Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
»The DNA in my blood vessels tell me That it’s you I was looking all over for«
-DNA
»»»×«««
Matka oli kääntymässä uhkaavasti loppupuolelle, kun pojat lähestyivät listan viimeistä kohdetta; Daegua. Aurinko porotti taivaan täydeltä niin, että tuulettimien humina ylitti Jiminin soittolistassa valitun kappaleen ylitse, joita ystävykset etupenkillä täyteen ääneen hoilasivat.
Taehyung istui tapansa mukaan takapenkillä ja tuijotteli tyhjin silmin seinälle ripustettua piirustusta. Hänellä olisi ollut mahdollisuus löytää kyseinen henkilö, jos ei olisi antanut tuon kadota ihmismassaan. Taehyung tulisi varmasti vihaamaan itseään ikuisesti sen faktan takia. Hän voisi tälläkin hetkellä viestitellä unelmiensa pojan kanssa, jos olisi yrittänyt kauemmin etsiä tuota.
“Ollaan ihan just perillä!” Jungkookin iloinen huudahdus täytti matkailuauton joka nurkan. Jokainen heistä oli jollain tapaa huojentunut reissun olevan pian loppuun taputeltu, vaikka samaan aikaan he toivoivat matkan jatkuvan ikuisesti. Kuumassa autossa nukkuminen ei houkutellut ruskettuneita poikia laisinkaan, mutta toisaalta he olisivat tahtoneet vielä kiertää Koreaa ja tutustua kotimaansa saloihin.
“Mulla alkaa olla jo ikävä sun kaa makaamista”, Jimin naurahti, eikä kenellekään jäänyt epäselväksi Jungkookia kohden luodun vinkkauksen takia, mitä liilahiuksinen ajoi sanoillaan takaa. Taehyung pyöritti kyllästyneenä silmiään, hänen täytyisi nukkua seuraavat neljä yötä reissun jälkeen kuulokkeet korvissaan. Hyvä puoli oli se, että kerrankin Jimin ilmoitti etukäteen koska he aikoisivat antaa sängylle kyytiä ja näin ollen Taehyung osasi valmistautua siihen tukkimalla viattomat korvansa.
“Pysähdytäänkö tohon jäätelöbaariin?” Jungkook ehdotti osoittaen tien varrelle pystytettyä Baskin Robbinssia. Saadessaan kaksi myöntävää vastausta, hän etsi vapaan parkkipaikan ja sammutti tuulettimien ansioista viilenneen auton.
“Mä voin tarjota viimeisten jätskien kunniaksi”, Jimin tarjoutui ystävällisesti. Taehyung nappasi aurinkolasinsa kotelosta ja työnsi crocsit jalkaansa. Muutaman kymmenen minuutin takia hän ei jaksanut vaivautua rasvaamaan ihoaan, vaikka tiedosti heidän jäävän jälleen ulos istumaan suoraan auringonpaisteeseen vielä jäätelöidenkin jälkeen.
Jimin katosi sisälle väentungoksesta kärsivään pieneen rakennukseen ja Jungkook etsi heille istumapaikan auringon haalistamalta terassilta. Taehyung seurasi tiukasti katseellaan ihmisistä kuhisevaa katua, toivoen sydämensä pohjasta näkevänsä tutut kasvot vieraiden joukossa.
“Kierretäänkö ensi kerralla koko maapallo?” Jungkook naurahti puoliksi tosissaan. Hän oli erityisen kiinnostunut tutustumaan kulttuurikohteisiin ja näkemään erilaisia ihmisiä autolla matkaillessaan.
“Ehkä joskus kun ollaan kuusikymppisiä”, Taehyung vastasi, olettaen toisen vain vitsailevan. Etelä-Koreasta pääsisi vain laivalla pois, eikä se houkutellut merisairasta ihmistä laisinkaan. Jungkookin tuhahduksesta Taehyung kuitenkin osasi päätellä, ettei hän ollut tarkoittanut sanojaan vitsiksi.
Keskustelu ei ehtinyt jatkua sen pidempään, kun Jimin porhalsi pää kolmantena jalkana ulos jäätelöbaarista, kuin se olisi syttynyt palamaan. Poika katsoi hetken ympärilleen ja nähdessään ystävänsä, lähti juoksemaan hullunkiilto silmissään heitä kohden.
“Tae! Tae, sun pitää tulla heti!” Jimin puuskutti repien pidemmän, erittäin hämmentyneen ystävänsä voimalla jaloilleeen. Taehyung vilkaisi kysyvänä Jungkookiin, joka näytti olevan yhtä lailla ulalla Jiminin äkkisestä innostuksesta.
“Mitä nyt?” Jungkook kysyi yrittäen hillitä leveästi hymyilevää poikaystäväänsä laskemalla käden hänen olalleen. Jimin työnsi toppuuttelevan kämmenen pois tieltään ja lähti vetämään Taehyungia sisälle jäätelöbaariin.
“Se on täällä! Sun piirrospoika on täällä!” Jimin ei voinut estää ääntänsä kohoamasta kiljumiseen, kun hän vihdoin pystyi pukemaan sinkoilevia ajatuksiaan sanoiksi. Hän oli niin innoissaan siitä, että oli sattunut luomaan katsekontaktin vieraan pojan kanssa ja tajunnut tämän muistuttavan aivan Taehyungin taiteilemaa, lyijykynällä muodostettua kuvaa.
“Ai mitä häh?” Äkkiä Taehyungkin terästäytyi täysin, eikä aikaillut kiskaistessaan sydän kurkussa asti hakaten raskaan oven auki. Kello kilahti iloisesti pienen rakennuksen oven yllä ja herätti muutaman jäätelöstä nautiskelevan ihmisen huomion.
“Tuolla! Ihan nurkkapöydässä!” Jimin sihisi osoittaen lapsellisesti huoneen toiseen päähän. Aika Taehyungin ympärillä tuntui pysähtyvän sillä sekunnilla, kun mintun väriset hiukset omaavan pojan tummat, pitkin ripsin kehystetyt silmät kääntyivät hänen puoleensa. Ihmiset katosivat meluisasta, ahtaasta baarista kokonaan kun Jimin tönäisi Taehyungia kävelemään piirrospoikaa kohden jättäytyen itse suuri hymy huulillaan taka-alalle. Taehyung skannasi sydän kurkussa lävitse pojan piirteitä, täysin ällistyneenä siitä, että he todellakin olivat löytäneet täysin oikean näköisen ihmisen.
Minttuhiuksinen tuijotti hämillään jäätelöannoksensa takaa hölmistynyttä tummaveristä poikaa, joka lähestyi huojuvin askelin hänen pöytäänsä. Lupia kyselemättä tämä muukalainen istahti häntä vastapäätä silmät suurina ihmetyksestä. Hetken he vain tuijottivat toisiaan ahdistavassa hiljaisuudessa, ennen kuin Taehyung sai takkuilevan lauseen putoamaan suustaan:
“Sun on varmaan vaikea uskoa tätä, mutta mä piirsin sut kuukausi sitten.“
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
// Jeee, ja nyt kaaaaikilla on hyvä mieli :) Siinä tää tarina nyt sitten oli xD
Oon ollu hukassa viimeset viikot (lähes kuukauden) joten saatan olla taas pitkään hiljaiselolla Wattpadissa. Kinda surettaa, on kiva julkaista ko on niin ihania lukijoita <3
Mutta sen pidemmittä puheitta kiitos kaikille jotka vaivautu lukemaan tämän, ja pitäkää kiva päivä❤
