Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
»This moment won't ever come again I'm asking myself again, am I happy right now?«
-The Most Beautiful Moment In Life
»»»×«««
Taehyung istui ystäviensä kanssa polttavan kuuman auringon alla nautiskellen sulaneista jäätelöistä. Matka oli kestänyt jo yli kaksi viikkoa ja tällä hetkellä he olivat pysähdyksissä Etelä-Korean pääkaupungissa, Seoulissa. He löhöilivät kahvilan ulkopenkeillä ja katselivat ohikulkevia ihmisiä, jos joku heistä sattuisi muistuttamaan piirrosta. Vielä ei ollut tärpännyt, mutta toiveikkuus asian suhteen ei ollut hiipunut minnekään.
"Ottaako joku toiset? Mä voin tarjota?" Jungkook ehdotti hotkaistessaan vohvelipohjan suuhunsa. Jimin vilkaisi Taehyungia, joka pudisteli päätään. Hänellä oli vielä edellinenkin kesken ja ihmisvilinän seurailu kadulla kuulosti mielenkiintoisemmalta puuhalta kuin pitää silmällä jäätelön valumista +32 asteisessa ilmassa.
"Taehyung, voitaiskohan me käydä Incheonissa uimassa?" Jimin kumartui kysymään pilke silmäkulmassaan pyöreän pöydän yli, kun Jungkook lähti hakemaan sisältä jäätelöitä. Taehyung puuskahti kauhistuneen kuuloisena.
"Sinnehän on joku kahden tunnin ajomatka! Ei kiitos, mehän kuollaan kuumuuteen", hän perusteli reaktioitaan päätään pudistellen. Onneksi Jimin ei ollut yksinään saanut tehdä Road Trip -listaa, muuten se olisi ollut varmasti täynnä spontaaneja kohteita. Semmoinen Jimin oli aina ollut, tulvillaan yllättäviä käänteitä ja omalaatuisia ajatuksia.
"No mutta me kuollaan täälläkin kuumuuteen ja mä haluan uimaan", Jimin marisi sen kuuloisena, että Taehyung tiesi häviävänsä tämän kisan. Kun Jimin valittaisi ajatuksestaan Jungkookille, he aivan varmasti ottaisivat suunnakseen Incheonin hiekkarannan nopeammin kuin Taehyung ehtisi kissaa sanoa.
"Miten vaan", tummahiuksinen murahti nostaen keltaisia aurinkolaseja ylemmäs nenänvarrelleen. Hän käänsi silmänsä skannaamaan ihmisten kasvoja mutristus huulillaan. Taehyung ei juuri nyt jaksaisi istua montaa tuntia kuumassa autossa vain siksi, että he pääsisivät uimaan. Aivan varmasti matkan edetessäkin löytyisi uimarantoja, Incheoniin mentäessä heidän pitäisi palata rutkasti taaksepäin.
Kun Jungkook palasi pöytään kahden tötterön kanssa, Jimin keskittyi kiehnaamaan tämän kyljessä kiinni. Taehyung tiesi liiankin hyvin sen olevan tapa, millä Jimin sai Jungkookin suostumaan aivan kaikkeen. Vaikka samaan aikaan se olikin tyhmää käytöstä Jiminiltä, olihan se myös omalla tavallaan fiksua, sitä ei voinut kieltää.
"Jungkook, voidaanko me mennä uimaan?" Jimin muutaman mansikkajäätelön makuisen suudelman jälkeen kysyi silmät loistaen. Ennen kuin Jungkook ehti vastaamaan, Taehyung äkisti terästäytyi ja ponkaisi seisomaan. Kaksi muuta poikaa säpsähtivät myös ystävänsä varoittamatta tulleesta reaktiosta ja pälyilivät ympärilleen, mitä oli mahdollisesta tapahtunut.
"Toi näyttää ihan mun piirrokselta!" Taehyung vastasi innoissaan pöydän päällä roikkuneeseen kysymykseen ja silmät tuikkien pinkaisi ihmismassan väliin juoksujalkaa. Jimin ja Jungkook kadottivat hänet hetkessä nopeasti liikkuvaan ihmisvirtaan ja he päättivät innostuksestaan huolimatta jäädä vain paikoilleen syömään jäätelöitään, jotta Taehyungin olisi helpompi löytää heidät palatessaan takaisin.
"Niin, mihin me mentäisiin uimaan?" Jungkook päätyi jatkamaan kymmenen sekuntia sitten aloitettua aihetta. Hän nuoli sormensa puhtaaksi mansikkajäätelöstä ja pyöritti kieltään tötterön ympärille estääkseen mahdolliset ohivalumat. Totta puhuen Jungkookkin tahtoisi mennä uimaan, olihan ilma trooppisen kuuma ja hän oli aivan hiestä märkänä.
"Incheoniin", Jimin vastasi kirkas hymy huulillaan. Jungkook tuhahti ja pudisteli päätään. Oliko toinen mennyt sekaisin päästään?
"Sinne asti me ei lähdetä tässä helteessä", hän kielsi jyrkästi, jottei Jimin keksisi yllyttää häntä. Liilahiuksinen päätyi mutristamaan huuliaan pettyneen näköisenä ja kaivamaan puhelimensa esiin. Hän klikkasi itsensä Googleen ja sormet sauhuten alkoi etsimään, jos löytäisi jonkun muun uimapaikan tästä läheltä. Olisi turha enää väittää Incheonista, kun oli saanut jo kaksi kieltävää vastausta.
Muutaman hiljaisen hetken jälkeen Taehyung palasi heidän pöytäänsä raskaasti hengittäen. Surullinen naama kiilteli auringonsäteiden alla hiestä ja punaiset posket kertoivat ihmisten välissä juoksemisesta.
"En mä löytänyt sitä enää, vittu", Taehyung manasi pettyneenä paukauttaen nyrkkinsä pöydän muoviseen pintaan. Hän pudisteli kiihkeästi niskaan märkinä liimautuvia hiuksia ja alkoi itsekin kallistua Incheonin puoleen. Ainakin saisi samalla tasaista rusketusta, nyt kun Taehyung oli ruskettunut vain t-paidan alta näkyviltä alueilta.
"Sinne saatto mennä sun miehes", Jungkook päivitteli kurkkien Jiminin olan yli tämän puhelimen näytölle. Taehyung ärisi äkäisenä paskaa tuuriaan ja yritti vetäytyä päivänvarjon alle pakoon polttavia säteitä. Hänen ihonsa oli jo valmiiksi palanut huolimattoman rasvauksen takia.
"Mä löysin jotain! Mennään tänne!" Jiminin ilme kirkastui kun hän nosti puhelimensa ilmaan ja huitoi sitä villisti. Toivuttuaan onnen purkauksestaan hän esitteli innoissaan kuvia läheisestä uimalasta kavereilleen ja myöntävään vastaukseen päädyttiin yksimielisesti. Pojat alkoivat kiireellä tekemään lähtöä pöydästä ja lähestulkoon juoksivat matkailuautolle. Ajatus pihauimalan viileästä vedestä sai jopa kuumalla autolla matkustamisen tuntumaan ihanalta idealta.
"Jamsiliin on vaan muutama kilometri!" Jimin intoili ylpeänä löydöksestään. Tottahan toki kuka tahansa olisi voinut sen etsiä muutamassa minuutissa, mutta kaksikko antoi Jiminin rauhassa ajatella olevansa ylijumala. Eihän se keneltäkään ollut pois.
"Eikä edes ole kovin kallista", hän jatkoi Jungkookin vääntäessä auton käyntiin. Malttamattomana hän kysyi ajo-ohjeita pelkääjän paikalla istuvalta ja ne saadessaan ohjasi autonsa verkkaisesti eteenpäin liikkuvan automeren sekaan.
Taehyung vilkaisi nopeasti seinälle ripustettua piirustusta ja tuli siihen tulokseen, että oli vain erehtynyt henkilöstä. Hän varmasti tulisi törmäämään täysin samannäköisen ihmiseen myöhemmin matkan aikana kuin muutama viikko sitten oli paperille taiteillut.
// Sanoisin muuten et tää on vaan täyteluku, mut lmao, tähän mennessä koko kirja on ollu sellainen.
Enää kaks lukua ja sitte oon taas vaan turha stalkkeri Wattpadissa, tuntuupa melkein tyhjältä :/ Ehkä mä nyt kumminkin vielä joskus saan aikaseks sen uuden kirjan, jos en kesäloman loppuun mennessä ni sitten vedän itteni hirteen, oon sen kaa jo pian vuoden vääntäny. Oon mä kans yks sankari.
