Onpa kypsää (lucy)

1.2K 60 10
                                    

27.6 (osa 2)

Ajoimme isän kanssa toiselle puolelle koulua. Hän parkeerasi ja lähdimme ulos.
"Kokeillaan uudestaan" isä sanoi ja hymyili minulle.
Menimme ovelle ja päästiin sisälle. Kuljimme käytävällä etsien rehtorin kansliaa.

Etsimme ja etsimme kunnes edessämme oli ovi jossa luki "REHTORI Math werson"
Isä koputti oveen.
Oven kahva liikkui ja ovi avautui. Oven takaa paljastui pitkä puvussa oleva mies. Hän oli kalju ja näytti hyvin vihaiselta.
"Sinä olet kai Lucy?" mies kysyi yllätykseksi hyvin lämpimästi ja ojensi käden.
"Joo" vastasin ja kättelimme.
Mies kutsui meidät sisälle. Puhuimme koulusta ja säännöistä. Lukujärjestyksestä.
En kirjoita koko keskustelua sillä se tuntui niin pitkältä ja rasittavalta. Kuitenkin pääsen kouluun sisään ja kuulema olen hyvin onnekas siinä.

Poistuimme toimistosta ja isäni halasi minua "mä rakastan sua ja sä tulet täällä pärjäämään täällä vaikka mitä tapahtuisi. Saat vielä ystäviä ja pääset opinnoissa eteenpäin. Mä halusin vain tietää että sä tiedät että vaikka mä en ole sun luona koko aikaa enää mä rakastan sua" isä irrottautui minusta ja minulta pääsi kyynelt "mä rakastan sua myös ja mä lupaan että mä tuun käymään sun luona" sanoin ja isä hymyili. "Se on hyvä kuulla:) mä menen hotellille. Sä voit mennä katsomaan uuden huoneesi. osaat varmasti takaisin myöhemmin sinne" isäni sanoi ja nyökkäsin.

Nyt kävelin yksin käytävällä. Ei isääni ei ketään. Tuntui oudolta.
Pysähdyin oven eteen jossa luki numero 234. Kokeilin kahvaa, mutta se ei auennut. Kokeilin uudestaan, mutta se ei vieläkään auennut.
"Sä et pääse vielä huoneisiin" siivoja sanoi ja tuli viereeni. " ai anteeks mä lähdenkin tästä"
Sanoin ja lähdin kävelemään ulko ovea päin nopealla kävelyllä. Työnnän oven auki ja hengähdin. Ahdistuin taas enkä edes tiedä miksi.

Kävelin koulun ohi ja huomasin koulun takana olevan joku, joka spray maalaa koulun seinää. Poikkesin tieltä ja menin katsomaan lähempää. Mitä lähemmäs menin sitä varmemmin tajusin sen olleen se hyvännäköinen poika. Ruskealla tukallaan.
Pysähdyin pojan taakse kauemmas ja katsoin mitä hän maalaa. En silti tajunnut vaikka yritinkin. Lopuksi minua alkoi ärsyttää että poika töhrii koulun omaisuutta.

"Onpa kypsää" sanon, mutta poika ei edes reagoinut. Okei oli tyhmää edes sanoa mitään. Ehkä se on ihan hyvä että poika ei kuullut.
Olin kääntymässä ja kävelemässä pois.

"Mistä sä muka vittu tiedät mikä on kypsää ja mikä ei" poika sanoi, mikä sai minut kääntymään ympäri.
Hän laittoi spray purkin maahan ja otti tupakan taskusta. Laittoi sen palamaan ja veti sisään.
Samaan aikaan hän käveli lähelleni ja päästi savut kasvoilleni. Yskin vähän ja heilautin käsillä. Ahdistus tuli takaisin.

"No mistä sä tiedät" poika sanoi edessäni ja hymyilee virnistäen. En ole varma oliko se kysymys kysymys vai vain vittuileva toteamus.

"No" aloitan, mutta en saanut sanoja suustani.

"Niimpä" hän sanoi ja kääntyi jatkamaan maalaustaan.

Olin hetken hiljaa seisoen hänen takana miettien pitäisikö sanoa jotain vai vain lähteä. No nyt kun olen jo aloittanut miksi lopettaa?

"mä ainakin tiedän ettei siinä ole järkeä että sä spray maalailet koulun omaisuutta" sanoin kovaan ääneen, jotta hän varmasti kuulisi.
Poika lopetti taas ja kääntyi. Heitti tupakan pois ja katsoi minua kulmat kurtussa.

"Mitä?" Hän Kysyi ihan kuin kukaan ei olisi sanonut hänelle sitä koskaan.

"Niin että tarkoitin vain että vaikka sua masentaa ei tarvitse tuhota toisen omaisuutta" sanoin pokkana.
Poika nauraa pienesti ja jää hymyilemään hetkeksi. " ja mistä sä tiedät että mä olen masentunut" poika kysyi ja katsoi silmiini.

En pystynyt katsoa hänen silmiin kauaa joten siirsin katseeni seinään.

"Noo okei en mä tiedäkkään" sanoin nolona. En vain osannut sanoa mitään muuta aiemmin.

Poika nauroi. "Wau eli sä sanot asioita ja luulet että ne on totta" hän sanoi ja hymyili.
Pidän hänen hymystä. Se saa minutkin hymyilemään tosin siinä hetkessä yritin pidättää hymyäni.

Hän alkoi taas kävelemään lähelleni ja pysähtyi kun oli minusta kymmenen senttiä kauempana.

"Tavallaan" sanoin hiljaa ja katson hänen tennareita. Ne olivat valkoiset niken kengät. Niihin oli piirretty sydän tennarin sivupuolelle. Sydämen sisällä oli "Ä".
Totta kai hänellä on tyttöystävä miksi hänellä ei olis. Tosin en tiedä kenen nimi alkaisi Ä kirjaimella.

Hän katsoi minua ja oli sanomassa jotain kunnes takaani kuuluva ääni keskeytti pojan. Käänsin pääni ja siellä oli kävelemässä tyttö tänne päin. Voi ei onko hän pojan tyttöystävä?

Tyttö on erittäin kaunis. Voi saatana mitä mä oikein ajattelin.
"Heii" tyttö sanoi ja hyppäsi iloisena pojan syliin.
"Mä ikävöin sua Jayden" tyttö jatkoi.
Jayden. Se on sen nimi Jayden.
"Joo samat sanat mutta sä olet vitun painava" Jayden sanoi nauraen ja laski tytön maahan.

Lähdin kävelemään pois
"Sun ei tarvii lähtee" tyttö huutaa perääni. En edes kääntynyt enää. Minua nolostuttaa se fakta että edes aloin puhumaan Jaydenille.

"Moikka" huusin takaisin, vaikka se oli turhaa luultavasti ja viimeinen asia mitä kuulin Jaydenin sinä päivänä oli "anna sen likan mennä"

764 words<3

Confusing love~finnishWhere stories live. Discover now