Bilehile ja hiippari pt.2 * yoonmin

7. Kiilosilmä

Yoongi

Kävelin pitkin Fukuokan pimeää käveykatua. Kaupunki oli autio, sillä olin liikkeellä yön pimeimpään aikaan.
Jatkoin matkaani kohti lähibaaria. Fukuokan kulmakuppila oli tullut tutuksi puolen vuoden aikana. Astuin sisään hämärään, punaisilla ledivaloilla ympärystettyyn baariin, jossa oli vain muutama asiakas. Mukaanlukien uusi ystäväni Taehyung joka oli läpikulkumatkalla juuttunut minun takiani pidemmäksi aikaa Japaniin.
"Yoo Tae!" huusin metrin päässä örveltävälle ystävälleni.
"Yoongi-ah." Tämä mutisi ja tarttui minua olkapäästä. Taehyung alkoi esitellä juuri tilaamaansa erikoisjuomaa, missä oli 3/4 pelkkää viinaa. Hörähdin miehen yritykselle keskustella ja tilasin itselleni pullollisen vanhaa kunnon sojua. Maksettuani asetuin istumaan baarijakkaralle Taen viereen.
"Ets shinä eilen käygnyt?" Tae mumisi kännissä korvani juureen.
"Ei tehnyt mieli juoda." Vastasin totuudenmukaisesti ja iskin toverilleni silmää.
Noin puoli vuotta sitten, kävellessäni murtuneena kohti kotiani, tämä samainen kiilosilmä pysäytti minut risteyksessä ja toivoi neuvoa, kulmakuppilan löytämiseen.
Siinä samalla kävellessämme kohteeseen, ruskeatukkainen gucciin pukeutunut kertoi elämästään kaikki oudoimmat ja eroisimmat yksityiskohdat. Päädyimme juomaan molemmat kaatokännit ja nukkumaan minun kotiini. Aamulla herätessämme, Taehyung oli ensin pelästynyt, mutta kuitenkin mennyt keittämään -Jiminin maalaamaan pinkkiin keittiöön- kahvia.
Puolen vuoden toveruuden jälkeen, hän olikin vain maailmanmatkaaja Etelä-Koreasta joka oli pysähtynyt päiväksi Japaniin, ei siis mikään FBI. Mitä edelleen pelkäsin. Mutta se päivän Japanin läpikävely olikin osoittautunut puolen vuoden -lisää päiviä tulossa jos poika ei päätä lähteä upeasta kerrostaloasunnostani- reissuksi.

Taehyung repäisi kättäni ja inisi minne olin mennyt päässäni. Hymähdin ja hörppäsin kulauksen sojua.
"Noh Tae, kauanko meinaat vielä viipyä maisemissa, vai haluttaako Sanghai jo?"
Taen kasvoista näki selvä tyrmistys, kuin olisin häätänyt hänet.
"Lähden vaikka heti jos olen sinulle riesaksi." Taen yhtäkkinen puheen selvyys yllätti minut.
"Et tokikaan. Mietin vain kauanko minä ansaitsen tätä ylellistä seuraa." Naurahdin ja kilautin sojupulloni Taen edessä seisovaan shottilasiin.
"Ai. No en edes ole ajatellut. Täälä on mukavaa. Kiitos kun saan pestä tiskisi nukkumapaikka palkalla." Tae naurahti ja pökkäsi minua käteen. Naurahdin ja vedin pojan miehelliseen halaukseen.

Päätä jyskytti, kuin joku olisi paasannut minua lusikalla. Avasin silmät ja Taehan siinä päätäni paasasi lusikalla.
"Virkeä krapula aamu tilattuna herra Minille." Tae virnuili ja pökkäsi eteeni buranan appelsiinimehuineen.
"Kiitos" Tokaisin Taelle ja nielin lääkkeen helposti.
Hieroessani päätäni Tae oli jo mennyt keittiöön valmistamaan jonkinlaista sörsselsöniä aamupalaksi. Katselin ikkunasta ulos kunnes tunneryöppy sai minut valtaansa. Olin lähellä tirauttaa kyyneleen muistellen tapahtumia puolen vuoden takaa, kunnes Tae käski minut aamupalalle.
Hieraisin nenääni ja astelin ulos makuuhuoneesta. Istahdin katettuun pöytään. Tarjolla oli kananmunia, nuudeleita, kahvia, jotain lihan ja kasvisten sekoitusta sekä ehdottomasti Taen lempi kokkaus, hän rakasti tehdä sushia.
Kokosin lautaselleni sopivan määrän kaikkea ja aloin ahmimaan krapulaisin mielin ruokaani. Tae hymähti edessäni ja alkoi itsekin mutustaa aamupalaansa.
Hetken syötyäni, tunsin ruoan nousevan kurkkuun ja juoksin suoraa päätä kylpyhuoneeseen oksentamaan. Kaikki eilen vedetyt viinat sunmuut drinkit olivat nyt sekajätteenä vessanpöntössäni. Pyyhkäisin suutani paperilla ja vedin vessan.
"Sulla on sitten helvetin huono viinapää!"
Tae huudahti ja yritti kaataa minut jalallaan.
"No minä en tiedä minkä taikasanan lausut ettet saa krapulaa. Vai oletko kenties kännännyt jo useamman vuoden koko baarin tyhjäksi?" Tuhahdin ja istuin paikalleni. Kahvi oli jo jäähynyt ja sitä siemaistessani meinasi taas tulla oksennus, mutta reaktio loppui kun sisäelimeni tajusivat vatsan olevan tyhjillään.
"En pysty syödä. Laita loput jääkaappiin niin syön myöhemmin." Mumisin Taelle ja mies teki työtä käskettyä.

Loppupäivän katselimme vain netflixiä ja Tae availi ovea keksikauppiaille. Niitä sitten riitti joka päivälle. Tae marmatti ruoka-ainesten olevan lopussa ja lähti minun lompakko kädessä kohti lähimarkettia.
Taen pökätessä ove kiinni lähtiäisikseen ponkaisin ylös sohvalta ja avasin ainoan lukitun kaapin talossani.
Kaappi oli täynnä Jiminin henkilökohtaisia tavaroita. Näpertelin sormissani rakkaani vakio korua -afrikassa punottua pinkkiä helmikorua- . Tuhahdin ja viskasin korun kaapin perälle. Nostin seuraavaksi kaapista Jiminin vaaleanpunaisen yöasun. Miten hän pärjää ilman tätä? Mietin harmaassa mielessäni. Hetken tavaroita näperreltyäni lukitsin kaapin ja menin syömään Taen tekemää sushia. Onnekseni en saanut yökky kohtausta ja nielin herkullisen leväruoan alas muitta mutkitta.

Tuijotin miten Tae puhdisti kaikessa rauhassaan kahvinkeitintä. Mies oli rauhallinen ja varmaankin ajatteli avaruudessa eläviä pupuja tai sitten jotain ihmeellistä tanssikoreografiaa.
Tae oli pelastanut minut. Ilman häneen törmäämistä pimeällä kadulla, olisin varmaan tullut yksin kotiin ja viiltänyt kurkun auki.
Hän oli niinsanotusti "roikkunut" elämässäni joka päivä 24/7, ettei ollut aikaa edes ajatella itsetuhoisesti. Olin kiitollinen hänestä ja että hän jaksoi minun surkeaa olemustani. Vaikka kuka ei ilmaisesta nukkumapaikasta ja ruoasta kieltäytyisi, vaikka mies tekikin välillä töitä jollain internetin matkailusivustolla.
Tae ei tiennyt minun menneisyydestäni, eli siis että olin rikollinen, vankikarkuri, entinen kidnapattu...
Eikä hän tiennyt pikku Jiminiestäni. Eikä hänen tarvinnut tietää. Hän tiesi minusta pinnan, ja se oli tarpeeksi.
Tae oli pohjimmiltaan vain pelkkä ystävä. En osannut ajatella tuosta pitkästä, hartiakkaasta, lapsenmielisestä hassutteliasta mitään romanttista, vaikka niin voisi luulla.

"Hei? Haluutko sä jotain naposteltavaa, ite aattelin syödä pähkinöitä."
"Ei, kiitos." Mumisin ja keskityin tuijottamaan tyhjyyteen. Tae tuli suuri pussi cashew pähkinöitä kainalossaan istumaan viereeni sohvalle ja käynnisti netflixin.
Avasin puhelimeni ja selailin jotain turhia uutisia Amerikan presidentistä.
Sormeni pysähtyivät uutiseen, jossa kerrottiin mustasta audista. Hengähdin ja avasin klikkiotsikon.
Musta audi kiertelee ympäri Japania ja kaappaa hyvännäköisiä ja siroja miehiä, että naisia. Audi on ennenkin ollut mukana rikollisuus bisneksissä, ja audin omistajalta 'Herra Tsukinolta' on karannut jo pari henkilöä. Henkilöt ovat tunnistettu, ja he kertovat joutuneensa tekemään työtä, joko pakolla tai vapaaehtoisesti. Työ oli joko huumekauppaa tai muuta rikollista bisnestä. Henkilöitä oli kiristetty nukuttavilla piikeillä.
Suljin puhelimen, ja olin kuin en tietäisi mitä se meinasi.

,.................................................................................,

Vähän eri tyyliä ja aikaa hypätty eteenpäin.
Yritän nyt vähän sitä draamaa.
Anteeksi kun tuli näin myöhässä taas...