Mitä sitten, vaikka hän tuleekin uniini joka yö yhtä säkenöivän kauniina kuin ensimmäinen auringonvalon pilkahdus rankkasateen jälkeen. Mitä sitten, vaikka unissani hän suutelee minua pehmeästi taivaan maalatessa sateenkaaren yllemme kaikkine värein...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
ELISA
"Saako liittyä seuraan?"
Ronja astelee luokseni kasvoillaan myötätuntoinen ja hieman varovainen ilme. Teen kaverilleni tilaa kivelle ja tarjoan tupakan.
"Sä mokasit", Ronja toteaa välttämättömän, en voi olla hörähtämättä.
"Vittu niin tein."
"Kusinen tilanne."
"Äläpä."
"En haluis olla sun pöksyissä nyt", Ronja naurahtaa ja saa sillä hymyn minunkin huulilleni. Hitto, Ronja on ihana. Ronja on oikeasti hyväsydämisin ja empaattisin ihminen maailmassa, mutta hänellä on myös tunneälyä ja hän tietää, etten halua mitään halauksia ja sääliä. Ne hän säästää sitä tarvitseville. Vien minttuviinapullon huulilleni ja annan sen korventaa kurkkuni pari kertaa, ennen kun tarjoan sitä Ronjalle. "Ei kiitti, mä taidan nyt lopettaa tältä illalta."
Kohautan olkiani ja otan Ronjan hörpyn itse. "Meinaatko lähtee kotiin?"
"Pitäiskö mun?"
"Jää vielä. I need you."
"Mä jään", Ronja sanoo hymyillen ja laskee päänsä olkapäälleni.
Ihan oikeasti, jos vain pitäisin Ronjasta sillä tavalla, hän olisi täydellinen tyttöystävä. Ronja on hauska, rauhallinen ja kiltti, ja saa minutkin kuriin, jopa Henkan, hän osaa hoitaa kaikki kusisimmatkin tilanteet ja on vielä kaiken lisäksi helvetin söpö — mutta kun ei niin ei.
"Tykkäisinpä mä susta sillä tavalla", sanon ajatukseni Ronjalle, joka hymähtäen nostaa päätään.
"Ai miks?"
"Kaikki sujuis nii helposti."
"Sä kyllästyisit siihen parissa viikossa", Ronja toteaa ja imaisee tupakkaansa. "Sä tykkäät haasteista, et sä jaksa liian helppoa suhdetta."
"Niin kai."
Ronja on ihan oikeassa, en jaksa liian tasaista elämää. En tykkää draamasta, mutta en tykkää siitäkään, kun mitään ei tapahdu. Se vie paljon enemmän voimia. Tarvitsen jotain kitkaa pysyäkseni hengissä, muuten vain vaivun synkkyyteen, enkä minä tykkää pimeästä. Tykkään valonpilkahduksista, eikä niitä tule ilman sitä räiskyvää kitkaa.
"Onko se Henkka vielä hengissä?"
"Kävin just tarkistaa, ei heränny, mut kyllä se hengitti", Ronja sanoo apeana. "Haluutko et hoidan sen mun luo?"
"Älä sä huoli siitä, voi se mun sängyssä nukkua tän yön, no problem."
Ronja kohauttaa olkiaan, mutta hänen silmistään paistaa silti vilpitön kiitollisuus. Ronja tumppaa tupakkansa kiveen ja vetää takkinsa hihansuita sormien peitoksi. Hän on pujottanut rastoihinsa helvetisti pronssisia helmiä, jotka kimmeltää kuun valossa täydellisessä ristiriidassa takkujen seassa.
