❗syömishäiriö❗
Aleksi
Taas samanlainen uusi päivä osastolla. Makaan yleensä puolet päivästä sängyssä, käyn iltapäivällä punnituksessa ja sen jälkeen saatan jäädä osaston oleskelutilaan hengailemaan.
Olen siis psykiatrisella vuodeosastolla syömishäiriön takia.
Sairastuin anoreksiaan noin vuosi sitten. Pelkkien typerien kommenttien takia.. Minulle sanottiin face to face ja somessa, että olen ruma ja läski. Sen jälkeen jokaisen elintarvikkeen tuoteseloste on pitänyt lukea tarkkaan..
Olen myös pitänyt päiväkirjaa syömisistäni ja merkannut ylös kaikkien ruokien kalorit. Sitten syöminen loppui ja aloin salaa urheilla, kuin hullu. Ajattelin, että saan täydellisen kropan..
Yhtenä päivänä kuitenkin salaisuuteni selvisi. Isosiskoni Aada oli löytänyt päiväkirjani, kun oli mennyt hakemaan huoneestani likaisia astioita. Hän oli lukenut sen läpi ja koulusta tullessani hän antoi sen minulle kysyen "mitä tää on?" ja "mikset oo kertonu, että sulla on asiat näin huonossa jamassa?"
Kerroin lopulta koko perheelle yhteisesti syömishäiriöstäni.
Erityisesti vanhempani järkyttyivät ja olivat huolissaan. Pahinta oli katsoa ja kuunnella, kuinka äiti syyllisti itseään syömishäiriöstäni. Minä itsehän tämän olen aiheuttanut, koska otin ne kommentit niin vakavasti..
Kaiken tuon jälkeen päädyin tänne, sillä en saanut niskastani kiinni.
En halunnut syödä. Jokaikinen ruokailuhetki oli hirveätä tappelua..
Täällä olen syönyt joka päivä vähän jotakin ja siitä olen ylpeä. Tunnen itseni vahvaksi ihmiseksi. Kyllä mä vielä paranen!
Ajattelutuokioni keskeytyy, kun hoitajani Sirkka astuu sisään.
"no hei Aleksi, mikäs on vointi?"
Hän kysyy
"aika huono, siis henkisesti" Sanon
"mä ymmärrän sen. ei ole helppoa parantua. se vie aikaa ja joillakin se valitettavasti loppuu kesken" Sirkka sanoo
Nyökkään.
"mutta, pitäisi lähteä punnitukseen. oletko valmis?" Sirkka kysyy
"j-joo" Soperran
"ei mitään hätää" Sirkka lohduttaa
Istahdan pyörätuoliin ja Sirkka lähtee työntämään minua huoneestani kohti punnitushuonetta.
Käytävillä kävelee muita potilaita, joita on huolestuttavan paljon. Kyllä hallitusta kiinnostaa Afrikan nälänhätä, muttei omien kansalaisten terveys. Ja me olemme vieläpä muka hyvinvointivaltio..
Hevonhumppaa sanon minä...
Saavumme punnitushuoneelle.
Sirkka työntää minut sisään ja sulkee oven perässään.
Punnituksessa minua odottaa tuttu hoitaja Maarit.
"noniin Aleksi, astuhan reippaasti vaa'lle niin nähdään mitä on tapahtunut" Maarit sanoo
Nousen pyörätuolista ja astun peloissani vaa'lle.
Pitelen silmiäni kiinni, koska minua pelottaa niin paljon. Tässä on kuitenkin kyse omasta hengestäni..
"tiedätkö mitä?" Maarit kysyy
Avaan silmäni ja katson häntä kysyvästi.
"sun painosi on noussut, hienoa Aleksi!" Maarit hymähtää
Syöminen tosissaan kannattaa.
--
Tulin osaston oleskelutilaan. Täällä on minun lisäkseni joku kiharatukkainen poika ja hän näyttää kutovan ihan ennätystahtia. Kliketikliketi.
En ole juurikaan tutustunut täällä kehenkään, joten ehkä minulla olisi nyt mahdollisuus.
Katsastan pojan ensin hieman varoen, kunnes uskallan lähteä menemään lähemmäs. Nousen ja sitten istahdan hänen viereensä.
Hän säikähtää pahasti ja siirtyy kauemmas. Raukka ihan tärisee pelosta..
"ei hätää, en satuta sua" Sanon rauhallisesti
Tuo katsoo minua hieman rentoutuneempana.
"mä oon Aleksi, mikä sun nimi on?" Kysyn varovasti
"J-Joonas" Poika änkyttää
"haluatko tutustua?" Kysyn
Joonas nyökkää hymyillen.
Hän on aika suloinen tapaus..
-
sanat: 462
some deep shit🖤
oisko tästä pt 2?
muistakaa ehotella shippejä :)
YOU ARE READING
𝗕𝗹𝗶𝗻𝗱 𝗖𝗵𝗮𝗻𝗻𝗲𝗹 - 𝗢𝗻𝗲 𝗦𝗵𝗼𝘁𝘀 ✅️
RandomBC - one shotteja saa heitellä ideoita :) 𝘃𝗮𝗿𝗼𝗶𝘁𝗮𝗻, että kirja sisältää perinteisesti päihteiden käyttöä kiroilua, sekä smuttia voi myös sisältää muuta triggeröivää sisältöä, mutta varoitan kyllä aina sellaisesta.
