Can it be possible? (fin)

17.

Nää vikat (eli tää ja kolme seuraavaa) luvut on nyt vähän improvisoituja, koska mun suunnitelmat meni erilaisiks viime luvun kannalta, kun siinä oli sellasia asioita mitkä ois pitäny myöhemmin tapahtuu jne.

Yhdeksän kuukautta myöhemmin (Tiian näkökulma)...

Olimme juuri tulleet Tomin kanssa Sofian ja Hazin häistä - he olivat menneet siis naimisiin tänään -.

Kävin vaihtamassa päälleni normaalit vaatteet juhlamekkoni - joka sopi raskauteen - tilalle sillä välin, kun mieheni - sanotaan nyt sitten näin - laittoi meille pientä iltapalaa.

"Tykkääthän sä varmasti viinirypäleistä ja päärynäpaloista?" Tom varmisti tullessani keittiöön.

"Tietenkin tykkään." Naurahdin istahtaessani pöydän ääreen, joka oli katettu valmiiksi.

Lasikannussa oleva vesi valui sulavasti lasiini kaataessani sitä samaan aikaan, kun napostelin hedelmiä.

Vietyäni astiat tiskikoneeseen taivuin jotenkin kummallisesti kaksinkerroin tuntiessani kipua. Päästin kummallisen ähkäisyn, koska en nyt osannut pitää muutakaan ääntä.

"Rakas, onks kaikki kunnossa?" Tom uteli ottaessani tukea hänestä.

"E-eei. Mun synnytys varmaan käynnisty." Ähisin kivun yltyessä - miksi pitää tuntea kipua?

"Soitanko mä ambulanssin?", hän kysyi, mutta kieltäydyin ja sanoin: "Mä luulen, et sä ehit viedä mut sairaalalle."

Tom auttoi minut ulkona olevaan autoomme ja kyyditsi minut lähimpään sairaalaan - hän ei edes välittänyt vaikka ajoi ylinopeutta.

Pääsin sairaalassa synnytyssaliin, jossa pari lääkäriä sekä kätilö auttoivat minua kaikin tavoin.

Supistukseni alkoivat jo muuttua voimakkaammiksi, mikä ei tuntunut kyllä lainkaan mukavalta. Minua pelotti hirveästi, että mokaisin jotakin synnyttäessäni, mutta yritin silti rentoutua - onneksi Tom oli koko ajan vierelläni pitämässä kädestäni kiinni ja silittämässä sitä.

Ponnistusvaiheeni kesti tuskallisen tunnin ajan, minkä jälkeen kätilö sai avustettua vauvan ulos ja kietoi sen sitten johonkin mihin lie huopaan.

"M-mä en mokannu." Huokaisin helpotuksesta Tomin painaessa onnellisen suukon poskelleni.

Kätilö antoi vastasyntyneen pienen vauvamme syliini. Sitten meille annettiin hetki olla ihan vain perheen kesken. Vilkaisin Tomia onnen kyyneleiden kihotessa silmiini.

"Mä oon niin ylpee susta, kulta." Tom sanoi silittäessään minua ja vauveliamme.

Katsoimme pientä tytärtämme, joka tuhisi hiljaa huovan sisällä. Hän oli maailman suloisin ilmestys - jopa suloisempi, kuin mieheni.

Kahden viikon päästä...

Tyttäremme ristiäiset lähenivät loppuaan. Hänen nimekseen oli tullut Elizabeth Alexandra Holland - vasta tänään minäkin olin sisäistänyt sen, että olen Tiia Holland -. Kummeja olivat Zendaya, Jake (siis Gyllenhaal), Rosa, ja Benedict Cumberbatch - häntä ei olekaan aiemmin mainittu -.

Tom nauratti Elizabethiä katsoessani heitä onnellisena. He tekevät minut maailman onnellisimmaksi ihmiseksi.
Tyttäremme ruskeat silmät tuikkivat ja pari tummaa hiuksen haituvaa törrötti päästä. Hän puristi kädessään isänsä peukaloa.

"Miten mä pystyin suuttumaan tästä pienestä söpöliinistä?" Tom mietti ihaillessaan lapseamme.

"Älä edes puhu siitä, kulta. Se on mennyttä juttua." Nauroin tullessani suutelemaan häntä.

Nostin Elizabethin syliini ja painoin suukon hänen sirolle poskelle.

"Meneekö meiän pikku enkeli huomenna tädin luokse yökylään?" Kysyin tyttäremme nauraessa, joten hymyilin hänelle: "Joo, niin menee."

Elizabeth on siis menossa huomenna pariksi yöksi Sofialle ja Hazille, jotta voisin viettää aikaa Tomin kanssa ihan kahden kesken. Olimme jo suunnitelleet käyvämme eräässä ravintolassa syömässä, mutta muita suunnitelmia meillä ei ollut.

"Pitäiskö Elizabethin kamat pakata jo valmiiks ja kirjottaa ohjeet sen hoitamiseen Hazille ja Sofialle." Tom pohti lysähtäessään sohvalle.

Istuin hänen viereensä pikku tytön opetellessa selälleen kellahtamista peiton päällä. Hän oli jo melkein onnistunut siinä, mutta juuri viime hetkellä hän puklasi ja kääntyi takaisin mahalleen - mikä tarve siinä on aina puklata, pikku neiti?

"Voishan sitä." Hymyilin kivutessani Tomin syliin istumaan, jotta hän voisi suudella niskaani tai kaulaani - mitä hänellä nyt vain tulisi mieleen.

Valitettavasti Tom ei toteuttanut tuota himoitsemaani asiaa, vaan alkoi kirjoittamaan listaa Hazille ja Sofialle.
Huokaisin, mutta hän ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota.

No, huomenna ja ylihuomenna on aikaa tälläsille touhuille - jos Tom nyt ei vaan kieltäydy siitä.

***

Words 567

Oli pakko kelata nyt aikaa eteenpäin ja joo tiiän, tää luku oli tosi lyhyt, mut yritän tehä lopuista pitempiä :)