Bilehile ja hiippari pt.2 * yoonmin

4. "salainen mesta"

Syysflunssa oli iskenyt minuunkin kuin salama. Neljän seinän sisällä oleskelu 39 asteen kuumeessa oli arkipäivää, samalla kun Yoongi vartioi yötä-päivää ovia ja ikkunoita pahan päivän varalta. Mies itse oli luvannut, että asumus on turvallinen ja sinne ei kukaan eksy, edes se kylän tunnetuin juorumummo. Kuitenkin joka viikko ovelle saapuu pikkulapsia myyntituotteineen. Eihän niiltä nyt voi kun ostaa, niin suloisia, mutta mihin meni taas se lupaus ettei tänne tule kukaan?

"Riittääkö jo?" Kysyn ikkunasta ulos tuijotteleva mustahiuksinen kriminaali.
"Ei. Nukun sitte ku väsyttää. Mee sä jo, että parannutkin joskus." Yoongi tuhahtaa ja mulkaisee kohti makuuhuonetta.
Pyöräytän silmiäni ja lähden kohti makuuhuonetta. Mokomakin kiukkupussi. Olisin mielelläni vielä halaillut ilta kymmeneen ja nukahtanut poikaystäväni viereen. Toisin kävi.

Tunnin pyörittyä viileissä lakanoissa päätin nousta ylös katsomaan itse ikkunastalkkeria.
Yoongi pyöritteli kynää sormissaan ja katseli ulos synkkään yöhön.
"Nyt riittää! Sanoit juuri viikko sitten, ettei ole hätää ja kukaan ei löydä meitä? Silti vahdit joka helvetin päivä ikkunoita ja ovia. Jos tämä oikeasti olisi joku salainen mesta, niin ei tänne tulisi joka vitun aamu joku pikkulapsi myymään keksejä!" Avaudun ja pistän käteni puuskaan. Asiat oli sanottu suoraan ja nyt nähdään mitä vastapäätä minua istuva henkilö mahtaisi tuumata.
Yoongi nosti vihaisen katseensa minuun ja nousi seisomaan.
"Ja sä vielä kehtaat vonkua mulle! Ite lupasit karkaamishetkellä hoitaa kaiken yms yms yms! Sä et mitään muuta oo tehny ku kinunu lisää asioita itelles. Mä olen hoitanu meille asunnon ja työt, sillä tavalla, ettei jäätäisi kiinni. Sitten se vitun hullu eksäs ilmestyy takasin vittu paikassa missä hänen ei todellakaan pitäisi olla. Tää paikka on ihan seiffii aluetta missä kiertelee tommosia pikkulapsia, mutta ei todellakaan mitään hulluja keskenkasvusia saatika sitten Korean poliiseja. Mä en voi sille mitään, että huolehdin ja vahdin ettei se oo saanu meitä kiinni. Joten vittu lopeta jo ja jätä mut vittu kattoon tätä Fukuokan synkkää kaupunkirysää!"
Astun akseleen taakseni, kun huomaan Yoongin ottaavan askelia eteenpäin. Riita on turha ja selvästi pelkkää turhautumisen aiheuttamaa painetta. Tilanne olisi selvitettävä heti, ennenkö Yoongi lähtisi ovet paukkuen yöelämään.
"Et sano mitään? Hyvä! En sun mielipidettä tarvitse. Mä lähen nyt!" Yoongi huutaa ja riuhtaisee takin naulakosta.
"Yoongii.. ei tapella, pyydän!" Huudan ja rutistan poikaystäväni kättä. Mies riuhtaisee itsensä irti otteestani ja lähtee ovet paukkuen ulos asunnosta.
Romahdan eteisen lattialle kyynelten peittelemänä ja yritän saada kontaktia poikaystävääni puhelimitse. Luuri tööttää "Numeroon...ei.juuri..nyt...saada..yhteyttä.."
heitän puhelimeni seinään ja hieron raivokkaasti silmiäni, joista tippuu kyyneleitä toisensa perään. Heiveröisin jaloin nousen seisomaan ja kävelen kohti makuuhuonetta. Nyyhkytysten ja märkien poskien kera kaadun pehmeään sänkyyn ja vetäisen violetin peiton päälleni. Yoongi tulisi kotiin kun tulisi ja saisi nukkua missä nukkuisi. Aamulla asiat saisi luvan selvitä.

--------

(näkökulman vaihto)

-------

Riuhtaisen Jiminin irti itsestäni ja lähden suurin askelin ulos asunnostamme. Tuhahdan mielessäni ja pyyhkäisen yksinäisen valuvan kyyneleen poskeltani.
En tunne tippaakaan syyllisyyttä riitaan, enkä edes anteeksiantoa. Viimeisin ja kaikista huonoin tapa unohtaa juuri tapahtunut oli mennä juomaan itsensä kaatokänniin ilman minkäänlaista tolkkua.
Ja mitä tein? No totta helvetissä menin juomaan itseni känniin. Lähikapakka oli auki aamu neljään ja sieltä sai maan parhaat limeshotit, vaikka en muissa kapakoissa ollut käynyt. Kevyin askelin vetäisin punaisen ledivaloilla koristellun lasioven auki ja astuin sisään musiikintäyteiseen baariin. Ihmisiä oli kymmenkunta, toiset nuoria rellestäjiä ja toiset vanhoja juoppoja. Naurahdan ja istahdan vihreälle baarijakkaralle. "Yks limeshotti, kiitos. Taino laita suoraa kolme." Tuhahdan ja heitän setelin pöydälle. Tarjoilija nyökkää ja vetää kaapista 3 shottilasia ja täyttää ne maukkaalla alkoholilla. Nainen työntää shotit eteeni ja kysyy haluanko maistaa uutuskaljaa pilkkahintaan. Vastaan myöntävästi. Jos kerta ryyppäämään on tultu, niin kaikki käy.

Kolmen shotin, yhden kaljatuopin, kahden lonkeron ja yhden soju-pullon jälkeen elämä oli railakasta. Tanssin kolmen vähäpukeisen pimun kanssa tanssilattialla, keskustelin elämän murheista jonkun vanhan juopon kanssa ja kävin mitä erikoisinta keskustelua liikenaisen kanssa kallistuneesta bensanhinnasta. Kuitenkin, kaiken hauskanpidon jälkeen päädyin oksentamaan katuojaan baarimikon heitettyä minut ulos.

Hoipertelin kolmen promillen humalassa kohti kotiani. Oksennus nousi kurkkuun joka kolmas-sekunti ja yritin vain selviytyä yön läpi omaan sänkyyn, jos edes sinne pääsisin Jiminin takia. Kovan kännin vuoksi mieleni oli tietenkin tehnyt mieli tupakkaa, joten ajattelematta olin ostanut 24/7 kioskista tupakka-askin, josta olin polttanut illan aikana jo puolet. Jimin oli sepittänyt suhteemme alkuaikoina tupakan vaaroista ja siitä, miten hän jättäisi minut jos en lopettaisi. Olin siis kiltisti lopettanut polttamisen, jonka olin juuri tänäyönä aloittanut uudestaan. Humalassa.

Kolautin oven kiinni ja näin Jiminin jalan riippuvan sängystä makuuhuoneen puolella.
Heitin tupakalta haisevan takkini naulakkoon ja potkin kenkäni eteisen lattialle. Kävelin oudon äänekkäästi kylpyhuoneeseen ja oksensin matkan aikana kertyneet varastot. Ovi narisi takanani ja tuhinasta päätellen, se oli tällähetkellä joko erittäin vihainen Jimin tai eritäin surullinen Jimin. Käännyin hitaasti ympäri ja nousin seisomaan. Jimin katsoi nenä rytyssä minua ja piteli käsiään puuskassa. "Sä haiset." Mies tokaisi ja mulkaisi päälleni.
Naurahdan ja astelen ulos kylpyhuoneesta Jimin käsipuolessani.
"Se oli turha riita anteeks unohdetaan se en haluu tapella tein väärin kun sanoin sellasia asioita uskon suhun nyt Yoongiii." Jimin selitti tauotta ja katseli minua koiranpentuilmeellään.
"Hhh okei." Tuhahdan ja kaadun sohvalle pistäen silmät kiinni.
"Yoongi sä et nuku ennenkö ollaan selvitetty tää! Ja muutenki vaan mun vieres." Jimin sanoo päättäväisesti ja repii minua ylös.
"No okei, joo sori ku sanoin itekki tyhmästi, now happy?" Tuhahdan ja katson Jiminiä vaivaantuneesti.
"Joo,now happy." Jimin sanoo ja hyppää syliini. Tietenkin vielä ärsytti hänen käytös ja sanat jotka tulivat tämän suusta toista tuntia sitten. Nyt vain halusin valua nukkumaan ja herätä aamulla vitunmoiseen krapulaan.
Silmäni lipoivat jo höyhensaaria, mutta Jimin keskeytti aikeet pökkäämällä minua selkään.
"Etkö muista! Nukut mun kanssa!" Jimin tuhahtaa ja alkaa vetää minua kohti makuuhuonetta. "Joojoo" Vikisen ja otan jalat alleni. Jimin hymähtää ja ohjaa minut sängylle. Kaadun täydessä vaatetuksessa selälleni pehmeään sänkyyn ja suljen silmäni. Jimin tuhahtaa ja vetää päällysvaatteeni pois. Siirryn makaamaan vasemmalle puolelle ja ojennan käteni Jiminille. Mies ottaa kädestä kiinni ja valuu suoraan kiinni minuun. Hymähdän ja suljen silmäni. Jimin suukottaa minua poskelle ja sanoo "Hyvää yötä, rakas." ja painuu itsekin unten maagiseen valtakuntaan.

--------

Ensinnäkin, en kannusta ketään juomaan kaatokännejä tai polttamaan tupakkaa.
Toiseksi olkaa hyvä, uusi, enemmän dramaattinen luku :D
Kolmanneksi, hyvää yötä =)
Kiitos kaikista hassuista ja kivoista kommenteista mitä oon saanu💓