Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
»I miss you But now I’ll erase you Because it hurts less than to blame you«
-Spring Day
»»»×«««
Kun kello näytti muutamaa minuuttia yli kahdeksaa, uninen kolmikko matkatavaroiden kera työntyi ulos kerrostalon ovista lämpimän aamuauringon alle. Haukotuksia oli saatu hieman kuriin vahvan kahvin avulla, kun ilta oli ei niin yllättävästi venynyt pitkäksi. Kello oli näyttänyt jo puolta kahta, kun Jimin sai vasta viimeisteltyä infotuokionsa siitä, miten oikea katsekontakti oli kaikista tärkeintä flirttailussa. Taehyung ei ollut päässyt nukkumaan ennen kuin oli osannut vikitellä Jiminin juuri oikealla tavalla pauloihinsa. Vaikka taitoja tuskin tarvitsisi tositilanteessa, hauskaa heillä ainakin oli ollut poikien iskiessä toisiaan jäätävän huonoilla repliikeillä.
“Ihana ilma ajaa”, Jungkook iloitsi avatessaan matkailuauton oven avaimillaan. Kirkas aurinko heijasti silmiin valkoisesta asuntoautosta ja sai Taehyungin nostamaan pyöreitä, keltaisia laseja paremmin suojaamaan silmiään. Kevyt tuulen vire puhalsi tyhjän pihan poikki ja tarttui hänen suuren t-paitansa helmaan lempeästi. Keli toisiaan enteili lämpimistä päivistä lomaa varten, mikä kuulosti kolmesta pojasta täydelliseltä. He voisivat poiketa uimarannalla muutamassa kaupungissa, joiden läpi kulkisivat. Matka oli suunniteltu jokaista pienintäkin pysähdystä myöten valmiiksi kuluneen vuoden aikana, joten minkään ei pitäisi mennä pieleen.
“Mä voin istuu eka takana”, Taehyung tarjoutui poikien nostellessa laukkunsa säilytyskaappeihin ja purkaessa muutaman tavaran kylmälaukusta pieneen jääkaappiin. Kuivatarvikkeita he eivät olleet ottaneet mukaan, niitä saisi tarpeen mukaan ostettua reissun päältä ja kaapeista löytyi valmiiksi jotakin.
“Okei, voidaan vaihtaa jossain kohtaa jos sä haluat”, Jimin tarjosi hymyillen. Taehyung nyökytteli, vaikkei häntä sinänsä houkutellut istua edessä. Jungkook ajaisi koko matkan -olihan auto hänen vanhempiensa-, joten puhelias Jimin varmasti olisi parempi apukuski kuin hän olisi.
Pojat asettuivat istumaan ja Jungkook sääti hetken peilien ja ilmastoinnin kanssa. Sillä välin Jimin kiinnitti puhelimensa radioon ja valitsi reissulle mukaan muokatun soittolistan. Kun auto pärähti avaimen pyöräytyksestä käyntiin, myös musiikki alkoi raikumaan edessä. Taehyung ei oikeastaan tykännyt soittolistan poppiin kääntyvistä kappaleista, joten kaivoi omat kuulokkeensa esiin ja kiinnitti ne täyteen ladattuun puhelimeensa. Hän selaili hetken listojaan ja jopa itsensä yllätykseksi päätyi valitsemaan Hoseokin ja hänen yhteisen listansa. Taehyungilla ei koskaan ollut sydäntä poistaa sitä, vaikka kappaleiden kuuntelu saikin hänet surulliseksi.
“Ekana Gimhae!” Jungkookin iloinen hihkaisu täytti auton, kun hän ajoi varovasti kerrostalon pihasta ulos päätielle. Taehyung nojautui sisäilmaa viileämmän lasin pintaan ja katseli tuttuja maisemia, uppotuessaan syvälle musiikin melodiaan. Jokainen kadunkulma herätti hänessä kipeitä muistoja, Hoseokin näköisiä muistoja. Vaikka Jiminille Taehyung oli kertonut päässeensä yli, se oli kaukana totuudesta. Hän ei varmaan koskaan tulisi pääsemään ylitse punahiuksesta auringonpaisteestaan.
Hoseokissa oli ollut sitä jotain, joka oli saanut Taehyungin heräämään jokaiseen päivään iloisena ja menemään iloisena nukkumaan. Toki aika kultaa muistot, mutta Taehyungilla ei totta puhuen ollut yhtäkään muistikuvaa heidän huonoista hetkistään. Kaikki oli ollut niin kliseisen kaunista, ja loppunut niin kliseisen nopeasti. Hoseok oli kai vain kasvanut irti hänestä, kyllästynyt häneen.
“Tae!” Jiminin kova huudahdus tunkeutui raskaan melodian alle ja sai Taehyungin ottamaan hitaasti kuulokkeen korvastaan. Hän veti suupieliään hieman hymyyn, peittämään todellista tyhjää olotilaansa. Tämän piti olla kiva matka, eikä hän tahtonut olla se, joka sen mielikuvan pilaisi.
“Pistetään se sun piirustus seinälle, niin nähdään se koko ajan”, Jimin ehdotti iloisena hymyillen. Hän ei nähnyt Taehyungin silmien takana kamppailevia ikävän kyyneleitä tai alaspäin pyrkiviä suupieliä, mistä Taehyung oli vain mielissään. Hän tahtoisi rauhassa ikävöidä Hoseokia ja saadessaan muistoista tarpeekseen, voisi vain vaihtaa soittolistaa ja kuunnella hänet onnelliseksi saavaa musiikkia.
“Vaikka”, Taehyung hymähti kääntäen katseensa takaisin ulos ikkunasta. Hetkeksi Jimin jäi tuijottamaan ystävänsä auringonsäteissä loistavaa sivuprofiilia ja oli aikeissa kysyä, oliko kaikki hyvin, mutta päättikin sitten antaa hänen olla rauhassa. Ehkä se oli asia, mitä Taehyung tällä hetkellä kaipasi.
Jungkookkin aisti autossa leijuvan painavan tunnelman, mutta keskittyi vain vilkkailla teillä ajamiseen kohti Gimhaeta. Kaikilla heillä huonoja päiviä oli, ja kyllä Taehyung tuosta vielä piristyisi kun he asettautuisivat Yeosuun ja illasta lähtisivät käymään Aqua Planetissa. Jimin oli aina tahtonut nähdä merileijonia ja Taehyung oli kilpikonnien suuri ystävä, siksi akvaario oli valikoitunut käyntikohteiden listalle.
“Kunpa me löydettäisiin se mies Taelle”, Jimin kuiskasi kun Taehyung tunki kuulokkeen takaisin korvaansa. Jungkook nyökytteli vastaukseksi, Taehyung tosiaankin tarvitsisi elämäänsä jonkun, joka olisi tämän rakkauden arvoinen. Jungkook ei enää milloinkaan tahtonut kuulla jonkun jättäneen Taehyungin, hänen sydämellinen ystävänsä ei missään nimessä ansainnut sitä.
“Kyllä me varmaan joku löydetään”, Jungkook huokaisi yrittäen kuulostaa mahdollisimman positiiviselta. Oikeasti sauma siihen oli yksi miljoonasta, mutta ehkä poikakolmikolla kävisi kerrankin elämässä hyvä tuuri.
// Voi voi, vegetaristihaaste + karkkilakko ollu päällä vasta viikon ja mä jo kuolen täällä ::::D Rip itsehillintä, en varmasti tuu kestämään kuukautta
Also ens viikon perjantaina kuntotestit, en tuu selviimään????? Stressaa kaikki, peruskouluki on ihan just loppuun taputeltu. Saanko lainata jostain kirjan: Kuinka selvitä elämästä; Perusasiat
