Lucy Harris muuttaa takaisin amerikkaan isänsä takia kahden vuoden jälkeen. Hän tutustuu uusiin ihmisiin ja elää draamassa joka hetki elämässään.
Jayden Colt joka aiheuttaa draamaa on tunnettu bile maailmassa ja saa paljon huomiota. Hän on tottunut...
Kiitti Jansku03 joka tykkäsi mun kaikista tän sarjan jaksoista<3 se parans mun päivää huikeen verran:)
(Ilmoitus asiaa lopussa:)
(Sori jos oli lyhyt, mut oon nyt miettinyt sitä uutta sarjaa ja sitte ollaa viel ns lomailemas viros)
Heräsin paskiaiseen, kun hän avasi ikkunat. "Ylös ja ulos" hän huusi. "Mitä vittua sä meluat" sanoin tiukkana puoli unessa ja painauduin tyynyä vasten.
En nukkunut lainkaan melkein sillä mietin vain eilisen iltäpäivää. Lucya kun hän veti minut suudelmaan. En olisi uskonut hänestä sen jälkeen mitä oli tapahtunut.
"Myöhästyt kohta!" Paskiainen huusi taas ja repäisi peiton pois päältä. "Joo!" Karjaisen ja nousin istumaan ärtyneenä.
Paskiainen säpsähtti ja lähti huoneesta huokaisten. Vihaan häntä. En lucya vaan paskiaista. Olin sentään saanut jotain vapauksia hänestä. Esimerkiksi hän ei ollut enää mukana koulussa kanssani.
— Nojasin koulun seinää vasten käytävällä. Otin tupakka askin eteeni ja vetäisin yhden suuhun. Ketään ei näkynyt vielä käytävällä, joten mulla ei ollut mitään hätää.
Olin hetken hiljaa silmät kiinni. Avasin ne silti nopeasti kuullen askelia.
Peitin nopeasti tupakan taakseni ja katsoin tulian. Lucy.
Hän pysähtyi heti kun huomasi minut. Sitä nopeammin hän kääntyi ja lähti ripein askelin takaisin nurkan taakse mistä Hän oli tullutkin. Jäin vain perään tuijottamaan. En voinut sille mitään. Aina kun näen hänen silmänsä sisälläni kihelmöi. Haluaisin sanoa Lucylle miten kauniit silmät hänellä on. Haluaisin suudella noita täydellisiä huulia. Haluaisin pidellä häntä sylissäni ja kuunnella tuota heleää ääntä. Haluaisin tietää mitä hän miettii. Haluaisin vain olla hänen kanssaan joka ikinen päivä. Mutten voi, sillä hän vihaa minua. Näen sen hänen katseesta, vaikka hän itse suuteli minua. Kuulin hänen mumisevan myös sen jälkeen jotain mutten kuullut. Ehkä hän sanoi että sori tämä oli virhe tai en halua enää puhua sinulle, mutta varmasti jotain mikä tuhoaisi sydämmeni vielä paskemmaksi.
Katselin tupakkaani ja mieleni ei tehnyt enää sitä. Heitin tupakan roskikseen ja lähdin koulusta. En pysty tänään olla täällä. En pysty nähdä Lucya.
Kävelin portaat alas koulusta "Hei!" Kuulin tytön huudon takanani. Aivoissani yksi osa jo toivoi sen olevan Lucy, mutta kun käännyin hymyni katosi nopeasti.
Edessäni oli tyttö, joka oli osa syynä miksi en ollut tekemisissä Lucyn kanssa enää, vaikka en voinut syyttää häntä kokonaan olin silti vihainen. "Mä olen etsinyt sua" Tasha sanoi hymyillen.
Hymähdin takaisin ja käännyin. Aloin kävelemään parkkipaikalle. En jaksanut Tashaa. En nyt.
"Älä lähde kun mä puhun sulle!'' Tasha huusi äänensävyllä, joka sai minut pysähtymään.
Hän tuli eteeni taas ja hymyili. "Miks sä teit niin?" Kysyin vakavalla äänellä "Mitä sä tarkoitat?" Tasha esitti syytöntä.
"Sä vittu tiedät" huusin melkein ja kuristin kulmia. "Enkä tiedä!" Hän huusi takaisin. "Miks sä käyttäydyit niin perjantaina illalla kun Lucy oli meillä? "
"Kuka?.. aiii se tyttö. Mä näytin sille et sillä ei oo mitään mahollisuuksia" Tasha sanoi rennolla äänellä ja risti käsivarret.
"Vittu sä et sitä päätä onks sillä vai ei" sanoin vihaisesti ja ristin itsekkin käsivarret
"Eli sä pidät siitä?" Tasha kysyi hämmentyen ja pudotti kädet vierelleen.
"En tai siis... ei se sulle kuulu. Sä lähdit mun elämästä joten älä yritä tulla takaisin!" Huusin ärtyneenä ja ohitin hänet.
Kuulin Tashan huutavan jotain takanani, mutten kuunnellut. Kävelin vain eteenpäin. En jaksanut enää.
Kävelin suoraa tietä kotiin. Avasin oven ja jäädyin paikalle. Isäni seisoi edessäni vihaisesti. Seisoin vain paikallani katse kääntyen maahan. Isäni silmät olivat liian.. liian.. rehellisesti paskaa täynnä katsottavaksi.
Kuulin häneltä kovan huokauksen. "mitä teen sulla?" Hän ensin kysyi hiljaa "MITÄ VITTUA MÄ TEEN SUN KANSSA!" Isäni karjui kovaan ääneen ja astui lähemmäs minua. Silloin Nostin katseen vain nähdäkseni tuon paskiaisen kasvot.
"En kuule tiiä" vastasin vittuilevasti ja siinä samassa huomasin hänen lyövän minua päin naamaa. Käänsin katseen häneen vihaa ja inhoa täynnä "Sä oot Vitun HULLU" sanoin huutaen viimeisen sanan hänen naamaansa.
Isäni päästi naurahduksen ja löi uudestaan kovempaa. Horjahdin taakse päin. Kipu pääsi kuoreni lävitse ja melkein päästin kyyneleen. "Oo mitä isoa poikaa alkaa itkettää" isäni sanoi ilkkuvalla äänellä.
Tällä kertaa hän löi polvella suoraan mahaan, joka sai minut kaatumaan maahan päin seinää. Isäni kyykistyi eteeni ja otti leuastani kiinni. "Sä et ole mun poika" hän sanoi sylkien sanat naamaani.
Sitten hän nousi ja lähti talosta jättäen minut sylkemään verta. "vittu mä vihaan SUA!" Huudan hänen perään vielä. Ensimmäinen kyynel tuli ja ei kestänyt kauan kun toinenkin tuli. Yhtäkkiä tunsin puhelimeni värähtävän housujeni taskussa. Otin puhelimen väristen auki ja haroin tukkaani. Tuntematon numero lähetti viestin.
^hei haluisit sä tavata? T:Lucy^
—— Eli siis mun asia koskee mun uutta kirja sarjaa. Mä tosiaan muutin sitä. Koko tarina on uusiks suuniteltu eli ois mahtavaa jos kävisit lukemassa ekan osan. (Eli ton edellisen infon kirja sarja on kokonaan muutettu)
Eli tarina kertoo Cassystä jonka kotiin murtaudutaan yöllä ja murtajaksi osoittautuu poika, joka saa Cassyn sisällä syttymään.
Tyttö yrittää unohtaa asian ja jatkaa elämää, mutta se on vaikeaa kun toisesta koulusta tulee oppilaita Cassyn kouluun ötökkä häirinnän vuoksi, jonka mukana tulee samainen poika.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
