𝗕𝗹𝗶𝗻𝗱 𝗖𝗵𝗮𝗻𝗻𝗲𝗹 - 𝗢𝗻𝗲 𝗦𝗵𝗼𝘁𝘀 ✅️

68 - Joel & Niko

Joel

Tik, tok, tik, tok..

Tuo ääni pitää mua hereillä puolet yöstä, välillä jopa koko yön. Niin..
se perhanan seinäkello. Se on mun lisäksi ainoa, joka tässä kämpässä ääntä tuottaa.

Oikeastaan mä asun mun poikaystävän ja bändikaverin Nikon kanssa. Valitettavasti hän ei oo ollut kotona moneen päivään. Viime viikon perjantaina Niko katosi, kuin tina tuhkaan. Vieläpä keskellä kirkasta päivää..

Sinä päivänä mä lähdin käymään kaupassa, kun Niko jäi siksi aikaa kotiin yksinään. Kun palasin, kotona ei enää ollut ketään. Ja mä olin kirjaimellisesti viiden minuutin päässä kotoa, meidän lähikaupassa!

Olen syyttänyt mua itseäni katoamisesta ja alusta asti jossitellut. Bändikaverit ovat kuitenkin sanoneet, että mun pitäis lopettaa jossittelu ja itteni syyttely. Mut kun se ei oo niin helppoa..

Niko on mulle älyttömän rakas ihminen, vaikka se ei ketään varmaan yllätä. Me ollaan seurusteltu melkein 6kk ja tehty musiikkia samassa bändissä kohta kymmenen vuotta.
Väkisinkin sydän särkyy ja itku puskee läpi silmien.

Ainoa asia, mitä haluaisin tällä hetkellä olisi saada Niko kotiin ehjänä. Vaikka päivä päivältä alan menettämään toivoa tuon löytymisestä. Eihän nyt onneksi vielä ole kylmiä kelejä, mutta odotapa 2kk päästä..
Pliis.. tule kotiin.

Muistan katoamispäivän niin hyvin. Tuskinpa mä siitä toivunkaan kovin nopeasti.. Ainakin yöunet se on vienyt. Lie kuinka pitkäksi aikaa..

Nikon kaikki henkilökohtaiset tavarat ovat kotona. Esimerkiksi puhelin ja lompakko. Poliisi on tutkinut niitä, mutta mitään tavallisesta poikkeavaa ei havaittu. Eikä Niko käyttäytynyt mitenkään erikoisesti, vaan hän oli se hupsu, lempeä Niko. Niinkuin aina.

Sen tiedän, ettei Niko ikinä katoaisi omasta tahdostaan. Sen sanoin alkukättelyssä poliisille, kun mua kuulusteltiin. He ottivat sen kyllä tosissaan ja tutkivat tapausta monelta kantilta.

En edes tajua miksi Niko haluaisi kadota juuri nyt.. Meillä menee suhteessa hyvin, musabisnes menestyy ja muutenkin elämä on suhteellisen mallillaan.

Jotainhan tässä on pielessä.

--
2 viikkoa myöhemmin

Istahdan treeniksen sohvalle Joonaksen viereen. Se on jaksanut kyllä kantaa musta huolta, vaikkei olisi tarvinnut. Onhan se toisaalta ihanaa omistaa hänenlaisensa ystävä.

"mites oot jaksellu?" Joonas kysyy

"päivä kerrallaan" Sanon

Joonas nyökkää ja taputtaa minua olkapäälle, empaattinen katse silmissään.

"Hetki" kuitenkin keskeytyy, kun mun puhelimeni pärähtää soimaan. Muut hieman hätkähtävät, sillä olihan mulla äänet melkein täysillä. Hups.

Tuntematon numero. Tuijotan näyttöä hetken aikaa, mutta päätän sitten vastata. Sehän voi olla jotain tärkeää.

"Joel" Sanon

Puhelimessa on aivan hiljaista, mutta sitten kuuluu hengitystä. Kurtistan kulmiani hämmennyksestä. Mitä helvettiä tämä nyt on..

"haloo?" Kysyn

Samantien puhelu katkaistaan. Hetken aikaa taas tuijotan puhelimeni näyttöä, mutta pudistan sitten päätäni. Varmaan joku pilapuhelu. Vaikka olihan se aika kummallinen ja paska ollakseen pilapuhelu.

"no?" Kaikki kysyvät yhtäaikaa

"siis aluksi tossa puhelussa oli hiljasta, mutta sitte joku hengitti vähän aikaa. sitte ko yritin saada kontaktia, niin puhelu katkastiin" Sanon