Joel
Nikosta ei ole kuulunut mitään viikkokausiin. Kyllähän tässä vähän huolestuttaa, kun miehen tapoihin ei kuulu kadota näin pitkäksi ajaksi ilmoittamatta itsestään mitään.
Aluksi ajattelimme, että hän haluaa varmaan olla rauhassa ja levätä, kun hänestä ei kuulunut mitään. Nyt kuitenkin näin kahden viikon hiljaiselon jälkeen, me huolestuttiin.
Ollaan yritetty soittaa ja laittaa viestiä, mutta mitään vastausta ei ole tullut. Niinpä mun tehtäväksi tuli käydä Nikon kämpillä, koska mulla on sinne varaavain. Pelottaa vähän..
--
Rimputan ovikelloa kolmisen kertaa, mutta kukaan ei avaa. Kyykistyn ja raotan sitten postiluukkua, katsoakseni sisälle. En oikein nää mitään, koska kämpän valaistus on heikko.
"Niko ootko sä siellä?" Kysyn,
saamatta kuitenkaan vastausta
Suljen postiluukun ja kaivan varaavaimen taskusta, asettaen sen lukkoon. Käännän avainta lukkopesässä, jolloin ovi avautuu. Asunnosta pölähtää inhottava haju..
Haju on tunkkainen, mutta samaan aikaan mädäntynyt. Astun sisälle yskien ja samalla poimin eteisen lattialta postivanan. Lattialla oli valehtelematta kymmeniä mainoslehtiä ja kirjeitä..
Lasken postit eteisen sivupöydälle ja jatkan matkaa, huhuillen Nikoa. Kämpässä on jokseenkin todella
pelottava tunnelma, hirveän hiljaista ja hämärää.
Sädeverhot ovat jokaisesta huoneesta kiinni. Lisäksi keittiön pöydällä ja tasoilla on käytettyjä astioita. Niitä koristaa pölypeitteet ja pinttyneet ruokajäämät.
Kiinnitän huomiota makuuhuoneen liukuoveen, joka on melkeinpä kiinni. Vedän oven varovasti auki ja säpsähdän näkyä aika pahoin.. Tsiisus.
"Niko?" Saan sanotuksi
Mies makaa sängyssä peiton alla, tummanruskeat hiukset nätisti tyynyn päällä. Tuon silmät helottavat punaisina, joten veikkaan Nikon itkeneen.
Laskeudun tuon tasolle sängyn viereen ja alan varovasti silittämään Nikon hiuksia.
"Niko, mikä on?" Kysyn rauhallisesti
Mies hengähtää yhtäkkiä todella raskaasti ja samalla tuon suusta pääsee pieni parahdus. Vedän miehen kasvot rintakehälleni. Silittelen hänen selkäänsä.
"itke vaan, se helpottaa"
Kuiskaan
Eikä mene kauaa, kun Niko suoraansanotusti romahtaa ja tunnen, kuinka paitani alkaa kastua tietystä kohtaa. Tiukennan otetta, istuen tuon viereen sängylle.
"ei mitään hätää, mä oon tässä"
Jatkan kuiskuttelua
"Joelh!" Niko parahtaa
"shh, Niko ei oo mitään hätää" Rauhoittelen miestä
--
Pitkän itkukohtauksen jälkeen Niko oli nukahtanut kylkeäni vasten. Annoin hänen nukkua niin kauan, kun vain tarvitsi. Hän nukkui melkeinpä pari tuntia.
Nyt sudin tuon heräilevän miehen hiuksia hänen kasvoiltaan, pois tieltä. Ne ovat aika rasvaiset. Milloinkohan Niko on käynyt viimeksi suihkussa tai muutenkaan pitänyt itsestään huolta..?
"ahdistaa.. masentaa. ihan vitusti.
ja me erottiin Mian kaa" Niko saa sanotuksi
"mä oon pahoillani. kauanko susta on tuntunu tolta?" Kysyn
"varmaan jo kuukauden. mutta joku kaks viikkoo sitte romahdin ihan totaalisesti ja tässä sitä ollaan"
Niko jatkaa
"hei, mä autan sua"
Sanon rauhallisesti
YOU ARE READING
𝗕𝗹𝗶𝗻𝗱 𝗖𝗵𝗮𝗻𝗻𝗲𝗹 - 𝗢𝗻𝗲 𝗦𝗵𝗼𝘁𝘀 ✅️
RandomBC - one shotteja saa heitellä ideoita :) 𝘃𝗮𝗿𝗼𝗶𝘁𝗮𝗻, että kirja sisältää perinteisesti päihteiden käyttöä kiroilua, sekä smuttia voi myös sisältää muuta triggeröivää sisältöä, mutta varoitan kyllä aina sellaisesta.
