Mitä tapahtuu, kun julkkis rakastuu faniinsa?
Suomalainen Tiia Kaira muuttaa Helsingistä Lontooseen. Siellä hän sattuu tapaamaan idolinsa Tom Hollandin, mutta ei osaa varautua siihen, että tuo ihastuisi häneen, eikä myöskään siihen, että tuo aikoisi...
Makasin kippurassa sängylläni Hazin istuessa vieressäni. Hän oli ehdottanut minulle kaikenlaista tekemistä maan ja taivaan välillä, mutten ollut suostunut niistä mihinkään.
"Ihan tosi, Haz. Mä en haluu tehä mitään just nyt." Huokaisin nyyhkyttäen hiljaa.
Paras ystäväni nosti minut istuma-asentoon, jotta pystyi halaamaan minua. En tahtonut lähteä siitä mihinkään. Halaus oli kuitenkin aina halaus. Emme kuitenkaan voineet olla siinä ikuisesti, koska Haz halusi tuoda minulle suklaata, teetä sekä ison Bat-man pehmolelun - voi toista, jonka lempisupersankari on Bat-man. Minun on Spider-man, mutta ei vain sen takia, että näyttelen tuota kyseistä sankaria.
"Haz, kai sä tiiät, ettei sun olis tarvinnu." Hymyilin hiukkasen ottaessani pehmolelun kainalooni ja syödessäni/juodessani ruokia, jotka minulle oli tuotu.
"Älä viitti, bestikset on tätä varten." Hän halasi minua uudelleen. Tällä kertaa en päästänyt häntä niin helpolla menemään, koska tarvitsin halausta.
Tunnin päästä kuitenkin menimme merenrantaan, koska halusin laittaa Tiialle erään kuvan.
Tiian näkökulma
Kännykkäni kilahti uuden viestin merkiksi, joten avasin sen silmät itkemisestä turvonneina. Viesti oli Tomilta, mutta siinä ei ollutkaan muuta kuin kuva.
اوووه! هذه الصورة لا تتبع إرشادات المحتوى الخاصة بنا. لمتابعة النشر، يرجى إزالتها أو تحميل صورة أخرى.
Tekiskö Tom tota, jos se ei oikeesti rakastais mua? EI TEKIS.
"Sofia!" Huhuilin siskoani, joka saapui paikalle kuin salamaniskusta.
"Niin?" Hän uteli kahvikuppi kädessään ja pinkit tohvelit jalassaan.
"Me lähetään huomenna takas Englantiin." Ilmoitin saman tien vilkaistuani huomenna lähteviä lentoja.
"S-siis...mäkin vai?" Sofia änkytti, vaikka tiesinkin hänen olevan ihan täpinöissään.
"No totta kai säkin." Hymähdin yhtäkkiä maailman iloisimpana ihmisenä.
Aamulla...
Seuraavan päivän kello 14.48 lennolla istahdin lentokoneessa Sofian viereen, joka oli juuri ahdannut mukaansa ties kuinka monta matkalaukkua täynnä tavaraa.
"Sä saatkin nyt viimein tavata pojat." Totesin siskolleni katsoessani maisemia ikkunasta.
"Et uskokkaan kuin innoissani mä oon!" Sofia suorastaan hihkui ja hyppi istuimellaan.
Lennon ajan pelasimme yhdessä Snapchat-pelejä, jotta aika kuluisi nopeammin - se kului kyllä varsin hitaasti.
Kuljin Sofian kanssa käsikkäin - pelkäsin, että hän joutuisi eksyksiin. Tiedän, huolehdin ehkä vähän liikaa - metroasemalla, koska menisimme metrolla Kingston Upon Thamesille. Onneksi en metrossa törmännyt niihin ämmiin, mutta toisaalta, Sofia olisi antanut heille kunnon käsittelyn. Hänelle ei kukaan ryppyilisi.
Tomin näkökulma
Tiia oli nähnyt viestini, muttei ollut vastannut siihen. Olin siis jo menettänyt toivoni ja alkanut ajattelemaan, että hän olisi hylännyt minut ikuisiksi ajoiksi. Ehkä hänellä olisi Suomessa joku oikein kuuma ja ystävällinen poika, jonka kanssa hän sitten seurustelisi, koska olin huono hänelle.
Ovikello soi, mutten mennyt avaamaan, koska Paddy meni. Pian hän huusikin: "Tulkaas kattoon kuka täällä on!"
Laskeuduin portaita pitkin kyyneleet edelleen silmissäni ja kävelin eteiseen, minne Haz, Harry ja Sam olivat jo menneet.
"Tom!" Kuulin Tiian ihanan äänen.
Näin tyttöystäväni eteisessä. Hän juoksi suoraan luokseni ja hyppäsi syliini. Huulemme kohtasivat intohimoisesti äänten hiljetessä ympärillämme.
