Rakastan sua (Jayden)

1K 37 8
                                    

2 päivää myöhemmin

"mälsää et kohta tää leiri juttu loppuu" sanoin Lucylle, joka nojasi minuun katsellen samalla taivasta. Hän näytti niin hemmetin kauniilta niitä tähtiä katsellessa.

"niin mut voidaanhan me aina viettää aikaa yhdessä koti puolessakin"

"joo en mä tarkottakkaan sitä mut mä haluan viettää joka hetken kanssasi"

Sitten Lucy kääntyi katsomaan minua hymyillen ja suuteli minua. Se kesti aika vähän aikaa, mutta oli kaikkien sekunttejen ajan arvoinen. En voi uskoa että Lucy on kanssani kaiken sen riitelyn jälkeen. Päämme erosivat ja Lucy kääntyi taas katsomaan taivasta huokaisten.

"mikä hätänä?"

"en tiiä kaikki tää iskä juttu ja koulu, mun entiset kaverit kaikki vaa stressattaa" hän selittää ja jäin miettimään hänen sanojaan. En ollut koskaan kuullut että Lucy puhuisi hänen elämästään, kun minä olen avautunut hänelle yhä enemmän ja enemmän.

"Lucy?"

"hm?"

"voitko sä kertoa sun perheestä?"

Se sai hänet jännittymään rintaani vasten. En tiedä miksi, mutta jotenki tuntui että hän piilotteli jotain. Enkä haluaisi sitä. Itse olen antanut kaiken tärkeän tiedon...tai no en ihan kaikkea, kuten isäni väkivaltaisuus, mutta sellaisia asioita hänen ei pidäkkään tietään.

"ei mitään erikoista" hän töksäytti vastaukseksi vain. Olin  aika pettynyt, joten yritin jatkaa "cmoon kertoisit nyt ees jotain" Se sai hänet nousemaan sylistäni pois. Mikä taas loi minulle tyhjän olon ympärilleni. Jos saisin valita haluaisin olla häneen liimautuneena.

"miksi sä alat kyselemään?" hän kysyi levottomana ja siirtyi niin että istui viltillämme minua vastapäätä. Hän näytti vihaiselta ja siltä kuin olisin kysynyt jotain aivan kuoleman vakavaa.

"en.. tai siis sä et ikinä puhu sun elämästä"

"ehkä siihen on sitten syykin" Mieleni täyttyi pikaisesti raivosta.

"mitä? luulet sä vittu että mä kerroin sulle ihan muuten vaan mun asioista. Voi saatana tajuatko paljon se vaati multa" sanoin vihaisena ja nousin istumaan istekin. Hän selvästi valitsi sanojaan, kunnes avasi suunsa.

"no ei oo mun vika että kerroit olisit ihan hyvin voinut pitää omana tietonaan" hän sanoi kylmästi ja se sai minut yllättymään. En pitänyt tästä Lucysta.En edes tiennyt että tällainen puoli hänellä olisi tosin en ole kauhean kauan ollut hänen kanssaan yhdessä. Okei tiesin hänen olevan vähän äkkipikainen ja näin, mutta että hän alkaisi syyttelemään minua siitä että olen ollut rehellinen. Ei vittu tätä minä en hyväksy.

"sä et vittu oo tosissaan" mutisen vihaisena ja nousen ylös.

"tiedätkö mitä jos sä käyttädyt näin mä en edes jaksa olla kanssasi" jatkoin ja katsoin tyttöön kenestä pidän ihan hulluna, mutta joka syytteli minua turhasta. Hän satutti minua, vaikkakin  kyse oli vain siitä ettei Lucy halunnut kertoa perheestään. Minun piti silti saada tietää. Mitä järkeä tässä on hän tietää kaiken minusta, mutta itse olin vieläkin varjossa.

Hieroin ohimoani ja otsaani ärtymyksestä. Vilkaisin Lucyyn, joka vain istui jalat ristittynä maassa edessäni. Laskin kädet ja päätin lähteä. Mutisin kirouksiaja laitoin kädet taskuun.

Miten hän voi edes sanoa noin?

En edes tiedä miksi hän suuttui. Olin ehtinyt melkein nurmikon jo poikki mennä leiri asuntola talolle, kunnes kuulin juoksu askelia takaani ja pian sirot kädet haarasivat minut halaukseen takaani. Olin ihmeissäni ja laskin katseeni käsiin, jossa roikkui helmi käsikoru.

Confusing love~finnishWhere stories live. Discover now