Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
»You can't just come into someone's life, make them feel special, and then leave.«
-Taehyung
»»»×«««
Taehyung pyyhki hikikarpaloita otsaltaan, kun kaivoi mustasta kynälaatikostaan merensinisen värikynän. Kirkas aurinko porotti taivaan täydeltä kerrostalokaksion suuresta ikkunasta ja raa'asti paljasti keskeneräisestä piirroksesta pienenkin virheen. Tummat kulmat kaareutuivat arvioivaan rypistykseen, kun Taehyung silmäili kriittisesti läpi aikaansaannostaan.
Paperille oli muodostunut pitkäkestoisen istunnon aikana kuva punahiuksisesta, majesteettisesta pojasta. Terävät leukaluut ja hymyilevät kasvot tuntuivat kierolla tavalla sekä helpottavan Taehyungin ikävää, mutta samaan aikaan myös vahvistavan sitä.
Lopulta pitkän tuijotuskilpailun jälkeen löysään t-paitaan pukeutunut taiteilija päätyi vaihtamaan sinisen kynän vaaleanruskeaan. Taehyung ei missään nimessä tahtonut pilata monen tunnin lyijykynä-hahmotteluaan sillä, että valitsi väärän väriset silmät kuvansa pojalle. Hän etsi piirrokseensa tietynlaista keikarimaista tunnelmaa ja siniset piilolinssit näyttäisivät hieman liian arkisilta kuninkaalliset piirteet saaneelle pojalle.
Taehyung oli juuri laskemassa terää takaisin piirustuslehtiölleen, kun asunnon huoneen ovi avattiin avaimilla. Hän vetäytyi huokaisten ylös paperinsa yltä tuolinsa selkänojaa vasten ja asetti kynän mahonkiselle pöydälle pitkistä sormistaan.
"Taehyungie? Missä sä oot?" Eteisestä huikattin pirteällä äänensävyllä. Taehyung silmäili sotkuista huonettaan, tietäen Jiminin suuttuvan hänelle vastuiden laiminlyömisestä kuudetta päivää putkeen.
"Täällä", Taehyung murahti vastaukseksi elottomalla nuotilla, antaen katseensa kiertää piirrosten alle peitetyllä sinisellä seinällä. Jokainen paperille muotoilluista hahmoista esitti Taehyungille tärkeää ihmistä, vain eri tilanteissa ja hiusväreissä kuvattuna. Eikä tämänhetkinen työn alla oleva piirustus ollut poikkeus viimeisen vuoden aikana pakkomielteeksi muodostuneesta tavasta.
"Ootko sä taas vain koko päivän piirtänyt?" Jiminin äänessä kuului vahvimpana pettymys, kun hän liihotti tunkkaiseen huoneeseen liilat hiukset pomppien. Ensitöikseen hän pyörähti avaamaan pienen ikkunan nurkasta, ennen kuin istuutui petaamattomalle sängylle ristien jalkansa.
"Mitäpä muutakaan", Taehyung hymähti jaksamatta enää edes tuntea oloaan epäonnistuneeksi Jiminin tiukan katseen alla. Huonekaveri ei ymmärtänyt, kuinka ainoan piristyksen Taehyungin synkäksi jääneeseen elämään toi hänen eksänsä piirtäminen. Niin oudolta kuin se kuulostikin, vain se oli enää kykenevä asia nostamaan edes pienen hymyn Taehyungin huulille.
"Oisit voinut tulla vaikka mun ja Jungkookin kanssa ulos. Käytiin uimassa ja pyöräilemässä", Jimin koitti herättää Taehyungin innostusta ulkomaailmasta, mutta turhaan. Mikään asunnon ulkopuolinen asia ei ollut kiinnostanut Taehyungia sen vertaa, että hän olisi vaivautunut poistumaan edes kerran kesälomansa aikana rakennuksesta. Se teki Jiminin äärettömän surulliseksi.
"Onko mitään, mikä saisi sut iloiseksi? Ihan mitä vaan, voin tehdä ihan mitä vaan", Jimin aneli epätoivoisesti, mutta Taehyung vain pudisteli päätään. Ainoa asia, joka hänestä tekisi iloisen, oli Hoseokin takaisin saaminen. Mutta se oli mahdotonta, punahiuksinen oli jo löytänyt oman rakkauden elämäänsä.
Hetken kaverukset vain istuivat kuumassa huoneessa vailla vaihtoehtoja tulevaan. Siinä hetkessä kaikki näytti synkältä, vaikka elettiinkin kesän aurinkoisimpia päiviä. Jiminin ideat alkoivat olemaan lopussa, millä hemmetillä hän saisi piristettyä parhaan ystävänsä mieltä? Taehyungin tumma kausi oli jatkunut jo melkein vuoden, siitä päivästä lähtien, kun tämän oma aurinko oli jättänyt hänet.
"Jungkook tulee tänne illalla, ehkä se keksii jotain", Jimin hengähti neuvottomana. Asiaa oli pyöritelty joka suuntaan monet kerrat läpi kolmikon keskuudessa, mutta ehkä tänä iltana he viimein keksisivät ratkaisun ongelmaan.
"Pian kaikki järjestyy, ihan varmasti", Jimin lupasi päättäväisellä äänensävyllä, kun sängyltä noustessaan taputti Taehyungin olkapäätä rohkaisevasti.
Mutta totta puhuen Taehyung ei edes tiennyt, halusiko asioiden "järjestyvän". Kaikki oli ollut solmussa jo niin pitkään, että ajatus harmoniasta tuntui vain kaaottiselta.
// Hei, mites teillä menee, mulla menee hyyyvin :)
Tai siis, siihen nähden hyvin, että tän luvun julkasu ajo mut melkein sängyn alle piiloon pissat housuissa ko pelotti. En oo niin hitsin pitkään aikaan rustaillu tänne mitään järkevää, etten enää tiedä miten tää otetaan vastaan.
Mutta joo jee, tässä nyt olis mun uusi, 7 luvun minikirjasarja Taegia :) Luvut tulee pyörimään siinä 800 sanan paikkeilla ja ajattelin julkasta niitä vaikkapa kerran viikkoon :D
Lisäksi pakko sanoa, että nuo kuvat lukujen alussa on mun omia muokkauksia, eli jos syystä tai toisesta tahdot käyttää niitä jossain, pidä mun watermarkki tuolla :) Erityisiä credittejä ei siis tarvitse antaa, kunhan mun käyttäjänimi pysyy siellä kuvassa.
Ja hei, kertokaa aina vapaasti mielipidettä jokaiseen lukuun, työn alla on _hieman_ suurempikin projekti niin olisi kiva kuulla mitä parantamisen varaa näissä on.
Ja loppuun vielä niille, jotka tahtovat suuttua turhista asioista:
Tarina ei sisällä mitään, mikä todella voisi triggeröittää jonkun, mutta paskamyrskyltä välttyäkseni varoitan seuraavista asioista:
Tarina sisältää: homoja ehkä sinulle epämieluisia shippejä puhumista surua jätetyn tunteiden läpikäymistä matkustamista Jos et kykene sietämään näitä, ethän lue tätä kirjaa.
Tarina EI sisällä: seksiä huumeita/alkoholia/tupakkaa raiskaamista/pahoinpitelyä/kuolemaa syömis- tai mielialahäiriötä oikeastaan mitään triggeröittävää mut olihan tää lista varmuudeksi pakko tehdä
