Mitä sitten, vaikka hän tuleekin uniini joka yö yhtä säkenöivän kauniina kuin ensimmäinen auringonvalon pilkahdus rankkasateen jälkeen. Mitä sitten, vaikka unissani hän suutelee minua pehmeästi taivaan maalatessa sateenkaaren yllemme kaikkine värein...
A/N: Tää luku ei oo kauheen pitkä, mut mä en malttanu olla julkasematta! Mä nyt pääsin jotenki kunnolla kiinni tähän tarinaan, haluaisin vaan kokoajan kirjottaa tähän lisää lukuja, vaikka alussa tää takkuili ihan hulluna haha.
Ja kiitos niin paljon kaikista ihanista kommenteista edelliseen lukuun, heittäkää niitä tähänki, ne antaa motivaatiota kaikista eniten! Toivottavasti tykkäätte ja toivottavasti tällanen lyhyempiki luku kelpaa :3
puspus <3 - sweetener22
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
EVE
Herään aamulla, kun kirkas aurinko paistaa suoraan silmiini. Nenäni on vieläkin aivan tukossa ja päätä jyskyttää vielä kovemmin kuin eilen. Sänky notkahtaa allani ja ensimmäinen ajatus on ahdistus siitä, että Roope on taas tullut lupaa kysymättä käymään, kunnes muistan etten ole kotona.
Eikä sängylle istunut ihminen ole Roope.
Se on Elisa.
Vatsanpohjani heittää kuperkeikan, kun näen hänen hymyilevän sängyn jalkopäässä, mustapunainen snapback päässään lippa taaksepäin käännettynä, nenärengas aamuauringon valossa välkkyen. "Good morning sunshine", Elisa sanoo ja hymyilee lempeästi, siinä kun minä hautaan kasvot käsiini, lähinnä vain siksi, että en tiedä miten kamalalta itse näytän ja mumisen huomenet takaisin käsien takaa. En todellakaan pessyt eilen meikkejäni, en edes muista nukahtaneeni tänne.
Elisa kömpii viereeni, vetää käteni pois kasvoiltani ja katseemme kohtaavat — tai lähinnä minun nolostunut katse ja Elisan seksikäs toispuoleinen hymy ja upeat jäänsiniset silmät. Kaikki maailman kipinät ottaa voimaa katseistamme ja sillä sekunnilla mieleeni palaa koko eilisen illan kulku.
Pussailin Elisan kanssa. Pitkään.
"Onko mimmillä darra?" Elisa virnistää ja nyökkään nolona.
"Aika rapsakka olo, pakko myöntää."
"Sä tarvit aamupalaa, Buranaa ja vettä."
"Ainaki sitä Buranaa", mutisen ja toivoisin häviäväni koko maapallolta. Haluan suihkuun pesemään naamani ja selvittelemään päätäni, mitä helvettiä oikein ajattelin eilen?
Elisa nojaa toiseen käteensä ja katsoo minua vieläkin hymyillen. "Näytät ihan hiton söpöltä tollee just heränneenä", Elisa sanoo käheällä äänellään ja vatsani menee entisestään solmuun.
Miksi Elisan kehut tuntuu aina niin ihanalta?
Hymyilen varovasti takaisin, en uskalla sanoa mitään. Elisa nousee sängyltä ja astelee lipaston luokse hakemaan tupakka-askin. Hän näyttää taas niin hyvältä isokokoinen t-paita päällään, ja lahkeista kapenevat ja takapuolen kohdalta lököttävät mustat college-housut jalassaan. Käännän tuijottavan katseeni poispäin heti kun hän kääntyy, pelkään liikaa jääväni kiinni himoitsemasta tuota tyttöä.
