Mitä sitten, vaikka hän tuleekin uniini joka yö yhtä säkenöivän kauniina kuin ensimmäinen auringonvalon pilkahdus rankkasateen jälkeen. Mitä sitten, vaikka unissani hän suutelee minua pehmeästi taivaan maalatessa sateenkaaren yllemme kaikkine värein...
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
EVE
"Hyvän tähden Eveliina, mitä oot menny tekemään sun tukalle?" äiti henkäisee, kun saavumme kotiin.
"Pottapää", Max ilkkuu.
"Sulla oli niin pitkä tukka, miks ihmeessä leikkasit sen pois?" äiti jatkaa. "Tuo otsatukka nuorentaa vähän liikaakin."
"Samaa mäki sanoin", Roope komppaa äitiä. Tekisi mieli vajota maan alle. Tottakai äiti ja Roope pitävät yhtä, olihan se jo odotettavissa. Yritän kasata itseäni ja muistella sen sivusiilitytön kommentteja. Upea ranskalaistyttö. Laitan pääni pantiksi, että ranskalaistytöt eivät taatusti ole epävarmoja itsestään, sanoi kuka mitä tahansa. He ovat täynnä itsevarmuutta, joten minunkin täytyy olla. Vedän keuhkoni täyteen ilmaa ja otan hieman ylimielisen katseen.
"No mä tykkään tästä ite tosi paljon", sanon hymyillen ja kävelen nokka pystyssä heidän ohitseen portaisiin ja juoksen huoneeseeni. Toivottavasti Roope ei tule perässä. Kaduttaa jo nyt, että menin pyytämään hänet meille, nämä sunnuntai-illalliset on jo ihan tarpeeksi tuskallisia muutenkin. Istun meikkipöydän eteen ja katselen itseäni. Polkkatukka korostaa aavistuksen näkyviä solisluitani, kun nyt siinä ei ole sitä hirveää pöheikköä peittämässä niitä. Ja tämä otsatukka, voi että. Tunnen oloni niin söpöksi. Se oli huippu keksintö siltä tytöltä.
En saa häntä mielestäni. Miksi hän jäi sinne vielä odottamaan, vaikka hänen hiuksensa oli jo valmiit ajat sitten? Hän olisi voinut itse föönata hiuksensa ja häipyä, mutta hän odotti. Miksi ihmeessä?
Ovi aukeaa ja Roope astuu huoneeseen. "Oot kyllä ihan tyhmä."
"Aha", vastaan ja alan harjata hiuksiani. Ne loppuu ihan kesken, tunne on ihanan vapauttava. Verrattuna eiliseen surkimukseen, nyt peilistä katsoo takaisin hienostunut leidi. Ihan sama vaikka olen Roopen mielestä 5-vuotiaan näköinen. Olen sitten hienostunut 5-vuotias, helvetti sentään.
Roope rojahtaa sängylleni makaamaan. "Tuu tänne, haluan tutkailla sun tukkaa."
Pyöritän silmiäni vastaukseksi. Roope tulee kutittamaan minua ja vihaan sitä, että se saa minut aina nauramaan. Haluaisin olla vihainen hänen kommenteista, mutta hän tuntee minut liian hyvin. Tuhansien kiljahdusten ja kikatusten saattelemana hän saa vedettyä minut sängylle mukanaan.
"On tää ihan söpö hei", Roope sanoo, kun naurukohtaukseni hälvenee. Makaan hänen päällään ja hän silittää hiusteni latvoja ja tutkailee kasvojani.
