Jeon Jungkook ei olisi voinut uskoakaan muistavansa jälleen mansikoiden ja liljan tuoksuisen, vuosien varrella unholaan jääneen ensirakkautensa ripustaessaan pyykkejä kuivamaan.
×𝘛𝘪𝘮𝘦 𝘨𝘰𝘦𝘴 𝘣𝘺
𝘢𝘯𝘥 𝘭𝘰𝘷𝘦𝘳𝘴 𝘵𝘶𝘳𝘯 𝘵𝘰 𝘴𝘵𝘳𝘢𝘯𝘨...
Lämmin tuuli kuljetti mukanaan kukkien siitepölyä hämärtyneessä illassa. Rauhalliset puuskat leikittelivät niityllä, suhisivat pitkässä heinikossa ja tarttuivat sen seassa makaavien poikien hiuksiin. Jeon Jungkook lepäsi silmät kiinni ruohokasvien seassa, käsi rennosti vierellä makaavan Park Jiminin ympärillä. Aika tuntui pysähtyneeltä aukealla. Pehmeää hiljaisuutta rikkoi silloin tällöin kauempana tieltä kuuluvien satunnaisten autojen moottorin jylinä, muuten levollinen ilmapiiri olisi tuudittanut Jungkookin jo uneen.
"Oi oi oi oi, katso! Tähdenlento!" Edes Jiminin kiljahdus ei onnistunut hetkauttamaan Jungkookin sisällä vallitsevaa ataraksiaa. Kaikki tuntui sillä hetkellä vakaalta ja levolliselta, vaikka Jungkookin elämä olikin muuttunut suunnitelmallisesta hektiseksi ja epävarmaksi. Hän oli onnellinen. Rakastunut ja onnellinen.
"Mitä sä toivoit?" Jimin uteli saaden Jungkookin avaamaan suljetut silmänsä. Tummaverikkö kääntyi haukotuksen lomasta katsomaan vieressään makaavaa poikaa hymähtäen itsekseen.
"Ettei tää hetki lopu koskaan", Jungkook vastasi ansaiten tirskuvalta Jiminiltä kevyen pukkauksen kylkeensä. Jungkookia hymyilytti entistä enemmän katsellessaan, kuinka taivaalla loistavat tähdet kalpenivat Jiminin puolikuiksi kaareutuneiden silmien rinnalla.
"Mä toivoin, että voitaisiin tän jälkeen käydä mäkkärin autokaistalla", Jimin vihjasi hänen mahansa muristessa pyytävästi. Jungkook nyökkäsi vastaukseksi. Kello oli varmasti jo lähemmäs puolta yötä kun kesäkolmio näkyi taivaalla niin selvästi. He olivat käyneet paahtavan lämpötilan laskettua lenkillä ja päätyneet tänne niitylle juttelemaan moneksi tunniksi toistensa kainalossa. Heidän oli ollut tarkoitus jo lähteä, mutta Jimin oli bongannut pilvettömältä taivaalta tähden päivän sulkiessa silmänsä, ja tahtonut jäädä ihastelemaan sitä. Jungkookilla ei ollut ollut mitään sitä vastaan, saihan hän viettää aikaa rakkaansa kanssa.
"Sä et edes katso tähtiä", Jimin mumisi pettyneenä kääntäessään katseensa Jungkookin silmiin, jotka tutkivat häntä pehmeinä.
"Katsonhan", poika vastasi vinkaten Jiminin säihkyviin tähtisilmiin. Punahiuksinen vaikeroi vaivaantuneena ja iski Jungkookia uudemman kerran olkapäähän.
"Uusi toive, älä oo noin ällö", Jimin valitti haudaten kasvonsa Jungkookin keltaista tuulitakkia vasten. Tummahiuksinen yhtyi hänen kikatukseensa sydän lepattaen. Hän nosti hymyilevän katseensa niihin muutamiin kirkkaisiin tähtiin, joiden loiste tavoitti niityllä makaavien rakastavaisten silmät. Niiden kauneus ei kuitenkaan ollut Jungkookille mitään verraten poikaan, joka makasi hänen vieressään.
Rauhallinen hiljaisuus laskeutui uudelleen poikien välille. Minuuttien vieriessä kuu kiipesi korkeammalle taivaalle tähtien joukkoon ja salaperäinen utu nousi kosteasta heinikosta niityn ylle. Haukotellen Jungkook kaivoi puhelimen taskustaan ja yllättyi kellon pyörähtäneen hyvän tovin eteenpäin edellisestä kerrasta kun Jungkook oli tarkistanut sen.
"Pitäisikö meidän lähteä?" tummaverikkö hymähti hiljaa. Kun hän ei saanut vastausta hetkeen, hän tajusi Jiminin nukahtaneen hänen viereensä. Itsekseen myhäillen Jungkook veti kätensä pois Jiminin alta ja nousi istumaan. Hetken mietittyään hän päätti varmuudeksi herättää Jiminin, sillä ei tiennyt, jaksaisiko kantaa nukkuvaa poikaa autoon.
"Rakas, mennään kotiin", Jungkook hyräili kumartuessaan painamaan suudelman Jiminin otsalle. Punahiuksisen kulmakarvat rypistyivät ja tämä yritti huitaisemalla karkottaa Jungkookin. Jiminin kanssa jo jonkin aikaa asunut Jungkook kuitenkin tiesi tulevasta liikkeestä, joten väisti sen tottuneesti.
"Meidänhän piti käydä siellä autokaistalla", Jungkook muistutti nousten ylös maasta. Hän pudisteli ruohokasvien pölyt pois vaatteistaan, nauraen Jiminin nopealle heräämiselle. Palohälytyskään ei aiheuttanut punahiuksisessa yhtä tehokasta reaktiota kuin ruuasta mainitseminen.
"Haluutko sä ottaa mut reppariin?" Jimin pyysi hieroen unihiekkaa utuisista tähtisilmistään. Vastausta antamatta Jungkook käänsi tälle selkänsä ja tarttui Jiminin puolet pienemmistä käsistä kiinni, puristaen niitä pehmeästi. Kävellessään autolle, ilkikurinen virnistys levisi Jungkookin huulille.
"Mutta toisaalta, sähän vaihdoit sun toivetta jo." Ja niin Jungkook ansaitsi kolmannenkin leikkimielisen läpsäytyksen rintakehäänsä.
🍓
Jungkookin sydän hakkasi tietään ulos rinnastaan kun hän koputti varovaisesti tummaan ulko-oveen. Hän pyyhkäisi lakalla taakse stailattuja hiuksia paikoilleen ja päätyi tärisevin sormin avaamaan kiristävän kauluspaitansa ylimmän napin. Hän joutui odottamaan piinavan ahdistavalta tuntuvan minuutin ennen kuin kamalan rytinän kera ovi tultiin avaamaan.
"Tervetuloa, tervetuloa!" Illallista ehdottanut Jimin raotti ovea vaaleita hiuksiaan pörröttäen. Hän napitti kiireisin sormin puoliksi auki roikkuvaa kirkkaan punaista kauluspaitaansa. Jungkook seisahtui kynnykselle, ja käänsi katseensa korvat punertuen pois Jiminin paljaasta rintakehästä.
"Öhm- Tulinko mä huonoon aikaan?" Jungkook mumisi hieroen ahdistuneena käsiään yhteen. Jimin pudisteli nauraen päätään. Hän ojensi kättään paikalleen jähmettyneelle tummahiuksiselle kun oli saanut kauluspaitansa kiinni.
"Ei et tietenkään, mä vaan vähän järjestelin täällä juttuja kun siitä on niin pitkä aika, kun mä oon viimeksi ollut treffeillä. Tiesitkö sä, et punainen väri saa sut todennäköisesti ihastumaan muhun? Ja kynttilän valossa näytän viehättävämmältä sun silmissä kun mun pupillit suurenee? Varotan vaan, Jeon Jungkook, mutta tänä iltana mä hurmaan sut", Jimin selitti innostuneena raahatessaan Jungkookin pieneen keittiöön, jonka pöytään oli kynttilän valaistukseen katettu aistikas illallinen. Tummahiuksinen henkäisi hiljaa Jiminin panostuksen eteen.
"Mutta sähän oot tehnyt sen jo."
🍓
// Fun fact; kun kirjotin tätä lukua, makaan mun 15 astesessa huoneessa (koska en halua käyttää patteria 😡) aivan jäässä, pilkkopimeessä ja yritin _aistia_, miltä kesäyö tuntuu XD hope et onnistuin haha. Edit: Nyt talven mittaan oon tottunu tähän lämpötilaan enkä enää vois kuvitellakaa, että nukkuisin +18°c astesessa 😫 Et terkut tulevalle kesälle vaan 💜💜💜
Lowkey ärsyttää ko tätä kirjaa on vielä 6 lukua jäljellä XD Haluisin jo päästä julkaisemaan Wild Cardia :<
