𝗕𝗹𝗶𝗻𝗱 𝗖𝗵𝗮𝗻𝗻𝗲𝗹 - 𝗢𝗻𝗲 𝗦𝗵𝗼𝘁𝘀 ✅️

7 - Aleksi & Joel

❗väkivaltaa & verta❗

Aleksi

Viime kuukaudet ovat olleet henkisesti raskaita ja mikä uskomatonta, vain yksi ihminen vaikuttaa kaikkeen..

Poikaystäväni Mikael. Hän on ihan helvetin paha ihminen. Kontrolloi kokoajan mun elämää..
Joudun jokapäivä menemään sen sääntöjen mukaan. Ehkä joskus saatan saada poikkeuksia.

Me alettiin seurustelemaan viime vuoden marraskuussa ja nyt on kesäkuu. Eli olemme olleet yhdessä noin 8 kuukautta. Ei hän pariin ensimmäiseen kuukauteen ollut sellainen, kun nyt on.

Päinvastoin. Mikael oli ihana ja rakastava poikaystävä. Nykyään se on ihan eri ihminen. Mua pelottaa olla sen kanssa, mutta en uskalla erota. Sehän voi tehä mulle mitä vaan.

Onhan se jo muutaman kerran käyny fyysisesti käsiksi ja joka kerta oon saanu jonkinlaisia arpia, jotka on tietty pitänyt peittää. Pojat ei siis tiedä mitään, koska Mikael kielsi kertomasta. Se sano, että jos se saa kuulla, että pojat tietää nii mulle käy huonosti..

Asutaan siis Mikaelin kämpällä, mutta mulla on edelleen oma kämppä mun nimissä, joten oon paennut välillä sinne. Mikael ei onneksi tiedä mun osoitetta.

Ajatuskuplani puhkeaa, kun treeniksen ovi kolahtaa.
"moi" Joel sanoo eteisestä
"moro" Vastaan

--

Kello käy puoltayötä. Voi helvetin saatana.. Mun piti mennä kotiin ennen kahtatoista. Vittu Mikael tappaa mut..

Alan kerätä tavaroitani nopeasti.
"mikäs sulle tuli?" Niko kysyy hämmentyneenä
"öö.. no Mikaelin luo kiire. en halua, että se joutuu..uh..nukkumaan yksin" Sönkötän
Niko nyökkää ja lähden sitten toivottaen muille heipat.

--

Joel

Aleksin käytös kummastuttaa minua. Hän on monena iltana lähtenyt aiemmin kun normaalisti ja nyt tuo oli silminnähden paniikissa, kun lähti..

Niko ei tainnut huomata sitä, mutta minä nään ihmisten läpi aika hyvin.

"onkohan Allulla kaikki hyvin?" Pamautan ilmoille
"kuinnii?" Niko kysyy
"no sehän oli ihan paniikissa ku lähti" Sanon
"nii oli" Tommi toteaa
"se oli kyl vähän outona" Niko mumisee
Olli nyökkäilee.
"mut kannattaako meidän vetää mitään johtopäätöksiä ku eihän me ees tiedetä Aleksin tilannetta?" Niko kysyy
"ei kantsi. se saa kertoa ite, mikäli on jotain kerrottavaa" Olli sanoo
Nyökkäilemme.
"no mut sähän asut melkein Alen taisiis sen ja Mikaelin naapurissa. käy kattoon mikä meno?" Joonas ehdottaa
"joo ja mähän meen muiden ihmisten koteihin keskellä yötä" Huokaisen
Muut alkavat nauraa.

--

Aleksi

Koko kroppani tärisee, kun avaan ulkoovea avaimillani. Pääsen sisään ja suljen oven perässäni. Huudahdan, että tulin kotiin.

"eiks me sovittu, että tuut ennen puoltayötä?" Mikael kysyy matalalla äänellään
"joo. tänään vaan meni vähän myöhempään, enkä muistanu ilmottaa. sori" Sanon
"sä tosiaan luulet, että asiat hoituu noin? parisuhteessa luottamus on kaiken a ja o, mut sä et oikein ymmärrä sitä" Mikael sanoo
"vittu tunge se luottamukses perseesees! ite käyt baarissa ja isket naisia ja sit vielä hakkaat mua!" Huudan
"nyt jumalauta turpa kiinni!" Mikael karjahtaa, samalla tarttuen kauluksistani kiinni

Tuo nostaa minut seinää vasten ja lyö muutaman kerran kasvojani. Sitten iskut kohdistuvat muualle kehoon ja se jatkuu monia tunteja..

--

Joel

Makaan sängylläni ja mietin Joonaksen ehdotusta. Ehkä voisin käydä siellä kämpällä huomenna. Tai en minä tiedä..

Päätän yrittää soittaa Aleksille. Hän ei vastaa. Lähetän myös viestiä, mutta siihenkään en saa vastausta. Hän on varmaan nukkumassa. Onhan kello jo kolme yöllä.

Yritän nukahtaa, mutta en saa millään unta. Aleksi pyörii mielessäni kokoajan. Joku päässäni sanoo, että minun on mentävä sinne kämpälle..

Nousen sängystäni ja puen päälleni jonkun hupparin ja kollarit.
Kenkävalinta on perus flipflopit.

Kävelen talostani tien toiselle puolelle kerrostalojen pihaan ja kävelen sisään toisen talon a-rappuun. Käytän portaita, koska hissistä voi tulla meteliä, enkä halua herättää ketään.

Saavun kolmanteen kerrokseen, oven eteen, jonka postiluukussa lukee
[Niva Kaunisvesi]
Se Niva on siis sen Mikaelin sukunimi.

Pimpotan ovikelloa. Kukaan ei avaa. Ehkä kaikki on sittenkin hyvin ja he nukkuvat.

Raotan postiluukkua varmuuden vuoksi ja yllättäen kämpässä on valot päällä.
Huikkaan postiluukkuun, mutta en saa vastausta.

Yritän spekuloida mielessäni jotain järkevää selitystä valojen päällä olemiseen, mutta en keksi mitään.
Sitäpaitsi asuntokin on ihan hiljainen.. ovatkohan he edes kotona?

Olen jo lähtemässä rappusia alas, kun ovi napsahtaa takanani. Käännähdän ja nään heidän asunnon oven raollaan. Hiljainen tunnelma alkaa criipata todenteolla..

Astun varovasti sisään, huhuillen Aleksia. Kävelen hiljalleen peremmälle asuntoon. Huomaan verta ympäri seiniä, lattiaa ja huonekaluja..
Mitä helvettiä täällä on tapahtunut..

Saavun keittiön oviaukolle ja nään Aleksin nojaamassa keittiön tasoa vasten selkä minua päin. Tuo tärisee ja itkee.

"hei. Aleksi, mitä on sattunu?" Kysyn huolissani
Hän kääntyy minuun päin ja näky on järkyttävä..
Hänen kasvonsa ja kätensä ovat ihan veressä ja hän pitelee kasvoillaan paperituppoa, joka on myös veren peitossa..

"voi herranjumala" Sanon
Ryntään tuon luokse ja otan Aleksin halaukseen.

--

Istumme sohvalla. Aleksi tärisee vieläkin, pidellen paperituppoa kasvoillaan. Yritän rauhoittaa tätä silittämällä hänen reittään.

"kuka sulle on tehny näin?" Kysyn huolestuneena

"Mikael. se hakkaa mua" Tuo vastaa murtuen itkuun..

-
sanat: 772

tällänen vähän erilaisempi ja pitempi tällä kertaa 🙊

oisko tähän one shottiin kakkos osa jossain vaiheessa?

ja taas saapii ehotella shippejä🥰