𝗕𝗹𝗶𝗻𝗱 𝗖𝗵𝗮𝗻𝗻𝗲𝗹 - 𝗢𝗻𝗲 𝗦𝗵𝗼𝘁𝘀 ✅️

25 - Joel & Tommi

Joel

Kuinkahan mones kerta tää on, kun puran Tommille paskaa oloani.. No jokatapauksessa, hän on tärkeä henkilö minulle. Tottakai muutkin jätkät ovat, mutta Tommi erityisesti näinä aikoina.

Hänelle on helppo avautua asioista, koska häneen voi luottaa täysin. Hän ei kerro kellekään, jos pyydän olla kertomatta. Se on merkki siitä, että Tommi kunnioittaa ja arvostaa  yksityisyyttäni.

Rumpali on luonteeltaan rauhallinen ja hiljainen, joten hän ei puhu muutenkaan paljoa. Ehkä joskus Tommin jutut saattavat lähteä lapasesta..

Onhan hän myös huumorimiehiä. Hän heittää ihan kaikenlaista läppää päivät pitkät ja suurin osa hänen vitseistään eivät edes kestä päivänvaloa..

Ette varmaan usko, mutta Tommi on se juomamestari bändissä. Hän kestää alkoholia parhaiten ja vetää välillä ihan kunnon kännit. Känni-Tommi on aika rauhallinen, vaikkei sitä uskoisi.

Tommi hoitaa myös ajamisen keikkamatkoilla. Hän on omasta mielestään paras kuski ja sanonut, että kuolee mieluummin itse ajaessaan kuin jonkun meidän muun kyydissä.

Tuossa hän nyt istuu minun vieressäni ja katsoo minua, silittäen kädellään olkapäätäni.
"kyllä se siitä vielä paremmaksi muuttuu" Tommi sanoo rauhallisesti
"just nyt ei tunnu siltä" Huokaisen
"no mä ymmärrän sen. meillä kaikilla on paskoja hetkiä" Tommi sanoo
Niinpä.
"jotenki vaan tuntuu et mä en jaksa enää" Huokaisen

Tommi liikahtaa vähän ja samantien tunnen tuon kädet ympärilläni.

"tollanen itsetuhonen ajattelu vie sut lopullisesti pohjalle, enkä minä tai kukaan muukaan halua sitä. me kaikki ihmiset sun ympärillä halutaan sulle pelkkää hyvää. me ollaan täällä sua varten Joel rakas" Tommi sanoo

"kyl mä tiiän. tää tilanne on vaan niin helvetin huono" Huokaisen

2 viikkoa myöhemmin

Tommille avautumisesta on nyt kulunut  pari viikkoa. Asiat on vähän paremmin, mutta en minä todellakaan riemusta hypi. Edelleen välillä ahdistaa ja masentaa ihan helvetisti.

Jätkät tietää mun tilanteesta ja niistä on muodostunu mulle ihan hemmetin iso tuki ja turva. Onhan ne olleet sitä aina, mutta tällä hetkellä se tuntuu jotenkin tosi spesiaalilta.

Olemme parasta aikaa kiertuereissulla ja makaan hotellihuoneen sängyllä. Huonekaverini on Joonas, niinkuin yleensäkin. Hän on tosin tällä hetkellä Ollin kanssa kaupassa, joten olen huoneessamme yksin.

Nousen sängyltä laahaavin askelin ja kävelen kylpyhuoneeseen. Sytytän valot ja katson itseäni peilistä, näkien kuinka väsynyt, kuihtunut ja yksinkertaisesti loppu olen..
Ahdistus puskee rinnasta ulos.

"ei vittu mä en jaksa tätä" Hoen itselleni
Lopulta ahdistus alkaa purkautua kyynelinä. Romahdan kylpyhuoneen lattialle itkemään, samalla kuullen koputuksen ovelta. Voi vittu Joonas.. et sitte ottanu avainkorttia..

"onks siellä ketään?" Ääni kuuluukin Tommille
Mitä ihmettä hän tekee ovemme takana?!
Yritän huutaa vastaukseksi, mutta ääneni on itkemisen takia ihan käheä.
Äänistä päätellen hän tulee avainkortilla sisään.

"Joel?" Tommi huhuilee
Pian hän kuitenkin kurkkaa kylpyhuoneeseen ja mitään sanomatta ryntää luokseni.

"hei ei oo mitään hätää" Tommi sanoo rauhallisesti
"mua ahdistaa taas niin helvetisti!" Huutoitken
Tuo painaa pääni rintakehälleen ja hyssyttelee lohdutellen.

Luojan kiitos, että hän tuli..

-
sanat: 463

vähän iloa tähän loppuun nimittäin Suomi voitti tänään olympialaisissa miesten parisprintissä hopeaa ja naisleijonat otti pronssia! 🥳