Can it be possible? (fin)

14.

Tiian näkökulma

Istuin keittiön pöydän ääressä Sofian ja Hazin kanssa. Tom oli jossakin - kaiketi kaupassa. Mistä minä tietäisin?

"Tom ei siis sulattanu sun päätöstä?" Haz kertasi katsoessaan minua säälivästi.

"Niin." Nyökkäsin hänelle kyyneleen kihotessa silmäkulmaani.

"Ei kai se nyt sit aio jättää sua sen takia?" Sofia kysyi surullisena pää painuksissa.

"En mä tiiä mitä se aikoo tehä." Huokaisin raskaasti kyynelien jatkaessa tulvimista.

Tuijotin kelloa, jonka sekunnitkin tuntuivat matelevan tuskallisen hitaasti - en tiedä, mihin minulla olisi kiire, mutta jotenkin tuntui siltä, että sellainen olisi.

"Tiia, mitä noi on?" Sofia osoitti mustelmiani, jotka olivat jääneet poikaystäväni - jos minulla sellainen enää olisi - lyöntien jäljiltä.

"Ne....on Tomin lyöntien jäljiltä." Kerroin yrittäessäni katsoa muualle, kuin noiden kahden silmiin.

"Löikö mun paras ystävä sua?" Haz näytti äimistyneeltä.

"Joo, mut enköhän mä tästä selviä. Oon aina ajattellu, et se saa tehä mulle mitä haluaa, joten nyt se sit saa hakata mua jos mieli tekee." Kuiskasin odottaen muiden reaktiota.

"Hei, hakkaaminen ei oo ok. Siihen jos johonkin vedetään raja." Haz puhui järkeä, jota en halunnut kuulla.

"Tiia, sä et voi antaa sen hakata sua." Sofia vaikeroi, mutta totesin vain: "Kyllä voin. Kipu on vaan hetkellistä, joten ei se mua haittaa."

Haz ja Sofia huokaisivat, mutteivat väittäneet vastaan. He vain lähtivät siskoni huoneeseen.

Tomin näkökulma

Kävelin kaupalle päin miettimässä asioita. Olin päättänyt hyväksyä Tiian raskauden ja päätöksen siitä, että hän pitää lapsen - tämän ajatuksen sain siitä unestani. Enhän minä voisi jatkuvasti vain satuttaa häntä. Enkä olisi ikinä IKINÄ saanut satuttaa häntä -. Aloin myös miettimään, että ehkei lapsi olisikaan niin paha asia varsinkaan, kun se olisi niin ihanan ihmisen kanssa.

"Tom Holland? Voidaaks me ottaa sun kanssa yhteiskuva?" Pari nuorta tyttöä tuli kysymään silmät säkenöiden.

"Tietysti." Suostuin ja otin heidän kanssaan yhteiskuvan.

Tämän jälkeen tytöt päästivät minut menemään kauppaan, mistä ostin Tiialle suklaarasian, punaisia ruusuja, samppanja pullon, ison nallepehmolelun sekä hopeisen rannekorun, jossa oli timanttisia sydämiä.

Koputin Sofian asunnon oveen. Tuo kyseinen tyttö tuli avaamaan sen.

"Tom...", hän katsoi minua ihmeissään.

"Onks Tiia vielä täällä?" Utelin laskiessani ostokseni maahan.

"Onhan se....vierashuoneessa." Sofia oli edelleen kummastunut, mutta ei enää sen jälkeen, kun kerroin hänelle, että menen pyytämään Tiialta anteeksi ja että hyväksyin hänen päätöksensä.

Avasin vierashuoneen oven ja astelin sisään. Tiia oli sängyllä itkemässä, eikä nähnyt minua, koska hänellä oli kasvot tyynyä vasten.

"Kulta?" Sanoin hiljaa.

Tiia käänsi itsensä minuun päin. Astelin sängyn luokse ja istahdin sille. Annoin ostamani jutut tyttöystävälleni.

"Mitä-?" Tiia ihmetteli.

"Saanko mä anteeks tän kaiken? Sen, että löin sua ja että en hyväksyny tätä lapsijuttua - ja kaikkea sitä muutakin, mitä oon tehny." Pyysin itku kurkussa.