Hikeks ne aina sano🏳️‍🌈 ✔

32

Mikael:

Koko viikonloppu oli menny tosi nopeesti ohi ja mikä parhainta, me oltiin nyt Veetin kanssa yhdessä. Tietenkin mun pitäis viel kertoo Joonalle ja Antonille mikä mua vähän jännittikin. Entä jos ne ottais sitä hyvin vastaan? Entä jos ne hylkäis mut? Ent-

"Hei, älä mieti liikaa", Veetin ääni sai mut vilkasemaan sitä. Se oli ihan oikeessa, ensin mun pitäis ajaa meidät koululle ja sen jälkeen vasta alkaa suunnittelemaan miten tulisin kaapista ulos ystävilleni.

"Hyvin se menee", se jatko hymyillen.

"Okei. Toivotaan parasta", sanoin hiljaa ja käänsin sitten huomioni takaisin ajotiehen.

Ei siinä kauaa kestänyt, kun ajoin koulun pihaan ja parkkeerasin. Vilkaisin Veetiä vähän huolestuneena ennen, kuin nousin ylös autosta ja pamautin oven kiinni. Veeti seurasi mun esimerkkiä ja pian se seisoikin mun vieressä.

"Hei, kaikki menee hyvin", se sanoi mulle uudestaan, pieni hymy kasvoillaan. Nyökkäsin Veetille ja lähdettiin vierekkäin kulkemaan koulun ovia kohti. Mun sydän hyppi jännittyneenä, mut sitä stressiä auttoi vähän se, kun Veeti otti mun kädestä kiinni. Vilkaisin Veetiä ja sen jälkeen yhdistettyjä käsiämme. Kyllä mä tähän pystyisin!

"Nähdäänkö ruokalan luona tuntien jälkeen?" kysyin, kun olimme ovilla.

"Sopii", Veeti sanoi ja päästi sitten irti mun kädestä. Olisin tottakai halunnu pitää vielä hetken sen kädestä kiinni.

"Moikka! Nähään kohta!" se huudahti ja asteli sitten sisälle koulunovista. Eikö sitä jännittänyt yhtään?

Hetken siinä seisoskeltuani ja monilta ihmisiltä saatuani oudoksivia katseita, päätin rohkaistua ja astella sisälle koulun käytäville. Yritin näyttää mahdollisimman rennolta, vaikka tuntuikin, että sydän hypähtäisi mikä hetki vain ulos rinnastani. Viritin kasvoilleni virnettä, kun näin Joonan ja Antonin. Ne seisoskelivat lähellä luokkia jutellen jostakin. Tai no ainakin Joona jostakin höpötti innostuneen oloisena ja Anton vain kuunteli sanoen aina välillä jotakin. Niin normaalia. Joona, kun ei osannut pitää suutaan ikinä kiinni.

"Moi!" huudahdin niille saaden ne molemmat kääntymään muhun päin.

"Katoppa Mikael! Missä jätkä on pyöriny, kun edes puhelimeensa ei oo vastannu!" Joona huudahti ja tuli luokseni, jolloin vedettiin sen kaa ylävitoset.

"No tota", aloitin kävellen Antoninkin luokse.

"Mä oon nyt ihan virallisessa ja vakavassa suhteessa!" ilmoitin virneen tulessa huulilleni.

Joona vähän pärkähti,
"Mitä? Kenenkaa? Kuka meiän yhden yön kingin on saanut ihan vakavaan suhteeseen?"

Antonkin kattoi mua mut paljon tietäväisemmän näköisenä ennen, kuin kääntyi sitten Joonan puoleen.
"Ootko ihan urpo ettet tajuu? Mikaelhan on höpöttäny siitä ihan vitusti!"

"KUKA?!" Joona huusi saaden Antonilta läpsäisyn päähän.

"Ai vittu saatana toi sattu! Perkele miks oot aina niin väkivaltainen?" Joona valitti mulkaisten Antonia, joka virnuili sille huvittuneena.

"Sä taidat olla oikeesti tosi tyhmä ellet oo jo tajunnu", Anton pyöräytti silmiään huvittuneena Joonalle.

"Mut hei, bro. Oon ylpee susta ja toivon et teiän suhde menee hyvin", Anton kääntyi mun puoleen ja sai mut vähän hämilleen. Millon se oli muuttunut tälläiseksi? Se oli aina ollut niin kylmän oloinen.

"Kerro kuka se on! Haluun tietää'äää!" Joona alko mankua, kun joku pikku lapsi.

"No tota...", aloitin ja yritin vältellä sen utelevaa katsetta.

"Joona saatana. Se on suhteessa Veetin kaa. Se ei oo hetero, se on homo tai bi. Ootko oikeesti niin tyhmä ettet oo aikasemmin tajunnu tai ees huomannu mitään merkkejä siitä?" Anton selitti sille ja viittoili käsillään. Nostin yllättyneenä katseeni Antoniin. Miten se tiesi?

"A-anton? Miten sä tiesit?" änkytys päätti tulla mukaan mun lauseeseen. Ai, että kuinka rakastinkin änkytystäni. Kaikinpuolin ihanaa.

"No kyllähän mä oon nähny miten sä katot sitä tai, kun puhut siitä nii näytät olevas ihan omassa kuplassas."

"Siis mitäää?" Joona alko huutaa silmät lautasen kokosena.

Säpsähdin vähän. Eikö tää ollu sille ihan ok? Apua!

"Siis ihan mahtavaaa!" Joona alko kiljua ja hyppiä paikoillaan. Saatiin monilta tosi huvittuneita ja oudoksuvia katseita. Ehkei niille, mut meille se oli ihan arkipäivästä, että Joona kilju, kun pikku tyttö, kun se innostu.

"Se siis on teille ihan okei jos oon jätkän kaa yhessä?" tarkistin kattoen niitä molempia.

"Tottakai se on okei, kunhan vaan rakastat sitä etkä vaan käytä hyväkseks ja sitten heitä menemään", Anton sanoi ja katto mua jotenki tosi synkkänä. Se katto mua suoraan silmiin, kuin tarkoittaakseen jokaista sanaa.

"En tietenkään käyttäis sitä ikinä hyväkseni!" huudahdin ja katoin sitä.

"Mites sitten Sara?"

"Mä en ikinä tykänny siitä ja sehän on käyny suunnilleen kaikki läpi", sanoin.

"Okei joo, sulla on pointtis", Anton sanoi ja virnisti sitten mulle,
"Oon onnellinen sun ja Veetin puolesta."

"Niin mäkin!" Joona hihkui.

Hymy nousi mun kasvoille. Mitä mä tekisin ilman näitä idiootteja?

Toivon, että tykkäsitte, votetitte ja kommasitte jotain💕🙈
Aaaww ootte liian ihania, apua sanon tän aina😭 Mutku se on totta😍❤