𝗕𝗹𝗶𝗻𝗱 𝗖𝗵𝗮𝗻𝗻𝗲𝗹 - 𝗢𝗻𝗲 𝗦𝗵𝗼𝘁𝘀 ✅️

59 - Aleksi & Joonas

Aleksi

"pidä hauskaa!" Isäni huikkaa

"joojoo" Tuhahdan

Sitten näenkin vain auton takavalot ja isä on lähtenyt. Vanhempani ilmoittivat minut tälle ihmeelliselle viikon kestävälle kesäleirille, koska halusivat lähteä kahdestaan reissuun.

En vain ymmärrä, että miksen voinut jäädä kotiin ja vaikka isovanhemmat olisivat voineet tulla katsomaan perääni. Mutta ei sitten. Nukutaan viikko teltassa ja leireillään. Pah..

Kävelen muiden nuorten luokse tavaroideni kanssa. Suurin osa heistä selkeästi tuntee toisensa, paitsi yksi poika seisoskelee yksin. Hänellä on blondit hiukset ja yllään Linkin Parkin bändipaita, sekä farkut. En kuitenkaan viitsi puhua hänelle mitään.

Samassa kaksi aikuista ihmistä kävelee meidän luo muka niin iloisen näköisinä. Kyllä niitäkin melko varmasti vituttaa..

"moikka kaikille ja tervetuloa  kesäleirille! me ollaan Reetta ja Henri, teidän ohjaajat ja meitä saa aina tulla nykäseen hihasta, jos joku mietityttää" Nainen, luultavasti Reetta huudahtaa.

Me leiriläiset esittelimme itsemme ja sain selville sen "rokkipojan" nimen. Hän on siis Joonas. Joonas.. Ihan kiva nimi ainakin. Mutta ei riemuita vielä.

Seuraavaksi he esittelivät meille leirialueen, johon kuuluu joku rakennus missä ohjaajat ovat, aktiviteetti-alue, meidän telttailualue, ruokailu-alue ja vähän matkan päässä on bajamajat ja käsienpesualtaat. Suhteellisen alkeellista siis.

"saatte ekana pystyttää teltat ja sitten voidaan syödä vähän välipalaa"
Henri sanoo

Selkis. En kyllä tiedä, että miten saan sen rotiskon kasaan. Iskä on yleensä aina kasannut sen..

--

Muutaman tuskailun ja kipuilun jälkeen teltta on pystyssä. Sisälle olen jo laittanut retkipatjan, makuupussin ja tyynyn, sekä tietysti omat tavarani.
Puhelin on ainoastaan taskussani.

Huomaan vieressä mustan teltan, sen pystyttäjä on näköjään Joonas. Hän mönkii nimittäin juuri ulos teltasta.

"moro" Tuo hymähtää

"m-moi" Änkytän

Ei hitto Aleksi, toi oli noloa! Mitäköhän Joonaskin susta ajatteli?

Joonas on jo kävellyt näemmä odottamaan ohjaajia, kun minä vielä säädän teltan kanssa hetken. Tiirailen ympärilleni nähdäkseni kymmeniä telttoja. Monta kupolitelttaa ja ainakin yksi iso teltta. Se kuuluu vissiinkin niille sisaruksille, joita on neljä ja ne kaikki näyttää ihan samalta.. Nimetkin oli lähes kaikilla samat.. muistaakseni olivat Anniina, Katriina, Eveliina ja Pauliina.

Lähden sitten muiden mukana ohjaajien luo ja lähdimme kohti ruokailu-aluetta. Meillä jokaisella oli omat muoviset astiat mukana. Saimme välipalaksi omenan ja banaanin. Onneksi minulla on mukana kaikkea evästä omasta takaa.. Nämä eivät nimittäin hirveästi mahaa täytä.

Välipalan jälkeen saimmekin loppuillan vapaata ja huomenna leiri alkaa kunnolla. Käperryn telttaan sisälle ja möngin makuupussini sisään. Ulkona on yllättävän viileää, vaikka on keskikesä. Toisaalta koko menneen viikon on satanut, joten kosteus varmaan tekee osansa.

Tyttöjen teltoista kuuluu vähän väliä kikatusta ja pojat ovat aikalailla hiljokseen. Ehkä parissa teltasta kuuluu jotain meteliä ja viereisessä teltassa oleva Joonas ilmeisesti puhuu puhelimessa.

Olisi mukavaa saada ystäviä täältä, mutta jostain syystä uusiin ihmisiin tutustuminen on aina niin hankalaa.. Eihän siihen paljoa tarvittaisi, mutta kun siitä toisesta ihmisestä ei tiedä yhtään. Haluaako se toinen edes tutustua? Tai saada uusia kavereita?