Joonas
Palaan treeneistä kotiin ja ennen kuin pujahdan omaan asuntooni, katsahdan ovea, jossa lukee 'Hokka'.
Joel on ollut kipeänä jo pari päivää, eikä siksi ole ollut treenikämpällä. Ilman häntä on ollut todella yksinäistä, kun lähdemme yleensä aina samaa matkaa töihin.
Kysyin häneltä eilen, että pärjääkö hän varmasti yksinään. Joel vakuutteli kovasti, että hän pärjää. Tuntuu väärältä olla huolissaan aikuisesta miehestä, mutta kyllä mulla on oikeus siihen. Joel on mun paras kaveri ja niinkuin veli minulle.
Mutta toisaalta täytyy kunnioittaa hänen vakuuttelujaan ja uskoa siihen, että hän pärjää. Kyllä Joel sanoisi, jos hän tarvitsisi jotain. Minä tunnen hänet sen verran hyvin.
Päätän poistua rappukäytävästä omaan kämppääni. Ties mitä naapurit ajattelisivat, kun tuijottelen toisen asukkaan kämpän ovea..
--
Makoilen sängyssäni ja selaan puhelinta. Joel ei ole ollut somessakaan aktiivinen. Ihan ymmärrettävää, kun on kuumeessa. Eihän siinä tilassa kukaan jaksa tehdä mitään muuta kuin maata.
Samassa rappukäytävän palohälytin alkaa ujeltaa. Hyi saatana että säikähdin..
Nousen sängystä ja lähden kohti eteistä, mennäkseni rappuun tarkistamaan mitä tapahtuu. Ei tällaistä ole aiemmin tässä taloyhtiössä käynyt..
Haistan savun hajua eteisessäni. Palaako meidän talossa?! Nappaan varuilta takin niskaan ja jalkoihin vedän vain jotkut crocsit.
Rappukäytävä on ihan savun peitossa. En voi kuitenkaan mennä vielä ulos, sillä pitää varmistaa onko Joel jo mennyt.
Pimpotan tuon ovikelloa ja huudan hänen nimeään. En saa vastausta, joten pimpotan pari kertaa uudelleen. Ajatus siitä, että hän olisi jo ulkona, käy mielessäni. Mutta onko hän kuumehouruissa tajunnut lähteä?!
Kurkkaan postiluukusta huutaakseni häntä, mutta menen aivan paniikkiin kun nään hänen asunnossaan tulilieskat. Ei saatanansaatana!
Ryntään omaan asuntoon takaisin hakemaan varaavainta Joelin kämppään. Löydän sen onneksi nopeasti, sillä tiedän tasantarkkaan missä säilytän sitä.
Avaan oven ja peitän suuni takillani, jotten hengitä savua keuhkoihin. Olen sisäisesti edelleen aivan paniikissa ja yritän samalla etsiä Joelia.
Kurkkaan makuuhuoneeseen ja nään hänet yskimässä lattialla. Riuhtaisen häntä kädestä, vetäen syliini. Lähden juoksemaan asunnosta nopeasti pois.
--
Kaadun Joel sylissäni kostealle nurmikolle. Tuntuu siltä, että olisin aivan puhki. Hengästyttääkin niin paljon, että syke on varmaan pilvissä.
"Joonas.." Joel yskäisee
"ei mitään hätää, mä oon tässä" Sanon
Ensihoitajat tulevat luoksemme tarkistamaan meidän vointimme.
"mikä olo?" He kysyvät
"mä oon kai ihan kunnossa. Joelista en tiedä" Sanon
Toinen heistä nyökkää ja kertoo, että meidän molempien olisi hyvä käydä ambulanssissa tarkastuksessa.
--
Olemme molemmat kunnossa, vähän vain hengitimme savua. Lanssissa saimme kuitenkin apua asiaan.
Luojan kiitos palosta ei aiheutunut henkilövahinkoja.
"mun koti" Joel inahtaa
"voi rakas" Huokaan surullisena
Vedän tuon halaukseen, kietoen käteni hänen ympärilleen tiukasti.
"mä menetän kaiken" Joel itkee
"shh. älä ajattele noin, palomiehet tekee parhaansa palon sammuttamiseksi" Sanon rauhallisesti
Palo alkaa olla rauhoittunut, mutta meitä asukkaita kehotettiin viettämään yö toisaalla. Ei auta kuin lähteä kuokkimaan jonkun jätkän luo.
"mihin me mennään?" Joel kysyy
"ehkä järkevin ois Niko. se asuu kaikista lähimpänä" Sanon
Joel nyökyttää päätään ja lähdemme sitten kävelemään Nikon kotia kohti. Hänen luokseen ei ole onneksi viittä minuuttia pidempää matkaa.
--
Pimpotan ovikelloa, johon Rommi reagoi naukumalla. Itse isäntää ei kuulu, eikä ihme. Kello on melkein kaksi yöllä.
Lopulta kuitenkin alamme kuulla Nikon puhetta, hän lässyttää Rommille ihan väsyneenä. Tirskumme sille rappukäytävässä keskellä yötä. Wau.
Lähes samantien tuo köriläs avaa meille oven ja katsoo meitä hieman hölmistyneenä, mutta päästää sitten sisään.
"mitä helvettiä te teette täällä tähän aikaan?" Niko kysyy huvittuneena
"meidän talossa sytty tulipalo" Sanon
"tsiisus.. sori. mä en tienny" Niko pahoittelee
"ei mitää. mut voidaanko me nukkua täällä?" Kysyn
"siis joo tottakai" Niko sanoo
--
Makaamme Nikon olohuoneen lattialla isolla patjalla kahdestaan. Makuuhuoneesta kuuluvasta kuorsauksesta päätellen eräs taisi palata höyhensaarille.
"kiitos Joonas. sä oot mun sankari, sä pelastit mun hengen" Joel kuiskaa
"mä välitän susta ja rakastan sua. sä oot mulle helvetin tärkee, enkä ikinä anna sun mennä" Kuiskaan, samalla tarttuen hänen kädestä kiinni
Huomaan tuon lähestyvän kasvojani, mutta hän katsoo sitten minua kysyvästi.
"saako?" Joel kysyy
Nyökkään ja tunnen samantien huulet omillani. Hinaudun tuota lähemmäs ja jatkamme pussailua. Pusut ovat helliä, mutta varovaisia.
Bromance.
-
sanat: 640
saatte tälläsen tälle päivää :)
kivaa tiistaita💛
YOU ARE READING
𝗕𝗹𝗶𝗻𝗱 𝗖𝗵𝗮𝗻𝗻𝗲𝗹 - 𝗢𝗻𝗲 𝗦𝗵𝗼𝘁𝘀 ✅️
RandomBC - one shotteja saa heitellä ideoita :) 𝘃𝗮𝗿𝗼𝗶𝘁𝗮𝗻, että kirja sisältää perinteisesti päihteiden käyttöä kiroilua, sekä smuttia voi myös sisältää muuta triggeröivää sisältöä, mutta varoitan kyllä aina sellaisesta.
