Strawberry & lily kisses / Jikook ✔

Mansikkahiukset

× 𝘈𝘯𝘥 𝘪𝘧 𝘺𝘰𝘶 𝘭𝘪𝘬𝘦 𝘮𝘪𝘥𝘯𝘪𝘨𝘩𝘵 𝘥𝘳𝘪𝘷𝘪𝘯𝘨 𝘸𝘪𝘵𝘩 𝘵𝘩𝘦 𝘸𝘪𝘯𝘥𝘰𝘸𝘴 𝘥𝘰𝘸𝘯. ×

🍓 • 🍓 • 🍓

Soulin yö, kahdeksankymmenen kilometrin nopeusrajoituksen rikkominen kymmenellä kilometrillä tunnissa ja liian kovaa vieressä huutava radio. Ohitse vilahtavat varjoiset maisemat, loppumaton tähtipeite mustalla taivaankannella ja ympäröivän maailman hiljaisuus ja rauhallisuus. Kaikki olivat nukkumassa myöhäisen kellonajan vuoksi, vaikka ulkona olikin kaunis kesäyö. Missään ei näkynyt liikettä eikä valoja, vain hopeinen kuu katseli asfaltilla kiitävää autoa.

Autossa ei kuitenkaan ollut hiljaista ja rauhallista. Ei, kun mansikan punaiset hiukset omistava poika istui pelkääjänpaikalla.

"Pääseekö yhtään kovempaa?" Park Jimin intoili painaessaan napista auton ikkunat alas. Hän kurkotti tähtien kanssa kilpaa loistavat kasvonsa ulos ikkunasta ja hihkui onnesta lämpimän ilmavirran puhaltaessa mansikkahiukset sekaisin. Sydämet silmissä hymyilevä Jeon Jungkook painoi mutkan jälkeisellä suoralla lisää kaasua. Molemmat nauroivat äänekkäästi moottorin muristessa vauhdista.

"Susta pitäisi tulla rallikuski!" Jimin kirkui kurkottaen huimapäisesti yhä pidemmälle ikkunasta. Hän katsoi silmät vilisten ojan penkalla kasvavia kasveja. Ne juoksivat ohitse niin nopeasti, ettei Jimin ehtinyt erottaa niitä toisistaan. Kaikki silmien edessä sulautui yhdeksi yhtenäiseksi massaksi, joka vilahti seikkailuna ohitse. Ympäröivä maailma oli hektinen, jokainen sekunti oli elämisen arvoinen ja sitten se oli poissa ikuisesti.

"Katso, kuinka kovaa maisemat menee!" Nuori mies nauroi lysähtäessään takaisin Jungkookin viereen. Hän osoitti kädellään kuskin ikkunaa, ja Jungkook vilkaisi siitä ulos. Hän katsoi kauemmaksi horisonttiin, jossa oli enemmän aikaa keskittyä jokaiseen pieneenkin hetkeen. Puut kaukaisuudessa liukuivat hitaasti ohitse ja maailma näytti kovin rauhalliselta. Jungkookin sydäntä lämmitti painaa tämä hetki kultareunuksisena muistona mieleensä ikuiseksi jäljeksi.

Jimin käänsi musiikkia kovempaa ja lauloi äänekkäästi sanoituksia korkealla, innostuneella äänellään. Jungkook painoi lisää kaasua. Auto ampaisi yöhön entistä suuremmalla ylinopeusrikkeellä, laulava Jimin ja rakastunut Jungkook kyydissään ainoana päämääränään päästä pakoon takana nousevaa huomista. 

🍓

Lyhyt poika istui taas kahvilan nurkkapöydässä ja tuijotti kahvinsa hörpiskelyn välistä tiskillä hääräävää uupunutta Jungkookia. Jo muutaman viikon ajan Jimin oli ottanut selvää toisen työajoista ja ilmaantui moikkaamaan tuota aina kiireidensä lomassa. Vielä vanhempiensa luona asuvasta Jiministä tuntui, kuin Jungkook olisi aina varattu. Tuolta ei liiennyt aikaa hänelle motivoituneen opiskelun ja töissä käymisen välissä. Jiministä itsestä se oli tylsän kuuloista, hän lähinnä juhli satunnaisen opiskelunsa ohella.

"Älä jaksa tuijottaa noin tylsistyneenä päälle", Jungkookin kevyt naurahdus sai Jiminin puhkeamaan pois ajatuksistaan. Pitempi rysähti huokaisten tuoliin kuuma kahvi käsissään, tarkoituksenaan viettää lyhyt taukonsa häntä kärsivällisesti odottaneen Jiminin kanssa kahvilan puolella. Jimin hymyili hänelle vinosti.

"No kyllä tässä alkaa jo nyppimään", hän tokaisi nojaten päänsä kämmeneensä Jungkookin kauniita kasvoja tarkastellen. Tämä väisti tutkivan katseen korvanpäiden punertuessa.

"Mitä?" Jungkook mumisi. Hän ei ollut vieläkään tottunut viikkojen varrella Jiminin estottoman kuplivaan käytökseen tai suorasanaisuuteen. Uusi ystävä tuijotti häntä hetken, virnistäen sitten itsevarmana.

"Haluatko sä lähteä mun kaa treffeille, sikäli sulla olisi joku ilta vapaa?"

🍓

// Iltaa ystävät! (Mun tarkoitus ei ollut julkaista tätä lukua heti aamusta but unohdin sen, ei tietenkään shhh). Tosiaan koko viikon kuumottelin tän julkaisua ko oon tottunu kaksi kertaa viikossa -rytmiin ja sitten ko tää päivä vihdoin on, ni mun dead ass unohtaa tän XDD Tuntuu jotenki lowkey pahalta odotuttaa teitä viikko ja sit julkasta tällatte lyhyt luku, jossa ei tapahdu mitään (spoiler alert: nää kaikki luvut on tällattei et en tiedä, mitä teette täällä vielä).

Uskon, että tällä on pitkälti samat lukijat kuin mun heppakirjallakin, mutta haluan nyt heittää tän kuvan uudellen kun nyt sain ton kirjotettua valmiiksi 🤩 ↓Tää kirja tulee sit eroamaan tästä kuin yö päivästä, ja oon sairaan innoissani sen julkaisusta XDD

Jaaaa sit vielä ton lisäksi haluan heittää tänne Wild Cardin jälkeen tulevan kirjan (joka tulee ehkä öh syys-/lokakuussa??), etten voi peruuntua enää sen kirjoittamisesta xD. Siihen on tosiaan nyt juoni todella suurpiirteisesti suunniteltuna ja aloitin ekaa lukua, but se tulee olemaan mulle tosi haasteellinen since haastan itteni minä-näkökulmalla xD

Muttamutta nyt näiden lähes luvun pituisten lopputekstien jälkeen: Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ja nähdään taas ensi viikon sunnuntaina! 💜