Mestaripiirros / Taegi ✔

🎨Ylpeyttä ja piirrospoikia🖌

»Forget what hurt you, but never forget what it taught you«

-Taehyung

»»»×«««

Taehyung istuutui tumman työpöytänsä äärelle ja kurkotti avaamaan ikkunansa sälekaihtimet. Kello oli tuskin yhdeksää sunnuntaiaamuna, mutta tänään Taehyungilla oli viimeinen päivä aikaa kehittää piirustus lopulliseen muotoonsa. Kuluneen viikon ajan hän oli keskittynyt tonkimaan sisintään, millainen ulkonäkö pohjimmiltaan miellytti häntä. Tietoisesti Taehyung oli pyrkinyt pitämään Hoseokin kaukana piirroksestaan, hän ei tahtonut enää tässä vaiheessa tuottaa pettymystä kahdelle ystävälleen.

“Taehyung!” Jiminin kovaäänien huhuilu sai tummahiuksisen irrottamaan kevyen huokaisun kera kuulokkeet korvistaan. Taehyung tiesi Jiminin olleen jo pitkään hereillä, hän oli havahtunut muutamaan otteeseen keittiöstä tulleisiin kolahduksiin. Siksi hän yllättyikin, kun Jimin ilmestyi pelkissä valkoisissa kalsareissa istumaan hänen sänkynsä päätyyn.

“Joko on valmista?” Liilahiuksinen kysyi aurinkoisesti hymyillen, kurkotellen Taehyungin olkapään ylitse. Huonekaveri käänsi paperin nopeasti ympäri ja irvisti pilkkaavasti Jiminin uteluille. Hän ei aikoisi näyttää kuvaa kenellekkään, ennen kuin se olisi valmis.

“Kohta puolin, jos et häiritsisi”, Taehyung myhäili ansaiten kevyen pukkauksen Jiminiltä olkapäähänsä. Jimin oli iloinen Taehyungin selvästä piristymisestä kuluneen viikon aikana. Tämä oli muutama päivä sitten tullut jopa käymään ulkona Jiminin kanssa, kun he olivat menneet tarkistamaan Jungkookin vanhempien matkailuautoa. Vaikka ehdotus oli ollut lapsellinen, typerä ja erittäin epätodennäköinen, se oli silti onnistunut sytyttämään Taehyungissa vahvan toivon. Ehkä juuri idean improvisointivara ja älyttömyys viehättivät Taehyungia.

“Sori, tulin vaan kertomaan, että lähdetään huomenna aamusta kahdeksan maissa. Meidän pitää käydä ensin kaupassa”, Jimin kertasi huomisen aikataulua, vaikka Taehyung oli kuullut sen jo monet kerrat. Hänen ystävänsä olivat laittoman innoissaan tulevasta matkasta, ensinnäkin siksi, että matkustaminen oli aina kivaa ja toisekseen siksi, että hyvän tuurin kera he saattaisivat löytää Taehyungille matkalta poikaystävän. Suunnitelmaa oli puitu ja hiottu kuluneen viikon aikana yhteisessä ryhmässä kyllästymiseen asti, mutta silti Jimin jaksoi intoilla siitä kuin pieni lapsi.

“Mä tiedän Jimin”, Taehyung muistutti huvittuneesti päätään pudistellen. Hän käännähti takaisin työpöytänsä puoleen, vihjatakseen Jiminille olevan aika poistua. Liilahiuksinen otti vinkistä vaarin ja nousi ylös natisevalta sängyltä.

“Jungkook tulee tänne pian, tuu sitten syömään meidän kanssa”, Jimin kehotti vetäytyessään ulos huoneesta. Jungkook oli tulossa tänne tulevaksi yöksi, jotta he saisivat ilman poikkaisuja lähteä aamusta matkaan hänen vanhempiensa matkailuautolla. Muutenkin auto pitäisi tarkistaa läpi vielä kertaalleen varmuuden vuoksi, jotta kaikki tarvittava varmasti olisi mukana ja mikään ei olisi rikki.

Taehyung työnsi kuulokkeet korviinsa kun Jimin painoi oven perässään kiinni. Ainoana tehtävänä oli enää vahvistaa ääriviivat ja kummata apuviivat. Taehyung oli tehnyt koko työnsä täysin erilaisella tyylillä kuin yleensä, hän oli aloittanut kuvan hahmottelemalla yksinkertaisia muotoja kasvot täyteen. Niistä oli pikkuhiljaa alkanut muodostumaan ihminen, joka näytti Taehyungin silmään täydelliseltä. Päässään hän oli kaavaillut henkilölle punertavia hiuksia, mutta ei tahtonut lukita tiettyä värisävyä mihinkään kohtaan piirrostaan. Hän tekisi vain ääriviivat, ei hiusten värillä tai leikkaustyylillä ollut loppupeleissä mitään merkitystä.

Taehyung napsautti musiikin takaisin soimaan kuulokkeistaan ja sulki silmänsä. Hetken hän vain kuunteli rauhallista pianomusiikia ja loihti suljettujen silmiensä eteen kuvan pojasta, jollaisen hän tahtoi ikuistaa paperille. Hän asetti kynänsä valmiiksi sormiensa väliin ja avatessaan silmät, alkoi korjaamaan epäkohtia mielikuviensa kanssa. Enää vain nenä näytti tyhmältä muihin kasvon osiin verrattuna ja sen saisi korjattua käden käänteessä. Sitten edessä olisi vain viivon kummaaminen ja vahvistaminen.

»»»×«««

Taehyungin oli vaikea pidätellä ylpeää hymyä, kun hän viimein purjehti paperi kädessä huoneestaan keittiöön, jossa hänen kaksi ystäväänsä istuivat jo. He loivat tummahiuksiseen odottavan katseen, kun tämä liittyi heidän mukaansa pöydän ääreen ja jätti paperin syliinsä väärin päin.

“No, millainen siitä tuli? Näytä jo!” Jimin tivasi pysymättä housuissaan. Taehyung nosti paperin pöydälle ja tuskallisen hitaasti käänsi sen ympäri. Jimin ja Jungkook silmäilivät kuvaa silmät säihkyen, yksikään piirre pojasta ei muistuttanut Hoseokista.

“Toi on ihan mahtava!" Jimin kuulutti nousten ylös keittiön valkoiselta tuolilta. Hän kiersi pienen pöydän ympäri ja kumartui halaamaan iloisena kämppäkaveriaan.

“Mä oon niin ylpee, et sä oot yli Hoseokista”, hän kuiskasi Taehyungin korvaan aurinkoinen hymy kasvoillaan. Taehyung hymähti, ei hän todellakaan ollut ylitse Hoseokiasta, mutta ei Jiminin tarvinnut sitä tietää.

“Ajattele Kook, kuukauden päästä Taehyung saattaa postata Instagrammiin kuvan ton näkösen jätkän kaa ja haistattaa vitut Hoseokille”, Jimin nauroi suikaten vielä kevyen pusun Jungkookin huulille, ennen kuin pyörähti takaisin omalle puolelleen pöytää. Hän vilkaisi vielä uudemman kerran piirustusta ja oli katketa suuresta hymystä.

“Nyt me tarvitaan enää sotasuunnitelma, miten sä isket tän pojan”, hän muistutti äänensävyllä, josta Taehyung tiesi illan venyvän pitkäksi. Ei se tosin haitannut, hän tarvitsi kipeästi neuvoja yli vuoden aikana surkastuneissa flirttailutaidoissaan.

// Yeet ollaan melkein puolessa välissä lukuja jo ja nyt tää vasta alkaa xD 

Aprillipäivän kunniaksi saitte tähän pilalle menneeseen kirjaan luvun :)

Joko teitä on jo aprillipillattu tänään? (paras sana ikinä).  Itse suunnittelin et voisin laittaa käskranaatin iskän huoneen ovenkahvaan.