Tiian näkökulma
Aamulla kello kahdeksan aikoihin heräsin siihen, että kotini ohitse rymisteli kameleita kuskaava rekka-auto - miitäääh, ei kai täällä nyt kameleita voisi olla?
Pakottauduin nousemaan leveästä sängystäni ja pukemaan päälleni ruudulliset housut sekä valkoisen napapaidan.
Harjasin hiukseni pikaisesti ennen kuin menin keittiöön, jossa oli mustapintainen marmorinen keittiösaareke, samaa väriä olevat kaapit, hella, uuni, jääkaappi sekä pakastin. Ainoastaan ruokapöytä ei ollut musta. Se oli nimittäin vaaleaa puuta - pyöreän muotoinen ja varsin söötti -.
Jaahas, mitäs sitä söis aamupalaks?
Puntaroin mielessäni makueroa omenan ja appelsiinin välillä. Pidän enemmän omenasta, joten päädyin siis ottamaan sen. Onnistuin kuorimaan hedelmän viidessä minuutissa - olen todella surkea kuorimisessa - ja kaatamaan maidon lasiini parissa sekunnissa - huh -. Sähläysteni jälkeen asetuin pöydän ääreen rouskuttamaan makeaa omenaa.
Vedin jalkaani mustat glitteriset lenkkarit, jotka olivat ostettu aivan normaalista Suomessa sijaitsevasta kenkäkaupasta, jonka nimeä en muista. Minulla oli ollut samanlaiset kengät 5-vuotiaana naperona, koska väenvängällä halusin äitini ostavan minulle sellaiset.
Otin sen aiemminkin esiintyneen feikki COACH:in laukkuni eteisen naulakosta, minkä jälkeen livahdin ovesta pihalle.Ensimmäinen aamuni Lontoossa ja heti olin saanut hyvän olon itselleni. Kaupungilla ei ollut liikaa ruuhkaa, meteli oli juuri sopiva, vastaleivottujen skonssien tuoksu täytti ilman, ja aurinko paistoi - kuulostaa jopa liian hyvältä ollakseen totta.
Big Ben:in kumahtaessa kello kahdentoista merkiksi, olin saapunut Tower Bridgen lähistöllä olevalle sillalle. Jokin näkemäni henkilö sai minut pysähtymään.
Ei kai toi voi olla.... eihän!? Omg Tom Holland seisoo metrin päässä musta!
Kävelin ripein askelin tuon henkilön luokse.
"Anteeks, Tom, voisinks mä saada yhteiskuvan sun kanssa?" Kysyin varovasti.
Hui, miten outoo puhua Englantia.
Tässä nyt on kaikki puheet suomeks, koska no, tää on suomen kielinen tarina. Okei you know, jatkakaa lukemista.
"Totta kai." Tom vastasi hymyillen.
Räpsäisin vähän turhankin monta kuvaa meistä, mutta idoliani se ei tuntunut haittaavan.
Tomin näkökulma
Viimein tyttö otti muutaman askeleen sivullepäin minusta. Tuijotin hänen laineikkaita tummia hiuksia, ruskeita silmiä, täydellistä ihoa, suudeltavia huulia. Oikeastaan ihan kaikkea, mikä hänessä oli fyysistä.
Ei hemmetti, mun on saatava toi kaunotar mun tyttöystäväks.
"Tota...sä näytät siltä, ettet oo täkäläisiä. Haluisitko, et esittelen sulle Lontoota?" Utelin toiveikkaana.
YOU ARE READING
Can it be possible? (fin)
FanfictionMitä tapahtuu, kun julkkis rakastuu faniinsa? Suomalainen Tiia Kaira muuttaa Helsingistä Lontooseen. Siellä hän sattuu tapaamaan idolinsa Tom Hollandin, mutta ei osaa varautua siihen, että tuo ihastuisi häneen, eikä myöskään siihen, että tuo aikoisi...