks luokka olis vapaana." Sara puri huultaan ja räpsytteli silmiään. Damn, eikö se osannu olla viel yhtää läpinäkyvämpi? Olis vaa sanonu suoraa et se halus mennä panee Mikaelin kaa. Ja muutenki ihanku mua oikeesti olis kiinnostanu.

"Sori mut mul ei oo aikaa. Etkö nää?" vilkaisin Mikaelia sivusilmällä. Sen leukaperät kiristyivät aika pelottavalla tavalla ja pöydän alla sen kädet puristu nyrkkiin.

"Kulutaks sä sun aikaas jonkun nörtin kaa vai? Mun kaa olis paljon hauskempaa, sä tiiät sen", Sara kimitti ja yritti jotenki viettelevästi hymyiläkkin Mikaelille. Vaikka Sara yrittikin jotenki satuttaa mua sen sanoilla nii se ei oikee onnistunut siinä. Olin oppinu jo sulkemaan korvani niiltä.

"Ketä sä haukut nörtiks, huh?" Mikael nousi ylös ja tuijotti ainakin kymmenen senttiä lyhyempää muijaa varoittavasti. Mikäköhän Mikaelilla oli? Yleensä se olis lähteny ton bimbon mukaa, mut miks se ei nyt lähteny? Outo jätkä, pakko myöntää.

"N-no...", Saran kaikki se itsevarmuus oli, kun valunu siitä pois. Se vaan änkytti ja nielaisi pelästyneenä. Eipä vissiin kannattanu alkaa haastaa riitaa koulun kingin kaa.

"Ole hyvä ja häivy", Mikael sanoi tuijottaen Saraa varoittavasti. Tyttö nyökkäsi ja hipsi nopeesti pois paikalta.

Miksköhän toi paksu kalloinen jätkä ees puolusti mua? Ei se ollu mulle mistää velkaa.

"Onks kaikki ok?" jotenki Mikaelin ääni oli taas vaihtunut siihen rentoon ja lempeeseen. Oikeesti mikä ton ajatuksia ja eleitä oikee muunteli?

"Joo on, kui ei olis?" kysyin ja käänsin silmäni sitä kohti. Se katteli mua hetken tutkivasti, jonka jälkeen hymy levisi taas sen huulille. Really, hymyiliks se kokoajan?

"No aattelin vaa. Sara osaa olla tosi rasittava."

"Kerranki oon sun kaa samaa mieltä", naurahdin vähäsen ja virne nousi senkin kasvoille.

"Kerranki? Mähän oon aina oikeessa Veetiseni", Mikael sanoi muka loukkaantuneena.

"Ja lehmät lentää, plus en oo mikään Veetinen", vastasin koppavasti hymyillen.

"Et ookkaa Veetinen vaan mun Veetiseni." Mikael näytti mulle kieltä ja katto mua huvittuneena.

"Sun? Juu ei todellakaan."

"No miks ei?" Mikael mutristi huultaan ja mä vaan päädyin sitten pyöräyttämään silmiäni.

"No just siks", vastasin ja päätin keskittyä lopultakin siihen hemmetin äikän projektiin.

"Hei älä ingnooraa mua", Mikael pyysi ja nousi sitten ylös. Meinasin jo alkaa tuulettaa, kun luulin et se menis pois. Väärässähän mä taas olin, sillä se hinas tuolinsa ihan muhun kiinni ja istu alas.

"Onks sul vai joku läheisyydenriippuvuus?" kysyin katsomatta sitä. En mä kai vaan uskaltanu. Se oli aivan liian lähellä. Siis oikeesti.

"Joo susta." Ou damn. Mitä mä nyt tohon vastaan?

Heh taas jatkoa😂👌 Mut ketään ei varmaan haittaa et päivittelen tätä näin nopeesti? xD Ja muutenki koht tää into lähtee sit taas alan päivittelee tosi harvoin haha😀👌
Mut juu, kiitos kun luit ja toivon et tykkäsit vaikkei täs oikee tapahtunutkaa oikee mitää, en vaa haluu et tää etenee liian nopeesti😋