Bilehile ja hiippari pt.2 * yoonmin

13. Vale

Jimin lehahti naurunremakkaan nähdessään pinkin pyjamansa. Olin aikeissani jo suuttua ja alkaa jopa itkemään, siitä ettei Jimin ollut enää yhtään samanlainen pehmo. Hänestä oli tullut kova jätkä. Hänellä oli kokoajan päällään suorat housut ja kauluspaita.
Kerroin Jiminille miten juuri ennen tämän katoamista hän oli maalannut kaikki keittiön kaapinovet pinkeiksi. Sitäkin hän vain vähätteli.
"Kuules, mulla ei ole antaa sulle mitään opas kirjaa miten muuttua oikeaksi Park Jiminiksi." Tuhahdin vetäessäni loppuja tavaroita kaapin perältä.
"En-enkai minä nyt niin paha ole?" Jimin sanoi, ja huomasin hänen ilmeessään samaa Jiminiä, jolla oli mennyt suru puseroon.
"No ehkä." Huokaisin ja laitoin kaapinoven kiinni.
"Yoongi, mä..mä yritän kaikkeni. Tää on vaikeeta. En oo ollu näin pitkään aikaan." Jimin änkytti ja yritti saada tukea sohvasta.
"No mä etsin sulle Jiminmäiset vaatteet. Aloitetaan sillä." Hymyilin ja lähdin makuuhuoneeseen. Jimin seurasi perässäni ja tutkiskeli silmillään vaaleaa huonetta.
"Nukuit yleensä vasemalla." Mumisin samalla kun vetelin kaapista Jiminin vaatteita. Hän nyökkäsi ja tuli katsomaan löydöksiäni.
"Noniin. Sinivalkoinen villapaita ja mustat farkut. Done." Heitin vaatteet pojalle ja tuo vain ähkäisi kauhusta.
"Jimin, sä olit pehmo." Naurahdin ja hyökkäsin tämän kimppuun. Aloin kutittaa poikaa kyljistä, söpön naurun toivossa. Jimin alkoi pienen hipsuttelun jälkeen nauraa niin suloisesti etten meinannut enää kestää.
"Lopetaaaa! Yoongiii" hän marisi allani.
"Ainakin vielä kutiat samoista paikoista."
Sanoessani tuon, Jiminin kasvot tömähtivät ja suu meni mutrulle.
"En minä nyt niin paljon ole muuttunut etten kutiaisi enää samoista paikoista." Tuo tuhahti ja suoristi paitansa pökäten minut vierelleen.
"Anteeksi. Oon ihan hermona." Sanoin ja sivelin hänen kättään.
"Pukeudunko sinun vahdatessa vai kuinka?" Jimin kysyi ja pökkäsi minua kylkeen.
"Voin mä kattooki." Irvistin ja työnsin Jiminin alas sängyltä. Hän veti vaatteet mukanaan ja nousi ylös.

Odotin näkeväni Jiminin ohuen kauluspaitansa alla saman, sileän vatsan, mutta näinkin jotain muuta. Jiminillä oli juuri treenattu six-pack ja sen kyljissä monia kymmeniä pieniä arpia.
"M-mitä?" Sain suustani ja nousin seisomaan.
"Mitä?" Jimin kysyi järkyttyneenä.
"Olet...kuuma, siis olet aina ollut mutta?" Sipaisin sormellani huulesta tippuvan kuolan pois ja katselin Jiminiä päästä varpaisiin uudelleen ja uudelleen.
"Nuo arvet?" Kysyin ja kosketin sormenpäälläni Jiminin kyljessä makaavaa pientä arpea.
"Kaikki ovat 'unipiikkejä' tai niistä saaneita arpia siis." Jimin sanoi ja siirsi käteni tämän rinnalle.
"Ai. Kauheaa." Huokaisin ja siirsin katseeni tämän silmiin.
"Sinulla tulee aina olemaan muisto elämäsi kamalimmasta ajasta." Mumisin ja silitin tämän rintakehää.
"Niin kai. Minä, haluaisin unohtaa kaiken. Mutta pomo saa minut vieläkin pois tolaltani." Jimin huokaisi ja hieraisi päätään.
"Mitä meinaat?"
"Pomo sai meidät saamaan jonkinlaisen pakonomaisen halun tehdä hänelle kaikki mitä hän haluaa. Jollain ihme aineilla, tiedäthän kun sellaisia kehitetään jatkuvasti. Aivopesua sun muuta."
Hieraisin niskaani ja päässäni pyöri kuvat Jiministä istumassa aivopesupenkissä monta tuntia vain hänen pomonsa dominoinnin takia.
"Lähteekö se, halu, ikinä?" Mumisin kysymyksen jota en olisi halunnut esittää.
"Mahdollisesti. Ei se voi ikuisuuksia kestää, kun en voi olla kontaktissa häneen. Enkä oikeasti halua. Haluan olla kontaktissa sinuun." Jimin sanoi ja vinkkasi silmäänsä viimeisellä lauseella.
Alemmat voimani alkoivat aktivoitua, kunnes päätin tilanteen olevan liian herkkä puuduttavalle toiminnalle.
"Jimin, voit laittaa paitasi päälle." Kuiskasin ja siirsin käteni taskuuni samalla venyttämällä paitaani suojaksi nololle tunteelle alhaalla.
"Okei okei." Jimin sanoi ja naurahti 'Jiministi'
Puettuaan päälleen Jiministiset vaatteet heitin tämän kouraan ehdottomasti tärkeimmän käsikorun.
"Mä, mä muistan tän!" Hän huudahti iloisena ja veti korun ranteeseensa. Hymyni levisi korviin asti kun heittäydyin poikaystäväni käsiin. Halasimme keskellä makuuhuonetta, minun alempien voimieni olevan edelleen erittäin aktiivisia.
"Yoongii. Hyi sua." Jimin sanoi totisesti ja sipaisi suupieltäni. Hän viiletti ohi kuin myrskytuuli juosten suoraan jääkaapille.
"En ole syönyt, ikinä. Ruokaa?" Jimin kysyi ja avasin jääkaapin. Sielä oli Taen tekemää aamuista riisitouhua.
"Öhm Tae teki sen." Mumisin ja siirsin tuolin itselleni.
"Ai. No sopiiko silti ett."
"Syö vain."
Jimin hymähti iloisesti ja avasi kuin lihasmuistista juuri oikean kaapinoven. Sen missä oli lautasia. Hän hymähti itselleen ja veti vaaleanpunaisen lautasen esiin.
"Tää on varmaan mun?" Hän kysyi ja näytti niin suloiselta että olisin voinut rutistaa hänet siihen paikkaan.
"Jooh." Naurahdin ja nojasin käteeni.
Jimin kaatoi kattilasta koko mönjän lautaselleen ja tunki sen mikroon.
"Paljon on oppimista, mutta veikkaan että parin päivän jälkeen en enää edes muista olleeni joku muu kuin minä pinkkiä rakastava pehmo Jimin." Tuo sanoi päättäväisesti ja risti jalkansa.
Kumarruin pöydän yli antamaan pienen suukon ja Jimin tuli minua vastaan silmät kiiluen. Hymähdin ja siirsin pari hius haituvaa pois hänen silmiltään.
"Olet ihana." Jimin kuiskasi ja silitti poskeani.
"Sinäpäs." Mumisin ja näytin kieltäni.
Jimin naurahti ja meni sammuttamaan mikron.
"Noni kerro. Mitä kaikkea sä muistat, meistä?" Nielaisin ja vedin Jiminin käden omaani. Hän tirskahti ja alkoi nauraa täyttä nauruaan.
"Mitä?" Tuhahdin ja vedin käteni pois.
"Olet niin hassu ja menet helposti lankaan.
Luuletko oikeasti että olisi olemassa jokin aine joka pyyhkäisisi kaiken muistin ja loisi tilalle ihanne kuvan jostain lihavasta miehestä?" Jimin melkein huusi ja nauroi jo melkein kippurassa lattialla. Suuni oli siinä vaiheessa jo apposen auki ja olin varma että olin menettänyt alaleukani.
"Sinä? Valehtelit? Senkin roisto!!" Huusin ja syöksyin kutittamaan Jiminiä armottomasti.
"Hei, haluatko kuulla totuuden?" Hän vikisi naurunsa välistä ja lopetin kutittamisen ja siirryin paikalleni.
"Siinä vaiheessa kun sut heitettiin ulos sieltä pimeestä paikasta, koska olit kännissä, ne veivät mut suoraan sille pomolle.
Ne tiesi kuka mä oon, mitä tein sun avuksi ja ne pyysi multa apua, taino vaati sitä, muuten ne ois tappanut sut ja mun äidin." Jimin kertoi ja mainitessaan äitinsä hän räpäytti silmiään kolmesti pidättääkseen kyyneleet.
"No ne alko sit vaatia koko ajan lisää keikkoja, vaativampia mutta helppoja. Sellasia salakuljetus juttuja ja välillä jotain muutakin. Sungyeol oli yks mun kovimmista tarkkailijoista. Se vaati välillä äärettömyyksiä, mut oli pakko totella sitä ettei sulle kävis mitään. Ne nukutti mua aina jos joku meni pieleen, ja yks kerta sillon Sungyeol oli vissiin tehny vähä muutakin kun vaan tarkkaillu mua.
Sit ne kuuli et olit sun kaveris kans alkanut säätää jotaki ja päätti tehä vaihtokauppan koska ne tiesi et valitsisit mut. En pitäny siitä, koska olin nähny sut ja sen sun kaverin jo monta kertaa yhdessä ja luulin et olitte jo aika läheisiä. Näin myös sen kerran ku te suutelitte. Oon ollu tien päällä melki kokoajan tekees kaikkee rikollista. En tykänny siitä yhtää mut oli pakko. Yoongi luota muhun mä vieläkin rakastan pinkkiä.
Tää Taehyung, se on kunnossa. Mut pomo kuuntelee Sungyeolia, ja jos se paskapää saa mieleensä kiduttaa ystävääsi se kyllä tapahtuu. Joten me hoidetaan se ulos, mutta vasta viikon päästä."
"Tossa, oli paljo asiaa. Ööh mitä siis täh?" Änkytin ja yritin saada leukani taas toimimaan.
"Sun ei tarvi ymmärtää kaikkee. Pomo rakastaa tappaa ihmisiä, joten Taehyung on oikeasti vaarassa. Mut kiirehtiminen ei auta. Ne tarkkailee seuraavan viikon niin tiivisti kaikkea maailmassa tapahtuvaa, että me ei voida ottaa riskiä. Yoongi, oon pahoillani että mä valehtelin sulle. Ehkä toi pila oli liikaa tän koko jutun keskellä."
"Ai liikaa? Mä jo luulin että otin vahingossa väärän Jiminin sieltä!" Tuhahdin ja ristin käteni rinnalleni.
"Hei älä nyt. Kaikki on hyvin!" Jimin tuhahti ja siirtyi tuolilla viereeni. Hän otti kasvoistani kiinni ja suuteli minua.
"Kaikki hyvin. Okei?" Hän kuiskasi otsa kiinni omassani.
"No joo, kaikki hyvin." Tuhahdin ja suutelin häntä vielä kerran.

⊙﹏⊙

Great. Tässä teille maailman sekavin luku, olkaapa hyvä.
😘