Bilehile ja hiippari pt.2 * yoonmin

22. Häät

Oli hiljaista. Seisoin kirkon päässä katsellen juhlaväkeä. Kaikki naiset olivat pukeutuneet vaaleanpunaiseen. Kiristin kravattia kuunnellessani kirkon raskaiden ovien avautumista. Jimin käveli virheettömässä mustassa puvussaan kohti minua. Äitinsä käsipuolessa. Jiminillä oli kiiltävä vaaleanpunainen kravatti ja vastavärjätyt haaleanpunaiset hiukset. Hänen rintaansa koristi kaunis vaaleanpunainen ruusu. Hymyillen hän asteli sävelten soidessa luokseni.
Kumarsin mrs Parkille ja tartuin Jiminiä kädestä. Hymyilimme toisillemme, ja näin Jiminin silmäkulmassa kyyneleen. Hänkin on onnellinen. Kävelimme alttarille papin eteen, joka alkoi lausua kauniita sanojaan.
"Minä, Min Yoongi lupaan rakastaa sinua Park Jimin, terveenä ja sairaana, ilossa ja surussa, kunnes kuolema meidät erottaa."
Jiminiltä pääsi jo kyynel, samalla kun meidän molempien äidit itkivät onnen kyyneliä.
"Minä, Park Jimin lupaan rakastaa sinua Min Yoongi, terveenä ja sairaana, ilossa ja surussa, kunnes kuolema meidät erottaa.", Jimin takelteli kyyneliensä lomassa ja oli jo tarttuvinaan käteeni.
"Min Yoongi, tahdotko ottaa Park Jiminin aviomieheksesi, ja rakastaa häntä elämäsi loppuun asti?"
"Tahdon."
Kirkossa kuului syvä, onnellinen huokaus.
"Park Jimin, tahdotko ottaa Min Yoongin aviomieheksesi, ja rakastaa häntä elämäsi loppuun asti?"
"Tahdon!", Jimin hihkaisi ja pyyhki nopeasti kyyneleensä. Samassa Han-Sung kiipesi alttarille sormukset kädessään. Hän ojensi omani Jiminille, ja Jiminin minulle. Kumarsi, ja lähti paikalleen. Jimin ojensi kauniin vaalean kätensä, ja työnsin kiiltävän sormuksen tämän sormeen. Ojensin omani, ja Jimin työnsi sormukseni sormeeni.
"Voitte suudella.", pappi kehotti.
Jimin lähestyi ensin rauhallisesti, kunnes hyökkäsi kimppuuni. Suudelma oli raju, intohimoinen, täynnä rakkautta ja elämää.
Juhlaväki nousi seisomaan taputtaen, ja lähdimme Jiminin kanssa kävelemään kohti ovia. Kaikki heittelivät vaaleanpunaisia terälehtiä päällemme.

"Tervetuloa.", "Tervetuloa."
Seisoimme juhlakatosten edessä toivottaen jokaisen vieraan tervetulleeksi. Jimin vilkaisi juhlapöytään, ja sai melkein sydänkohtauksen nähtyään valtavan lahjameren. Käteltyämme kaikkia, siirryimme omalle paikallemme. Se oli kaunis, korotettu alue vaaleanpunaisella pöydällä. Otin mikrofonin käteen, ja toivotin vielä kerran kaikki tervetulleiksi.
"Siirtykäämme rauhallisesti hakemaan ruokaa takanamme sijaitsevasta rakennuksesta."
Totuus oli, että vihasin kaikkea muodollista ja sivistynyttä. Mutta tämä oli meidän päivämme, meidän häämme. Juhla jossa meidät sidottiin yhteen, loppuelämäksi.

Kaikki ruokailivat, juttelivat ja nauroivat keskenään. Kunnes veljeni nousi tuoliltaan, ja huusi; "Kumman sukunimen otitte?"
Jimin punastui ja hänen hymynsä yltyi korviin asti. Vieraat alkoivat vaatia vastausta ja taputtivat yhteen ääneen. Otin pöydällä sijaitsevan ison kangaskääreen, mihin oli kätketty nimemme. Hymyilin ja pyysin Jiminiä seisomaan. Astuimme pöydän eteen pidellen kääröä. Annoimme sen valua hitaasti alas, kunnes sieltä palastui nimi. Min.
Kaikki alkoivat huutaa ja taputtaa. Nauroimme yhteen ääneen ja suutelimme kaikkien edessä.

Jiminin tilaama hääkakku oli valtava, pinkein koristein. Polkaisimme palan, ja tietenkin Jimin voitti. Annoimme molemmille lusikalliset kakkua ja Jimin nauroi entistä onnellisemmin. Otin pöydältä shamppanja pullon ja poksautin sen auki.

Parin shamppanja pullon jälkeen, alkoi Jiminin ryöstö ja minun lauluni. Sitten tanssittiin ja kuunneltiin vanhempiemme kirjoittamat onnentoivotukset. Kunnes oli aika karata häämatkalle. Kaikki oli pakattu ja valmiina lähtöön. Kaikki hurrasivat meille, kun astuimme valkoiseen limusiiniin. Vilkutimme hyvästiksi ja kun vieraita ei enää näkynyt, suutelin Jiminin shamppanjahuulia.
Limusiini pysähtyi lentokentälle, mistä lähdimme kohti Jejua, yksityiskoneella. Olin varannut kauniin mökin Jejusta, joka oli koristeltu ruusun terälehdillä pyynnöstäni.
Päästyämme Jejuun, kävelimme reput selässä kohti pientä rakkausmajaamme.
"Niin ihanaa.", Jimin mumisi tuulen pörröttäessä hänen hiuksiaan.
Hymyilin ja pussasin häntä poskelle.
Avasin mökin oven ja peitin Jiminin silmät.
"Pidä silmät kiinni."
Sekasin hiuksiani ja avasin kauluspaitani ylimmät napit. Hyppäsin sängylle ja pyysin Jiminiä katsomaan. Kutsu oli selkeä ja hän hyppäsi syliini armotta. Suutelimme intohimoisesti, kunnes kaikki vaatteemme olivat jo lattialla.

"Onneksi kosit minua.", Jimin tokaisi maatessamme pehmeällä sängyllä.
"Niinpä."
"Tiedätkö, sitten kun pääsemme Korean yliopistoon, me asutaan yhdessä, Soulissa."
"Tiedän rakas.", hymyilin ja pörrötin Jiminin hiuksia.
"Onneksi olemme naimisissa niin kukaan opiskelija ei voi viedä sinua.", Jimin sanoi ja näytti kieltä.
"Eikä sinua.", sanoin ja aloin kutittaa häntä armottomasti.
"Rakastan sinua.", Jimin sanoi ja katsoi minua syvälle silmiini.
"Ja minä rakastan sinua."

Aurinko hiipui pimentoon ja aallot piiskasivat rantahiekkaa. Niinkuin sinä iltana, jolloin tapasin Jiminin ensi kertaa.

♡
Lyhyt ja ytimekäs loppu.
Kiitos kaikille lukijoille, ja anteeksi kun päivitykset ovat olleet paikoin hitaita :l
Lupaan yrittää kovemmin uuden kirjan kanssa!
Toivottavasti pidit♡
Pysykää terveinä, ja vaikka koulut aukeavatkin, välttäkää turhia kontakteja❣️