Can it be possible? (fin)

18.

Tomin näkökulma

Annoin Elizabethin ja hänen tarvikkeensa Hazille, joka otti ne ilomielin vastaan.

"Pitäkää hyvää huolta tästä meiän pikkusesta." Kehotin lapsemme hakatessa helistimellä parasta ystävääni.

"Totta kai. Ja TE pidätte rentouttavat kaks päivää nyt ku siihen on mahdollisuus." Haz muistutti Sofian tullessa eteiseen.

"Joo. Tiia on varmaan jo suunnittelemassa ohjelmaa, koska ei tullu mukaan." Hymyilin nojatessani seinään toisella kädelläni.

"Pitäiskö meiän antaa sun isän nyt lähtee, Elizabeth?" Sofia kysyi pikkuiselta tytöltä, joka edelleen hakkasi Hazia.

"No, mä nyt meen tästä." Totesin ja palasin autolle.

Ajoin mahdollisimman nopeasti kotiin, sillä halusin tietää mitä Tiia oli tehnyt tällä välin.

"Kulta, mä tulin nyt!" Ilmoitin tulostani riisuessani kenkiäni.

Laitoin kädet housujeni taskuihin ja kävelin olohuoneen puolelle. Tunsin käsien kiertyvän vyötäisilleni.

"Mä mietin, et jos sittenkin jäätäis kotiin, eikä mentäis sinne ravintolaan." Tiia aloitti kuiskaten hänen kätensä hipaistessa niskaani.

Virnistin ilkikurisesti sanoessani tuolle takanani olevalle tytölle: "Ei, kyllä me nyt mennään sinne."

"Eiks sua muka yhtään haluttais jäädä tänne?" Vaimoni kuiskasi niin lähellä minua, että tunsin hänen hengityksensä ihollani.

"Valitettavasti ei." Hymähdin kiusoittelevasti.

Tiia huokaisi, mutta sitten hän lopulta myöntyi: "No, mennään sitten sinne, MUTTA loppu päivä ollaan kotona."

"Ai, mä kun olin aatellu, että mentäis golfaamaan." Mutisin, mihin hän sitten vastasi: "Ei mennä, koska mä oon ihan surkee siinä."

"Hyvä on sitten, mennään sun tahtos mukaan loppu päivästä." Naurahdin kääntyessäni ympäri.

"Mähän tiesin." Tiia virnisti tökätessään etusormellaan minua rintakehään.

"Mut arvaa mitä, tää päivä ei ookkaan ihan kahen keskenen - päätin sen just äsken." Kerroin hänelle, mistä hän masentui ihan selvästi.

"Miten niin?", hän kysyi.

"No....Harry ja Sam tulee käymään meillä, ku niillä on vihdoinkin aikaa. Älä kysy, mistä mä senkin tiiän." Selitin virnuillen, mutten saanut Tiiaa yhtään iloisemmalle tuulelle.

"Millon ne sit tulee?", hän uteli tympääntyneenä - varmaankin minuun.

"Meiän ravintolareissun jälkeen." Vastasin, minkä jälkeen kiedoin käteni Tiian ympärille ja kuiskasin: "Hei, älä oo noin masentunu. Mä lupaan, et sen jälkeen tehään vaan sitä, mitä sä haluut."

"Miks sit ekaks sanoit, et ravintolan jälkeen mennään mun tahdon mukaan?" Tiia mutisi harmistuneena.

"Enpä tiiä. Mut nyt oikeesti, heti kun ne kaks lähtee, nii tehään ihan mitä vaan, mitä sä haluut. Sopiiko?" Kysyin suudeltuani häntä ensin hetken aikaa.

"Mmh, vaikka sä et varmaan haluu samaa ku mä.", vaimoni huokaisi nojatessaan minuun.

"Mitä sä sit olit ajatellu?" Tiedustelin silittäessäni hänen hiuksiaan.

"No, ku.....mä haluisin seksiä." Tiia tunnusti nolona, katse lattiaan päin.

"Kyllä se mulle kelpaa, höpsö." Lohdutin ja taputin häntä olkapäähän.

"Ai, no hyvä." Tuo naurahti varsin helpottuneena, mutta samaan aikaan hän oli omissa ajatuksissaan.

Tiian näkökulma

Ravintolakäyntimme oli ollut aika pikainen, mutta ei se haitannut, koska mitä nopeammin meillä menisi, sitä nopeammin minäkin saisin haluamani asian.

Ovikellon soidessä Tom kävi avaamassa oven päästääkseen Harryn ja Samin sisälle.

Miks mä en voi vaan vetää Tomia jonnekkin komeroon - tai mihin vaan paikkaan - ja panna sitä?

Tietysti pojilla oli aina omat juttunsa juteltavana, joten minä istuin tyhmänä nojatuolissa ja seurasin tapahtumia vierestä. Nytkin nuo kolme puhuivat golfista - eli juuri siitä asiasta, mistä en tykännyt, koska edelleenkin olen siinä ihan surkea, enkä oikeastaan edes tajua siitä mitään.

Eipä mua täällä taideta tarvita.

Nousin ylös ja marssin nokka pystyssä  ulos uima-altaille. Pojat eivät edes huomanneet lähtöäni.

No, pitäkööt kivaa keskenään. Mä meen jonnekin murjottamaan.

Se meni siihen, että kapusin katolle istuskelemaan ja odottamaan, että edes joku tulisi katsomaan missä olen.
No pian kuulinkin Tomin äänen huhuilevan minua. En kuullut toisten ääniä, joten ilmeisesti Sam ja Harry olivat jo lähteneet kotiin.

"Mä oon täällä katolla." Tokaisin nähdessäni etsijäni altaiden luona.

"Tiia? Mitä hittoo sä teet siellä?" Tom ihmetteli hänen katseensa löydettyä minut.

"Mieti ite. Tai älä. Oon täällä siks, et halusit ilmeisesti viettää aikaa vaan sun veljien kanssa etkä mun. Tää ja huominen piti olla meiän kahen keskesiä päiviä, mut sä sit vaan kutsut sun pari veljee kylään. Joten, senkus meet tekeen jotain mitä huvittaa, nii mä jään tänne istumaan." Yritin olla suuttumatta, mutta se oli vähän hankalaa.

"Tuu alas sieltä, nii voidaan mennä tekeen sitä, mitä halusitkin." Tom pyysi, mutta pudistin päätäni.

"Ei, ku nyt mä haluun vaan istuu täällä katolla. En mä enää haluu panna." Tiesin valehtelevani surkeasti.

Näin, miten Tom potkaisi maassa olevaa kiveä - mistä sekin oli sinne päätynyt - ja katosi jonnekin. Pian hän olikin ilmestynyt viereeni.

"Jos sä kerta haluut istuu katolla, niin sit mäkin istun.", hän ilmoitti takertuessaan käteeni, etten pääsisi lähtemään.

No, ei kai tolle ihanalle jääräpäälle kannata väittää vastaan.

"No....jos me nyt kuiteskin mennään sinne makuuhuoneeseen?" Päätin heltyä.

"Päätä jo mitä haluut, nii mäki tietäisin, mitä teen." Tom tuhahti.

"Sanoinhan jo, kyllä mä haluun sittenkin panna - muutenkin mä valehtelin siitä, et haluisin istuu katolla." Vastasin hänelle, minkä jälkeen laskeuduimme katolta tikapuita pitkin, joita käyttäen olimme tännekin alunperin tulleet.

Tiedän, meidän suhteemme on tosi outo. Koko ajan haluamisasiat vaihtuu ja on pientä kinaa tms. Saatte luvan tottua siihen.

Heti makuuhuoneeseen päästyämme tuuppasin Tomin sängylle ja kaaduin itse perässä.

Vihdoinkin seksiä - yli 9 kuukautta taukoa, joten...tuntuu hyvältä -.

Suutelin Tomia kiihkeästi ja olin jo valmiina riisumaan hänen paitansa - ja muutkin vaatteet -, kun ulko-oveen koputettiin.

"No kuka hemmetti siellä nyt tähän aikaan on?" Ärähdin marssiessani ovelle.

"Me aateltiin tulla käymään, kun nyt vielä täällä Englannissa ollaan." Robert asteli sisään perheensä kanssa.

"A-ahaa. No....meillä oli itseasiassa just nyt kiire ja..ei oikein sopis." Änkytin hieman hermostuneena.

Tom kietoi kätensä harteilleni ja totesi vieraillemme: "Käykää vaan peremmälle."

Onnistuin olemaan raivostumatta, mutta mielessäni huusin ihan täysiä: Mikä helvetin pakko noilla on tulla tänne just nyt!?

"Mä korvaan tän myöhemmin - mä lupaan." Tom kuiskasi korvaani.

***

Words 900