Jeon Jungkook ei olisi voinut uskoakaan muistavansa jälleen mansikoiden ja liljan tuoksuisen, vuosien varrella unholaan jääneen ensirakkautensa ripustaessaan pyykkejä kuivamaan.
×𝘛𝘪𝘮𝘦 𝘨𝘰𝘦𝘴 𝘣𝘺
𝘢𝘯𝘥 𝘭𝘰𝘷𝘦𝘳𝘴 𝘵𝘶𝘳𝘯 𝘵𝘰 𝘴𝘵𝘳𝘢𝘯𝘨...
Juuri ja juuri kahden ihmisen nukuttava sänky, keittiösarakkeen toisella puolella hyrräävä tiskikone ja toisenkin ihmisen sydämen sykkeet vasten rintakehää. Jeon Jungkook makasi silmät kiinni illan myötä hämärtyneessä huoneessa ja keskittyi rauhallisesti hengittäen ympäröiviin asioihin. Koko päivä oli ollut stressaava, mutta nyt viimeisetkin kirjoitukset olivat kunnialla alta pois ja elämä odotti edessä. Kulmiaan rypistävä Jungkook ei kuitenkaan tiennyt, oliko se hyvä vai huono asia. He eivät olleet koskaan suunnitelleet elämää seuraavaa päivää kauemmas vieressä torkkuvan pojan kanssa, ja se ajatus kieltämättä ahdisti Jungkookia.
"Ootko hereillä?" Jungkookin varovainen kysymys sai Park Jiminin kohottamaan päätään tämän rintakehältä. Väsynyt hymy leikitteli pojan ruusuhuulilla, jotka tämä kurkotti painamaan Jungkookin omia vasten. Hetkessä uupumus oli pyyhkäisty pois Jiminin kehosta ja silmät innosta säihkyen poika nousi istumaan.
"Mikä nyt noin mutristuttaa?" Jimin nauroi Jungkookin huulien vetäytyessä alaspäin kun poika kierähti alas sängystä aikeissaan käydä hakemassa aiemmin päivällä tehtyä ruokaa kurnivaan mahaansa. Jungkook huokaisi hiljaa.
"Laitanko mä sen hakemuksen sinne yliopistoon vai en?" Ystävän sanat saivat Jimininkin suupielet kääntymään alaspäin. Jungkookin sisäänpääsystä ei olisi epäilystäkään, mikä tarkoittaisi heidän kahden ajautumisesta eroon yliopiston sijaitessa sadan kilometrin päässä. Jiminiä pelotti, että heidän vasta hieman yli puoli vuotta sitten kukkaan puhjennut rakkautensa kuihtuisi pois välimatkan takia.
"No jos susta tuntuu siltä, mä ainakin pidän vuoden aikalisän kaikesta", Jimin totesi tahtomatta vaikuttaa Jungkookin mielipiteeseen oman epävarmuutensa takia. Jimin oli luonteeltaan todella menevä ja äkkipikainen, ja pelkäsi, ettei todennäköisesti jaksaisi odottaa Jungkookia takaisin.
"No kun mäkin oon miettinyt vähän välivuotta", Jungkook mumisi uskomatta päästäneensä sanat ulos suustaan. Hän käänsi ahdistuneesti huokaisten kylkeään. Jungkook oli jo lapsena suunnitellut suurinpiirtein jokaista hengähdystä myöten elämänsä valmiiksi, mutta Jiminin sotkeutuminen kuvioihin oli sekoittanut lähestulkoon kaiken. Ja jos hän jäisi välivuodelle, suunnitelmat olisi viimeistään laadittava uusiksi.
"Oho. Enpä olisi uskonut, että vuoden opiskelija Jeon Jungkook jäisi tyhjänpantiksi vuodeksi", Jimin naurahti kevyesti, peittäen todellisen innostuksen asiasta. Vaikka hän todella tahtoikin Jungkookin jäävän kanssaan asumaan, hän ei halunnut tulla tuon unelmien tielle. Heti seurustelun alkuvaiheilla Jiminille oli tullut selväksi, että Jungkook olisi ollut valmis tekemään mitä tahansa saadakseen kaiken menemään haluamallaan tavalla.
"No enpä olisi uskonut, että vuoden opiskelija Jeon Jungkook antaa itsensä ihastua kehenkään", Jungkook vastasi pilkallisesti. Jiminin laittaminen lapsesta asti varjeltujen suunnitelmien edelle kuulosti samaan aikaan täydelliseltä idealta, mutta samaan aikaan se myös ahdisti Jungkookia kamalasti. Huokaisten hän heittäytyi sängyssä toiselle kyljelleen ja repi sormensa hiuksiensa läpi.
"Anteeksi, että mä oon liian vastustamaton", Jimin tirskahti juoden maidon loppuun suoraan purkista. Hän pesi sen nopeasti ja heitti roskiin, ennen kuin myötätuntoisesti hymyillen palasi selvästi jännittyneen Jungkookin viereen sängylle.
"Eihän meidän tarvitse päättää sitä nyt?" Jimin kysyi hiljaa, hipsuttaen sormiaan pyörivin liikkeen Jungkookin kireällä keholla. Poika vastasi rauhoittavaan kosketukseen silmänsä sulkien ja syvään hengittäen.
"Pian", Jungkook huokaisi kietoen kätensä tiukasti Jiminin kapean lantion ympärille. Hän upotti kasvonsa mansikkahiuksia vasten ja antoi käsiensä vaeltaa edestakaisin Jiminin helposti kutisevilla kyljillä. Kun toisen punaiset ruusuhuulet kaartuivat äänekkään naurun mukana kohti tähtisilmiä, Jungkook äkkiä tajusi olevansa täysin varma päätöksestään. Hän veti helpottuneesti hengähtäen kikattavan Jiminin suudelmaan, joka sinetöi päätöksen lopullisesti.
"Kyllä mulla on yksi vuosi aikaa pitää taukoa opiskelusta."
🍓
Jungkook tunsi sydämessään pakahtavan puristuksen kun he täydellisten ensitreffien jälkeen palasivat tähtitaivaan alla takaisin Jungkookin autolle. Ilta oli vierinyt epäreilun nopeasti eteenpäin keskivertaisen hienossa ravintolassa jutellessa ja hyvistä ruuista nauttiessa. Treffejä alun perinkin ehdottanut Jimin oli herrasmiehen tavoin maksanut laskun ja paraikaa veti Jungkookin kädestä kiinni pitäen heitä autolle. Kaikesta täysin pökerryksessä olevalla Jungkookilla oli todellakin vaikeuksia keskittyä muuhun kuin Jiminin pieneen käteen hänen omassaan ja lateksihousujen korostamaan, askelten mukana keinuvaan takapuoleen.
"Kiitos paljon tästä illasta!" Jimin hihkaisi hymyillen heidän istuutuessa autoon. Jungkook virnisti ujona ja kiitteli myös kovasti Jiminiä laskun maksamisesta sekä mukavasta illallisseurasta. Kädet edelleen täristen punakorvainen poika päätti paremmaksi startata auton vasta sitten, kun hakkaavan sydämen syke olisi rauhoittunut ja pinkit sydänlasit putoasivat pois silmien edestä. Jimin kääntyi hieman ihmeissään vilkaisemaan penkkiä vasten painautunutta Jungkookia, kunnes odottava virne levisi hänen huulilleen.
Jiminin nojautuminen keskikonsolin ylitse kiinnitti rauhallisesti hengittävän Jungkookin huomion. Hän vilkaisi lähemmäksi kurottunutta poikaa. Katse hakeutui pakostakin tuikkivien silmien kautta alahuuleen, jonka päätään kallistava Jimin oli napannut kiusoittelevasti hampaidensa väliin. Jungkook tunsi kehonsa hikoavan jännityksestä kun silmillään lupaa kysyen Jimin siirtyi itsevarmana entistä lähemmäksi häntä. Liljan huumaava tuoksu täytti Jungkookin aistit täysin, mutta samaan aikaan toisten ruusuhuulien kosketus hänen omillaan sai pojan kokonaan tietoiseksi ympäröivistä asioista. Keho jännittyen Jungkookin kädet eksyivät kömpelösti Jiminin poskien molemmin puolin samalla kun ystävän kämmen painautui tueksi hänen reidelleen. Suudelma ei tuntunut olevan kummallekaan tarpeeksi ohitse vierineistä pitkistä sekunneista huolimatta, mutta lopulta Jimin vetäytyi sen verran kauemmas, että heidän otsansa osuivat vastatusten.
"Se maistui riippuvuudelta."
🍓
// En muista oonko sen jo maininnut ja oon liian laiska menemään tsekkaamaan, but tosiaan mission tän tarinan kaa oli kerätä kaikki kliseet, joista oon koskaan halunnu kirjottaa ja tunkee ne tähän. Tarkotus oli siis se, et en sit levittelis näitä muissa tarinoissa but voi pojat, miksen tunne itteeni lähemmäs 18 vuoden jälkeen tarpeeks hyvin xdd
Onko teillä ollut kiva hiihtoloma? Mulla oli tarkoitus olla ihan rento but lopputuloksena mulla ei tainnut olla yhtenäkään päivänä tällä viikolla täysin tyhjää päivää xD No, ei siinä, viikko oli kuiteski kiva ja tänään vielä pääsee ratsastamaan kolmatta kertaa niin en valita xD Ärsyttää vaa ko meille ennen lomaa vihjailtiin etäopetuksesta but joudun huomenna palaamaan koulun penkkiin 🤢 Ei maistuis but on pakko maistua.
Hyvää koulun alkua kaikille niille, joilla nyt alkaa samaan aikaan ja hyvää loman alkua niille, joilla se alkaa vasta nyt ja hyvää vaikka emt elämää niille, joilla loma on ollut jo joskus/ei ollenkaan xD
