Tasha? (Jayden)

1.2K 52 2
                                    

Tää on nyt sit pidempi:) tulee viel toine osa tästä päivästä.

8.7 voi vittu. Päätäni särkee ihan hitosti.
Vihaan krapulaa. Avasin silmät tuskissani.

Paskiainen seisoi sänkyni edessä.
"Mitä helvettiä sä siinä seisot?" Kysyin vihaisella äänellä, mutten kovaa. Päätäni ei tarvitse enemmän ärsyttää.

"Isäsi käski varmistaa kouluusi menon" paskiainen vastasi neutraalilla ilmeellään.

"Ei se tarkoita että sun pitäis kyylää mua" sanoin takaisin ja nousin sängystä boxerit jalassa vain.

"Voisitsä nyt lähteä!" Huudan ja alan ottamaan maasta t-paidan ja mustat reikä farkut. Ihan kuin aamuni ei olisi ollut jo tarpeeksi kauhea.

Ovi käy ja Paskiainen on poissa. Vihdoin. Tuntuu että hän olisi leikattu kiinni minuun.

Päästän vain turhautuneen huokauksen ja istahdan sängylleni.

••••

Olin koulun oven edessä. Pienen hetken jälkeen kurotan kahvaan ja astun sisälle kidutuksen luolaan.

"Heii sieltä se tuleekin! Kuule mä mietin että me voitais kutsuu bileisiin myös Liamin ja Coreyn" Diego aloittu ja laittoi käden hartialleni.

Ainiin ne vitun bileet.

"Ihan sama" vastasin ja heitin käden pois hartioiltani.
Siirsinn käteni farkkujen taskuun ja lähdin kävelemään pois unohtaen paskiaisen.

Menin luokan eteen. Opettajaa ei vielä näkynyt.

"Et saisi pitää juhlia" Paskiaininen sanoi ja tuli viereeni.

"Älä huoli isä on poissa koko viikonlopun ehdin siivota ennen kun hän palaa" sanoin ja katsoin puhelintani.

Huomaan paskiaisen ottavan puhelimen eteen ja soittavan isälleni.
Otan puhelimen häneltä kädestä.
"Jos sä soitat mun isälle mä aion kertoa että sä yritit ahdistella mua" sanoin ja katsoin häntä vihaisesti.

"En mä ole ahdistellut"
"Täsmälleen" vastasin ja virnistin.
"Isäsi ei koskaan uskoisi tuota"
"Haluatko sä ottaa riskin" sanoin takaisin ja sain hänet hiljaiseksi. Seuraavaksi hän otti puhelimensa kädestäni ja laittoi sen tyyneesti taskuunsa.

Siirsin katseen takaisin minun puhelimeeni, kunnes tunsin katseen ihossani. Nostin pääni puhelimesta ihmettelävästi ylös ja huomasin Lucyn katsovan minua. Hän siirsi katseensa pois ja punastui. Tyttö varmaan luuli etten huomaisi. Hän punastelee paljon takiani ja jostain syystä pidän siitä. Hymyilin pienesti itsekseni. Yritin muistuttaa itseäni ensimmäisestä kerrasta, kun puhuimme. Miten tyttö oli ollut näsä viisasteleva, mutta jostain syystä se ei enää toimi niin hyvin kuin ennen.

Opettaja tuli juuri sillä sekunnilla ja avasi luokka oven. Lucy meni sisään ensimmäisinä, kun minä taas viimeisempinä.
Huomasin Lucyn istuvan takana vierus paikka vapaana.

Kävelin tytön luo ja istuin alas. Heitin repun maahan ja katsoin Lucya. Paskiainen jäi ulkopuolelle luokkaa.

"Sun pyjama oli kiva" sanoin virnistäen ja katsoin Lucya.

Hän selvästi yritti vältää katseeni, joten Lucy ei katsonut minua vaan piti silmänsä eteenpäin.

"Kiva, koska sä et tuu sitä enää näkemää." Lucy sanoi takaisin ja hymyili pienesti.

Nauroin "ootsä täysin varma"

"Niin kauan kuin mä elän, joo aika varma" Lucy vastasi ja käänsi katseen ekaa kertaa tunnilla minuun päin.
Hymyilin hänelle virnistäen ja sen jälkeen hän käänsi nopeasti takaisin.

Confusing love~finnishWhere stories live. Discover now