"I know, oon hyvänäkönen, mut ei tartte tuijottaa."
"Onkohan herra täydellisellä noussut kusi päähän?"
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Veeti on aina ollut se koulun "nörtti" ja "hikke" ja on tullut hieman kiu...
Koko loppu päivän olinkin sitten ollut Mikaelin, Joonan ja Antonin kaa. Ne vaikutti molemmat ihan ok tyypeiltä. Joonan ilonen ja positiivinen luonne tuli aika vahvasti esiin sen puhuessa. Tuntu, kun siltä jätkältä ei olis loppunut puhumisen aihe. Siinä se vaan pölötti kaikesta turhanpäiväsestä samalla, kun Anton sille välillä tiuskaisi jotakin turpansa kiinni pidosta. Mua huvitti Antonin ja Joonan välinen suhde. Ne kaks oli ihan erillaisia, mutta silti ne oli parhaita kavereita. Olin luullut, että Anton olis ollut todella kylmä ja väliinpitämätön, mutta siitä kuoriutui ihan mukava jätkä. Olihan se porukan hiljaisin ja suorasanaisin mut se tekikin siitä aika kiinnostavan persoonan.
"Veeti?" käänsin sinistä katsettani vasemalle, jossa huomasin Mikaelin mua kattelevan.
"Mitä?" kysyin ja katsoin sitä kysyvästi.
"Ajattelin vaan et haluisitko tulla viettää aikaa mun, Joonan ja Antonin kaa? Meil on yks paikka minne mennään jos halutaan juhlii tai jotakin", Mikael selitti hymy kasvoillaan. Tosin näyttihän se vähän epävarmalta.
"Julhii mitä?" kurtistin kulmiani.
"No teitä tietenkin!" Joona huudahti laskien kätensä mun olkapäälle. Käänsin silmäni sitä päin hetkeksi. Joona näytti tosi iloselta. Halusko ne oikeesti mut sinne?
"No jos teille se on ok nii sit joo", sanoin myöntävästi hymyillen. Kyllähän se kuulosti houkuttelevammalta, kun kotiin meneminen. Mistäs sitä tiesi et oliko faija päättänyt pistäytyä kotona. Olis varmaan taas tosi ilosena mua vastassa.
"No tottakai se on okei! En kestä näitä kahta yksin!" Mikael sanahti ja huokaisi dramaattisesti. Käänsin mun huomioni siihen ja pakostikkin hymy nousi mun huulille.
"Ja muuten Joona." Joona käänsi päätään Mikaelia päin. Mikael katto sitä silmiin ja virnisti, "Hanki oma poikaystäväs, sillä tää tässä on mun!" Sen jälkeen Mikael irroitti Joonan käden mun olkapäältä.
"Ohhoh, meiän Mikaelhan on mustis!" Joona alko nauraa ja nosti kätensä ylös, "Ja muutenkin oon ihan heterorintamalla, sori."
"Mistäs sä sen tiiät jos toi meiän Anton päättääkin pokata sut?" Mikael virnisti leikkisästi Joonalle ja sen vieressä olleelle Antonille.
"Joo vittu unissas", Anton totesi pudistellen päätään. Siltikään en missannut sen huulille hetkeksi ilmestynyttä hymyä. Se hymy kesti vaan pari sekunttia ennen, kun lähti jonnekkin huitun vittuun.
"Whou whou whou! Äläpäs nyt tollasia unelmoi Mikael! Tää myrtsi on mun paras kaveri!" Joona nauroi ja laski kätensä Antonin olkapäille. Blondin jätkän kasvoilla oli virne.
"Vitut mä mikään myrtsi oon", Anton tuhahti, joka sai Joonan taas nauramaan.
"Ei jaksais olla täällä enää! Jos lähetään vetää?" Joona kysyi ja virnisti sitten. Se vilkaisi mua, "Tietty jos meiän Veetunen haluu."
Veetunen? mietin huvittuneena, mutta myönnyin lähtemään. Eipä muakaan hirveemmin kiinnostanu olla koulussa ja kuunnella joittenkin tylsien opettajien pölötystä.
"Jees ja sit menoks!" Joona hihkaisi ja hyppi innoissaan.
"Te kaks rakastavaista voitte mennä Mikaelin autolla nii me mennään Antonin!" Joona jatkoi ja vetäisi Antonin käsivarresta mukaansa. Nopeesti ne oli jo koulun ovilla ja kuulin jotain Antonin turhautunutta mutinaa.
"Sori, Joona osaa välillä olla, kun joku pikku lapsi", Mikael pahoitteli huvittunut hymy kasvoillaan.
"Ihan niinku eräät ei olis", hymähdin sille, nappasin sitä kädestä kiinni ja lähdin vetämään perässäni koulun ovia kohti. Kuulin jotakin Mikaelin huvittuneita lausahduksia mun takaa. Pyöritin silmiäni samalla avaten vapaalla kädelläni koulun ovet ja lähdin siitä sitten suunnistamaan sen autoa kohti.
"Hei hidasta nyt vähän!" Mikael naurahti ja pysäytti meiät.
Vilkaisin sitä, "No iteppä oot nii hidas."
"Enkä oo, sä vaan vedät mua, kun jotain räsynukkea perässäs", se totesi huvittuneena astellen luokseni.
"En tiennytkää et oot räsynukke. Mulla on ihan oma nimitys sulle eikä se oo mikää nukke", sanoin sille hymyillen vinosti.
"No mikä?" Mikael kysyi nostaen kulmiaan.
"No kirahvi!" aloin nauraa sen ilmeelle. Se näytti niin hämmentyneeltä.
"Ei nyt oikeesti! Luulitko oikeesti?" virnistäen siirryin ihan sen eteen, "Poikaystävä sä mulle oot."
"Poikaystävä vaan?" se mutristi huuliaan, vaikka yrittikin olla päästämättä hymyään huulilleen.
"Okei no oothan sä mulle mun kaikki. Englanniks tää kuulostaa kyl paremmalta", totesin katellen sen pähkinänruskeita silmiä ennen, kuin aloin taas puhua, "You are my everything."
Hihi jatkoa!😚 Tuntuu et tää osa oli jotenki tosi tönkkö😔 Toivon silti et tykkäsitte, votetitte ja kommasitte!💞
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
