Tiian näkökulma
Itkin vessan lavuaaria vasten ja yritin olla sen verran hiljaa, ettei kukaan kuulisi. Tuijotin raskaustestin tulosta edelleen epäuskoisena, mutta se ei vain muuttunut negatiiviseksi. Lopulta paiskasin koko testin roskikseen ja kiiruhdin ulos vessasta suoraan Sofian luokse, joka oli kerrostalon pyykkituvassa.
"Hei, onks kaikki ok?" Sofia uteli nähdessään itkuiset kasvoni.
"Ei. Ei todellaakaan oo. Mä oon raskaana." Viimeisen lauseen kuiskasin lysähtäessäni pesukonetta vasten.
Sofia halasi minua ja lohdutti: "Sähän voit tehä abortin."
"Mä en haluu. Se tässä on se ongelma." Nyyhkytin lohdutonta itkua.
"Sä siis haluut pitää vauvan?" Sofia varmisti, vaikka luulisi hänen tajunneen, että sitä minä nimenomaan tarkoitin. Nyökkäsin hänelle.
"Mä....mä en uskalla kertoo tästä Tomille. Se tappaa mut." Itkin entistä vuolaammin.
"Kaikki on hyvin. Kaikki on hyvin. Voihan se olla, että sekin haluu pitää lapsen." Sofia rohkaisi, mutta pudistin päätäni: "Ei se tässä iässä haluu, mut mun on varmaan joka tapauksessa kerrottava sille, että oon raskaana."
"Tee se ja katotaan mitä tapahtuu." Sofia hymyili minulle rohkaisevasti.
Pysyin loitolla Tomista niin kauan, kun Sofia ja Haz olivat kotona. Aioin nimittäin kertoa vasta sitten, kun he lähtisivät kaupungille - eli kymmenen minuutin päästä.
Enkö mä voi vaan paeta jonnekin maan alle?
Tomin näkökulma
Tiia oli jo muutaman tunnin ajan vältellyt minua. Aina, kun tulin hänen luokseen, hän kiiruhti vessaan monen minuutin ajaksi.
"Me lähetään nyt shoppailemaan!" Sofia huikkasi eteisestä ja poistui kodistaan Hazin kanssa.
Huomasin Tiian olevan nyt olohuoneen sohvalla pää painuksissa. Kävelin hänen luokseen ja taas hän yritti lähteä muualle.
"Tiia, nyt sä et mee mihinkään." Tartuin tiukasti tyttöystäväni käteen ja vedin hänet takaisin sohvalle.
Tiia näytti vähän säikähtäneeltä.
"En kai mä satuttanu sua äsken?" Utelin huolestuneena, mutta onneksi tuo tyttö pudisti päätään.
"Mikä sulla on?" Kysyin ja jouduin taas kiskomaan Tiian luokseni, mutta tällä kertaa nousin ylös ja työnsin hänet seinää vasten.
"Anna mun olla." Tiia pyysi itkuisena.
Katsoin häntä surullisena: "Oonko mä tehny sulle jotain? Satutinko mä sua eilen?"
"Tavallaan oot tehny mulle jotain, mut et tietenkään satuttanu." Tiia kuiskasi ja yritti päästä pois, mutta olin häntä vahvempi.
"Tom, päästä mut meneen. Mä en haluu puhuu just nyt. Kerron myöhemmin." Tyttöystäväni aneli kyyneleet silmissään.
Tönäisin hänet sivummas minusta. "Mee sit.", kivahdin ja painelin vierashuoneeseen, minkä jälkeen lukitsin oven niin, ettei Tiia pääsisi sinne.
Kuulin, miten hän alkoi itkemään hiljaa.
Itkekööt, iteppä ei halunnu puhuu.
"Tom? Päästä mut sinne." Tiian ääni kuului oven takaa.
"Jaa nytkö vasta haluut puhuu? Ei sua äsken tuntunu kiinnostavan juttelu." Tuhahdin hänelle.
Tiia rynkytti ovea, muttei saanut sitä auki - ei tietenkään, kun se oli lukossa -. Sitten hän yritti anella minua avaamaan sen.
"Tom, nyt avaat sen oven! Mun on kerrottava sulle tää juttu kasvokkain, vaikken nyt äsken sitä tehnykkään!" Tiia huusi takoessaan ovea nyrkeillään.
Huokaisin turhautuneena ja menin avaamaan oven. Tiia syöksyi syliini, mutta työnsin hänet kauemmaksi itsestäni.
Tiian näkökulma
Tom tarttui ranteeseeni niin kovalla voimalla, että minua sattui. En kuitenkaan uskaltanut sanoa mitään. Hän kiskoi minut sängylle istumaan.
"No kerro nyt sitten.", hän käski vihaisena.
Vedin syvään henkeä itkiessäni edelleen. Halasin Tomia - joka jähmettyi siitä - ennen kuin kuiskasin hiljaa: "Mä oon raskaana ja halun pitää tän lapsen."
En olisi ikinä uskonut näin tapahtuvan, mutta Tom löi minua avokämmenellä poskelle. Nostin käteni automaattisesti pitelemään lyönnin kohdetta ikään kuin se voisi pudota kasvoistani johonkin.
"Tom, etkö sä vois-" Yritin itkien.
"EN!", hän huusi ja tuuppasi minut sängyn tolppaa vasten - vieläpä löikin minua uudestaan.
Tom ryntäsi ulos huoneesta jättäen minut itkemään sinne ja tuntemaan kipua hänen lyöntiensä jälkeen. Hautasin kasvoni käsiini tuntiessani itseni murtuneeksi - sitähän minä olinkin.
Tomin näkökulma
Istuin parvekkella juomassa teetä ja tuijottamassa tyhjiä katuja. Silloin tällöin ohitse kulki muutamia ihmisiä koiriensa kanssa tai joku satunnainen auto ajoi ohitse.
Haz oli juuri laittanut minulle viestiä, että tulisi Sofian kanssa kotiin vasta 21.30 aikoihin. Saisin siis olla rauhassa - niin ainakin luulin.
Kuulin Tiian avaavan parvekkeen oven. Hän tuli tänne hitaasti liikkuen, silmät itkemisestä turvonneina ja hiljaa nyyhkyttäen.
"Mikset vaan voi jättää mua rauhaan? Onks sun pakko tunkeutuu sinne minne mä meen? Haluisin miettii asioita rauhassa." Ärähdin hiukan tarpeettoman kovaan ääneen.
Tiia ei vastannut vaan tuli seisomaan viereeni.
"Ei hitto sun kanssa, lähe takas sisälle ja JÄTÄ MUT RAUHAAN!" Huusin ja tuuppasin tuon tytön kivistä - tai mitä lie materiaalia olikin - seinää vasten.
Hän ei siltikään lähtenyt, joten päädyin lyömään häntä taas kerran. Sen jälkeen Tiia suosiolla pakeni sisälle.
Huokaisin istuessani takaisin alas. Nukahdin siihen - vain puoleksi tunniksi -.
Uneni koski hetkiä, jotka tänään tapahtuivat. Enimmäkseen siinä näkyi, miten löin rakasta tyttöystävääni. Nuo kohtaukset olivat vieläpä hidastettuina.
Heräsin kovaan ääneen huohottaen ja katsoin ympärilleni. Sitten aloin vain itkemään.
***
Words 742
Vähän erilaisempaa juttua sitten tällä kertaa - mä oon pahoillani, et tässä nyt tuli tällästä lyömistä jne.
أنت تقرأ
Can it be possible? (fin)
أدب الهواةMitä tapahtuu, kun julkkis rakastuu faniinsa? Suomalainen Tiia Kaira muuttaa Helsingistä Lontooseen. Siellä hän sattuu tapaamaan idolinsa Tom Hollandin, mutta ei osaa varautua siihen, että tuo ihastuisi häneen, eikä myöskään siihen, että tuo aikoisi...
