Bilehile ja hiippari pt.2 * yoonmin

16. Itku

Heräsin aamulla Jiminin sivellessä poskeani.
Oli kieltämättä ihana herätä hänen vierestään. Avasin silmäni ja suutelin häntä.
"Huomenta muru.", Jimin totesi ja käpertyi kainalooni.
"Huomenta.", huokaisin ja silitin tämän päätä.
"Kaikki hyvin?", Jimin kysyi ja käänsi kasvonsa minuun.
"Kaikki on hyvin.", vastasin ja suukotin tämän päätä.
"Siinä tapauksessa voin mennä keittämään kahvia.", Jimin sanoi innokkaasti ja pomppasi ylös sängyltä, pinkki pyjama päällään. Naurahdin ja venyttelin raajojani.

Kuulin kahvipannun ropisevan ja nousin ylös. Vedin harmaan hupparin päälleni ja astelin keittiöön.
Jimin paistoi keittiössä pekonia ja munia.
"Welcome to America!", hän hoilotti ja kaatoi uuden kananmunan pannuun.
"Tuleeko pannukakkujakin?", kysyin ja näin Jiminin järkyttyneen ilmeen.
"Unohdin. Hups."
"Ei se mitään, höpsö. Mistä tämä Amerikka villitys?", kysyin ja istahdin tuolille.
Jimin istui vastapäätä minua ja nosti kyynerpäänsä pöydälle hieroen leukaansa.
"Lähdetään Amerikkaan.", hän tokaisi ja hymyili leveästi.
"M-mitä?", kysyin yllättyneenä.
"No eikö tämä Japani ole jo nähty, ja voisimme ostaa Amerikasta huvilan? Sellaisen ison ja vaalean. Mieti!", Jimin intoili ja esitti käsillään huvilan kokoa.
"Jimin, ei meillä enää ole paljoa rahaa.", huokaisin ja vedin pojan käden omaani.
"Täh? Varastin biljooneja!", Jimin murahti ja veti kätensä pois.
"Ottaen huomioon, ensimmäinen vuotemme täällä kävi tuhlaten, kaappisi on täynnä tuhansien silkkipaitoja! Ruokaankin meni suhteellisesti, koska kävimme jatkuvasti ulkona syömässä."
Jimin näytti sekoavan surusta.
"Asuit yksin vuoden!", Jimin tuhahti ja ensimmäinen kyynel tipahti hänen poskelleen.
"Asuin Taen kanssa.", hermoilin ja hieroin niskaani.
"Koko ajan?!", Jimin huudahti ja nousi seisomaan.
"Luulin että käsitit? Tae löysi minut samana iltana kun yritin kännissä pelastaa sinut."
"Minä luulin että Tae oli parin viikon ystävä!", Jimin huusi ja kääntyi takaperin kädet puuskassa.
"Me ei riidellä tästä, eikö niin?", huokaisin ja pyörsin pöydän toiselle puolelle rauhoittelemaan häntä.
"Sinä ja Tae, ystäviä vai jotain muuta?", Jimin katsoi minua itku kurkussa ja vaati vastauksen.
"Minun puolesta ystävä, Tae pussasi minua kännissä, hän pitää minusta ja siksi oli parempi että hän lähti."
"Arvasin! Arvasin että se nilkki yrittää vietellä sinut!", Jimin huusi ja työnsi minut sivuun.
"Mitä muuta teit kun olin poissa?", Jimin huusi ja kääntyi puoleeni.
"Selvänä en mitään, olin baarissa ja helvetin kännissä, joku nainen pani mua! En todellakaan halunnut, olin vaan niin helvetin kännissä etten pystynyt vastustaa.", hermoilin ja tuijotin Jiminiä.
"En kestä sua! Oot iljettävä! Naisen kanssa!", Jimin huusi ja käveli olohuoneeseen.
"Itse panit Sungyeolia!", tuhahdin ja seisoin oviaukossa.
"Anteeksi vain, mutta minä en halunnut sitä ja olin huumattuna koko ajan!", Jimin huusi ja löi tyynyä.
"En minäkään halunnut sitä naista! Olin umpikännissä sen akan tarjottua koko baarin verran sojua minulle!", huusin ja istuin lattialle seinää vasten.
"Jimin, molemmat teimme tyhmästi ja toimimme väärin, okei? Lopetetaan tämä huutaminen."
Samassa kun Jimin oli avaamassa suutaan, palohälytin alkoi soimaan ja juoksimme keittiöön.
Jiminin kananmunat pekonin kera paloivat pannulla.
"Okei, Jimin hae kaapista sammutusliina.", hermoilin ja aloin säätää hellan nappeja nollalle.
"Eikun pitää soittaa hätänumeroon!", Jimin hätäili ja kaiveli puhelintaan.
"Me säästytään viranomaisilta, jos haet sen sammutuspeitteen."
Jimin juoksi eteiseen ja kaivoi kaapit tyhjäksi. Lopulta hän juoksi liinan kanssa ja heitti sen liekkien päälle. Huokaisimme helpotuksesta.
"Pitää ostaa uusi uuni.", Jimin murahti ja käveli makuuhuoneeseen.
Huokaisin ja aloin siivota.
Pesin paistinpannun ja lopulta heitin sen roskiin. Hella ja uuni olivat riekaleina ja osa Jiminin pinkistä kaapistosta. Uusi kaappi ja uuni. Vittu.

Kävelin makuuhuoneeseen ja näin Jiminin rahakätköllämme.
"Enää 66 miljoonaa wonia."
"Tiedän. Se ei riitä mihinkään.", huokaisin ja työnsin kaapin kiinni.
Vedin Jiminin syliini ja puristin tätä rintaani vasten.
"Kaikki järjestyy."
"Miten muka?", Jimin kysyi ja nosti päätään.
"Varastetaan toinen pankki?", vitsailin joka sai Jiminin suuttumaan entistä enemmän.
"Lopeta Yoongi! Huono vitsi."
"Joojoo anteeksi."

Yhtäkkiä ovikello soi ja huokaisin. Varmaan taas yksi iloinen keksikauppias.
Ovella seisoi, tuntematon pieni rouva.
Rouva näytti tyylikkäältä pienessä jakussaan.
"Hei, Yoongi.", rouva sanoi ja astui ohisteni sisään.
Järkytyin tuntemattoman tunnistavan minut ja suljin oven.
"Poliisi? Lakimies?", hermoilin ja tuijotin naista.
"Ei nyt sentään.", nainen sanoi ja tuijotti ympärilleen.
"Savua, kaikki hyvin?", nainen kysyi ja tuijotti keittiötä.
"Pieni tulipalo kaikki hyvin, kuka olet ja mitä teet täällä?", kysyin ja hieroin niskaani.
"Onko Jimin kotona?", nainen kysyi.
Ei tarvinnut vastata kun Jimin jo oli oviaukossa. Hän ryntäsi naisen luo ja halasi tätä pitkään.
"Mi-cha!", Jimin huusi ja rutisti naista.
"Kuka, hän on?", kysyin ja ihmettelin tapahtunutta.
"Tässä on Park Mi-cha, minun tätini.", Jimin ylpeili ja esitteli tätiään.
"Aivan, tervetuloa rouva.", sanoin ja kumarsin niukasti.
"Sano vain Mi-cha.", nainen kehotti ja hymyili.
"Jimin, rakas. Minulla on suru-uutisia.", nainen vakavoitui ja veti Jiminin kädet omiinsa.
"N-niin?", Jimin mumisi ja katseli tätiään.
"Äitisi, hän on, vakavasti sairas. He löysivät syövän.", nainen sanoi ja hänen silmänsä alkoivat vetistellä.
"M-mitä?"
Jimin valahti polvilleen ja nappasin tämän syliini. Hän alkoi itkeä vimmatusti, toistaen äitinsä nimeä. Mi-cha kyykistyi myös ja halasi veljenpoikaansa.
"Missä isä on?", Jimin niihkaisi ja tarttui minua kädestä.
"Hän on äitisi luona. Tulin kertomaan uutiset.", nainen sanoi ja nousi ylös.
"Olen pahoillani, en ehdi jäädä. Äitisi toivoo sinua Busaniin."
Nielaisin ja katsoin surusta mykkää Jiminiä.
"Tottakai, kiitos.", Jimin huokaisi, nousi ylös ja halasi tätiään.
"Nähdään pian, olet rakas.", nainen sanoi, taputti minua olalle, hymyili ja lähti.
Sulkiessaan oven, Jimin alkoi parkua täyttä huutoa.
"Shhh Jimin rauhoitu, me palaamme Busaniin." Rauhoittelin ja halasin häntä.
"Emme me voi! Me joudumme heti vankilaan!", Jimin huusi ja itki kauhuissaan.
"Otan sen riskin, äitisi vuoksi.", sanoin ja rutistin Jiminiä.
"Kiitos.", Jimin sanoi ja painoi päänsä olkapäälleni ja antoi itkun tulla.

・・・
Sorry dramatic.
66 miljoonaa wonia on btw n. 5000 euroa. Sanoin vaan selventääkseni :)