Jeon Jungkook ei olisi voinut uskoakaan muistavansa jälleen mansikoiden ja liljan tuoksuisen, vuosien varrella unholaan jääneen ensirakkautensa ripustaessaan pyykkejä kuivamaan.
×𝘛𝘪𝘮𝘦 𝘨𝘰𝘦𝘴 𝘣𝘺
𝘢𝘯𝘥 𝘭𝘰𝘷𝘦𝘳𝘴 𝘵𝘶𝘳𝘯 𝘵𝘰 𝘴𝘵𝘳𝘢𝘯𝘨...
Pitkän päivän jälkeen palaaminen kotiin kuulosti monesta ihanalta, mutta ei Jeon Jungkookista, kun hän tiesi töitä odottavan enemmän kodin seinien sisäpuolella kuin ulkopuolella. Hän oli jo muutaman viikon ajan lykännyt ahdistuneena väitöskirjan kirjoittamisen aloittamista eivätkä tiskit altaasta tai pyykit korista olleet kadonneet, vaikka Jungkook oli sitä kuinka hartaasti odottanut. Hän heitti ärähtäen repun yksiön sängylle ja päätti viimein ottaa itseään niskasta kiinni siivotakseen talon. Yllätys oli kuitenkin melkoinen kun astiat tiskialtaasta olivat maagisesti hävinneet. Asian selitti pöydältä hetken ympärilleen pälyilyn jälkeen löytyvä pinkki post it -lappu.
Siivosin taloa samalla kun kävin kaupassa nimipäivän kunniaksi. Jääkaapissa on muffinssi ja pyykit odottavat koneessa. Olet rakas xx
t. äiti
Väsynyt hymy nousi Jungkookin huulille ja hän näppäili nopeasti äidilleen viestin kiitokseksi. Jungkookin opiskelujen takia he eivät olleet nähneet pitkään aikaan, sillä pojan oli ollut pakko ottaa itseään niskasta kiinni opintojensa suhteen. Ensimmäinen vuosi oli mennyt vähän sinne päin vasemmalla kädellä, ja opiskelupaikka oli ollut jopa vaarassa huonojen arvosanojen takia. Siksi hänen oli nyt pitänyt ottaa normaalin opiskelun ohella aikaisempikin vuosi kiinni ja vieläpä käydä töissä elättääkseen itsensä. Tahti toden totta oli ajanut Jungkookin jatkuvaan uupumuksen kierteeseen. Hän toivoi, että elämässä olisi pilkahtanut edes jotain aidosti elämisen arvoista.
Jungkook meni heti ottamaan pyykit kuivamaan, ettei vain unohtaisi niitä sinne märkinä kun alkaisi väsäämään tutkimusmateriaalistaan ensimmäistä kappaletta. Väitöskirjan tekemiseen voisi surutta käyttää tänään aikaa monta tuntiakin, Jungkookilla oli huomenna pitkästä aikaa vapaapäivä.
Ripustaessaan pyykkejä pyykkitelineeseen kuivamaan, tuttu tuoksu menneisyydestä tulvahti väsyneen Jungkookin nenään. Kaksi toisiinsa kietoutunutta vahvaa aromia, jotka saivat ajatukset laukkaamaan miehen päässä ja sydämen tykyttämään kovempaa. Mansikka ja lilja.
Kuin salama kirkkaalta taivaalta, Jungkook muisti mansikan punaiset hiukset. Niiden miedon tuoksun ja pumpulin pehmeät suortuvat. Hattaraposkien vaaleanpunaisen sävyn, joiden venyttelystä Jungkook ei ollut saanut tarpeekseen. Hän muisti tähtisilmät, jotka olivat joskus kauan sitten valaisseet hänen pimeämminkin päivänsä. Maidonvalkean ihon, jolle hän oli piirrellyt pieniä sydämiä rakastunut hymy kasvoillaan. Ruusuhuulien välillä silkkisen pehmeän ja välillä ahneen aggressiivisen kosketuksen omillaan. Pään pyörälle saaneen hiljaisen hymyn, jota hän oli niin kovasti rakastanut.
