I'll wait for you || Namjin

5

Namjoon ei meinannut uskoa, että Seokjin oli sittenkin lähettänyt hänelle viestiä. Hän oli luullut, että toinen olisi poistanut hänen numeronsa vilkaisemattakaan siihen. Ei Namjoon oikeasti kuvitellut, että häneen olisi otettu yhteyttä, ja vieläpä niin nopeasti. Sen takia Namjoonin kädet tärisivät, kun hän painoi viestin auki.

Tuntematon henkilö
Hei! En tiedä muistatko minua, mutta olen Seokjin sieltä baarista!
Tiedän, ettemme tiedä toisiamme kovinkaan hyvin, mutta pyytäisin pientä palvelusta... Lähettäisitkö viestiä takaisin?

Namjoon vaihtoi ensi töikseen henkilön nimeksi Kim Seokjin ja alkoi sitten vasta miettiä viestin sisältöä. Seokjin pyysi häneltä palvelusta? Minkälainenhan palveus se mahtoi olla, kerran sitä pyydettiin Namjoonilta, jonka Seokjin oli tavannut vasta eilen, eikä hänen omilta ystäviltään?
Namjoon mietti mitä hän voisi tuollaiseen oikein vastata, pitäisikö hänen sanoa suoraan kyllä? Vai sanoa, ettei oikein tiedä, etteivät he tunteneet tarpeeksi hyvin? Ehkä hänen pitäisi ensiksi kysyä, että minkälainen palveus oli kyseessä. Käsi täristen hän avasi keskustelun uudelleen ja painoi näppäimistön esille kirjoittaakseen Seokjinille vastauksen.

Kim Namjoon
Hei! Minkähänlainen palveus on kyseessä?

Kim Seokjin
Minun pitäisi saada seuralainen serkkuni häihin, eikö ystäväni pääse tulemaan, haluaisitko sinä tulla kanssani?

Namjoon jähmettyi paikoilleen. Seokjin halusi Namjoonin tulevan hänen seuralaisekseen serkkunsa häihin? Mitä hän sillä oikein tarkoitti? Pitäisikö Namjoonin esittää Seokjinin ty- ei, kun poikaystävää? Namjoonhan oli hetero, eikä hän omasta mielestään ollut antanut itsestään vaikutelmaa, että hän olisi mikään muu kuin hetero. Miksi ihmeessä hänen juuri tapaama Seokjin halusi Namjoonin esittämään hänen seurustelukumppaniaan? Eihän Namjoon ollut koskaan edes seurustellut, ei hän tiennyt mitä hänen sellaisessa tilanteessa pitäisi oikeasti tehdä, saatika sitten esittää tekevänsä. 

Namjoonin ajatukset olivat nyt aivan sekaisin ja hän joutui mennä sohvalle istumaan. Mitä hän oikein voisi tuollaiseen vastata? Nyt hän kyllä tarvitsisi kipeästi isoäidin neuvoja... Hän oli aina osannut neuvoa, oli tilanne mikä tahansa. Kerran Namjoon ei tiennyt miten lanka pujotettiin neulan läpi ja isoäiti oli hoitanut homman aivan kuin se olisi ollut lastenleikkiä. Isoäidillä oli vieläpä kymmenen kertaa huonompi näkö kuin Namjoonilla.
Hän tuijotti kännykkänsä näyttöä hiljaisena hetken, ennen kuin päätti vastata.

Kim Namjoon
En oikein tiedä... Emmehän me edes tunne toisiamme, miten voisin esittää, että seurustelen kanssasi, kun en tiedä sinusta melkeinpä mitään?

Namjoonin sydän hyppäsi kurkkuun, kun hän painoi lähetä-nappia. Toivottavasti Seokjin ei nyt vain suuttunut hänelle. Ei olisi kiva jos hänellä menisi välit uuteen tuttavuuteensa heti alkumetreillä.

Kim Seokjin
Taisit ymmärtää hieman väärin, se on ihan okei.
En pyytänyt sinua esittämään seurustelukumppaniani, vaan tulemaan
häihin ihan ystävänä mukaan!

Namjoonin teki mieli hautautua maan alle. Häntä ei ollut ikinä nolottanut näin paljoa. Miten hän olikin voinut ymmärtää toisen viestin niin väärin? Ai kamala, nyt Seokjin varmasti ajatteli Namjoonin olevan aivan tyhmä ja lapsellinen. Namjoon nappasi kännykkänsä mukaan ja juoksi makuuhuoneeseensa ja piiloutui peittonsa alle. Hän ei tulisi sieltä enää koskaan ulos.

Hetken ajan hän siellä jaksoi maata, mutta paksun peiton alla tuli niin kuuma, ettei siellä nyt oikeasti olisi jaksanut ikuisuuksia olla. Varovasti hän raotti peiton reunaa ja vilkaisi kännykkäänsä, ei mitään. Viimeisimmän viestin jälkeen ei ollut tullut mitään, ehkä Seokjin oli unohtanut. Tosin, Namjoon ei ollut tietenkään vastannut viestiin mitään, joten ei ollut ihme, ettei uutta viestiä tullut. Ehkä Seokjin tajusi, ettei hänen kannatanut pyytää niin outoa ja tyhmää ihmistä seuralaisekseen kuin Namjoon.

Mutta juuri sillä hetkellä, hänen kännykkänsä blingasi taas.

Kim Seokjin
Ymmärrän hyvin, että sinua saattaa nolottaa,
se on ihan luonnollista, mutta väärinkäsityksesi
ei myöskään haittaa ollenkaan

Namjoon ei ehtinyt miettiä viestiä lainkaan ennen kuin tulikin jo toinen.

Kim Seokjin
Mutta jos haluat, voimme kyllä esittää seurustelukumppaneita,
ei minulla mitään sitä vastaan ole
Tosin, se voi olla hieman epäuskottavaa, kun olemme tavanneet vasta eilen.

Namjoon tuijotti viestiä suu ammollaan. Ensinnäkin Seokjin ei pitänyt häntä tyhmänä, koska oli ajatellut Seokjinin tarkoittavan poikaystävän esittämistä ja toiseksi, hän sanoi olevansa okei, jos esittäisimme seurustelukumppaneita. Namjoon ei ollut ikinä tavannut yhtä suorasanaista ihmistä, kuin Seokjin. Yoongi kierteli aina pitkät matkat ja kertoi Namjoonille aina "helpotetun" version kaikesta, mutta Seokjin kertoi asiat suoraan. Namjoon piti siitä, hänelle tuli tunne, kuinka hän olisi samanlainen kuin muutkin ihmiset. Ettei hän olisi sosiaalisesti avuton, yksinäinen tai hieman tyhmä. Siitä tunteesta rohkaistuneena Namjoon nappasi kännykän, joka oli tippunut hänen kädestään huomaamatta ja alkoi näppäillä Seokjinille viestiä.

Kim Namjoon
Ystävinä riittää, milloin häät ovat?

Kim Seokjin
Itse asiassa huomenna...
Tiedän, olen todella myöhässä tämän asian kanssa

Kim Namjoon
Ei se haittaa, tuletko hakemaan minut vai miten?

Seokjin laittoi viestiä, että tulisi hakemaan Namjoonin noin yhden aikaan seuraavana päivänä ja Namjoon ilmoitti osoitteen, mihin toisen kuuluisi tulla. Tämän jälkeen hän tiputti kännykkänsä tyynynsä päälle ja paiskasi päänsä viereiselle tyynylle. Hän ei voinut kuvitella, että hän oli juuri sopinut menevänsä häihin juuri tapaamansa ihmisen seuralaiseksi. Namjoon ei ollut koskaan edes ollut häissä, eikä hänellä ollut hajuakaan mitä kaikkea siellä tehtiin. Kirkn ja vihkimisen hän tietysti tiesi, mutta mitä sen jälkeen tapahtuisi? Olisiko häät siinä, lähtisivätkö kaikki sitten vain suoraan omiin koteihin ja menisivät nukkumaan? Ja kuinka kauan se kirkko sitten kestäisi? Kolme tuntia? Tai peräti viisi? Eikai ne nyt vain kahta tuntiakaan voisi kestää, mitä ideaa niissä sitten olisi? Ja mitä ihmettä hänen pitäisi laittaa päälleen?

Namjoon pomppasi ylös sängystä ja ryhtyi kaivamaan vaatekaappiaan. Hän parahti epätoivosta nähdessään siellä vain mustia farkkuja, löysiä t-paitoja ja muita löysiä vaatteita. Pitäisikö hänen oikeasti lähettää viestiä Seokjinille, ettei Namjoonilta löytynyt sopivia vaattteita lainkaan?
Mutta Namjoonin ilme kirkastui nähdessään puhtaana kiiltelevän mustan puvun aivan kaapin perällä. Äiti oli sen joskus hänelle hankkinut, vaikka Namjoon olikin väittänyt, ettei ikinä tulisi sitä tarvitsemaan. Oli siitä äidin jääräpäisyydestä edes joskus hyötyä! Nyt piti vain toivoa, että puku mahtui hänen päälleen. Namjoon vetäisi sen ulos kaapista ja mittaili sitä ensiksi peilin edessä päälleen. Kyllä sen pitäisi mahtua, mutta kaipa hänen oli pakko testata sitä oikeasti päälleen. Nopeasti hän veti verkkari housunsa ja valkoisen t-paitansa pois päältään ja kaivoi valkoisen kauluspaidan ryppyisenä laatikosta. Sovittaessaan sitä päälleen, hän totesi, että paita piti ehdottomasti silittää, sillä se näytti aivan kamalalta tuhansine ryppyineen. Namjoon katseli itseänsä tyytyväisenä peilistä; Puku sopi hänelle kuin nakutettu, eikä hänen täytyisi hävetä itseään häissä.

Ehkä hän onnistuisi olla nolaamatta itseään tai Seokjiniä!

——————————————————————————————————————————————————————————————

Sanoja - 981

Yllätyyysss, uusi luku heti edellisen perään!! Tää on iso saavutus mulle, jolla kestää yleensä näitten kirjottamisessa se kuukaus heh.
Oon nimittäin välillä hieman laiska, enkä saa itseäni tekemään mitään;DD

Toivottavasti piditte luvusta ja kommentoikaa ihmeessä mitä mieltä olette!!