Menneisyyden Varjo

Luku 33 - Entistä synkempi aamu

Heräsin tyhjästä huoneesta. Uskoin, että kello oli jo paljon, mutta en voinut olla ihmettelemättä, missä muut olivat ja miksei kukaan ollut herättänyt minua. En kuullut ääntäkään käytävän puoleltakaan.

Kun nousin sängyltä, nenäni värähti haistaessani veren. Olin jo syöksymässä ulos ovesta, kun huomasin silmäkulmassani huoneen nurkassa vaatekaappiin nojaavan mustatukkaisen miehen, jolla oli veriraita kasvoissaan. Pysähdyin käsi ovenkahvalla ja käännyin katsomaan Bresvickiä, jonka puhjenneen silmän paikalla kimalsi pyöreä punainen jalokivi.

"Mitä helvettiä?" Suustani pääsi, jolloin Bresvickin kasvoille levisi virne, joka näytti entistä leveämmältä, kun hänen suupieliensä arvet yhtyivät siihen. "Mä kun luulin jo tappaneeni sut", murahdin ja ajattelin hetken, oliko Bresvick piileskellyt koko ajan palatsissa.

"Ole hiljaa ja pidäkin huoli, ettei sinua kuulla", Bresvick murisi ja lähti astelemaan hiljalleen minua kohti.

"Miksi sä olet täällä?" Kysyin suoristautuen mahdollisimman uhmakkaan näköiseksi.

"Katsos kun sen jälkeen, kun tapoit Schanin ja jätit minut yksin tapettuasi lähestulkoon koko Verwasin joukon", Bresvick esitti asian olevan kovin kamala. Ei häntä oikeasti juurikaan kiinnostanut. "Ylemmät johtajat varasivat Jumalan Kynnen, Neljän ja Nelian, ja kaiken sen, mitä olet ollut murhaajana. He varasivat karkurin itselleen ja iskuryhmälleen, mutta kappas keppanaa", Bresvick haukkasi terävästi henkeä ja pysähtyi aivan edessäni. "Eilen illalla kauan kadoksissa ollut Njoki Haflan saapui Parelltariin." Värähdin hieman. En ollut ajatellut, että minua oikeasti voitaisiin etsiä kaksinkertaisesti. Nyt ymmärsin, mitä Krak, Pyk ja Cerren olivat puuhanneet ja miksi asiat olivat muuttuneet. Nyt perässäni saattoi hyvinkin olla muitakin murhaajia, joista vain osa tiesi minun olevan Njoki, mutta sana kiertäisi nopeasti. Krak halusi minut nopeasti kotiseuduilleni turvaan, vaikka uskoin olevani paremmin turvassa jossain muualla, jossa en ollut kukaan.

"No mutta sun onneksesi Njoki on myös Nelia, jolla on täysin sama koulutus", kehräsin viimein ja tartuin Bresvickin olkapäihin, potkaisin tätä haaroihin polvella ja tönäisin kauemmas. Mies toipui iskusta aivan liian nopeasti, sillä en ehtinyt edes avata oven lukkoa ennen kuin hän tarttui minuun ja heitti lattialle. Kevensin iskua, kamppasin kimppuuni hyökkäävän Bresvickin, livahdin tämän alta pois ja aioin iskeä häntä kynsilläni, jotka olin saanut esille, mutta Bresvick potkaisi minua lujasti vatsaan. Kun hän osui eilen murtuneisiin kylkiluihini, haukkasin terävästi henkeä ja olin lyhistyä lattialle, mutta minun onnistui estää sitä tapahtumasta.

Bresvick syöksyi minua kohti käsissään kaksi käyrää veistä. Hän ei päässytkään iskemään minua, sillä tulinkin häntä vastaan ja upotin hampaani hänen kaulaansa todella tiukasti. Hän murahti kivusta ja yritti heittää minut pois, mutta otteeni oli todella tiukka. Hän ymmärsi minun voivan purra hänen kaulavaltimonsa poikki. Breavick potki minua vatsaan, kunnes hän sai taivutettua kätensä ylös ja iski toisen veitsensä kahvalla minua päähän niin, että otteeni irtosi ja Bresvick sai heitettyä minut sivuun.

"Tulitko sä siis vain tappamaan mut saadaksesi rahaa johtajilta?" Kysyin väistäessäni Bresvickin iskun samalla, kun nuolin verta suupielistäni.

"Joo. Ja koska sinä olet ollut piikki meidän lihassamme siitä asti kun Schan ajatteli hyväksi ideaksi ottaa sinut riesaksemme sen sijaan, että olisi vain tappanut sinut kadulle", Bresvick sylkäisi ja heittäytyi minua kohti tehdäkseen oikeasti hyvän iskun, mutta olin silti liian nopea.

"Mä olen ehkä ollut riesa, mutta mä myös opin paljon. Mä olen niin paljon parempi kuin kukaan teistä!" sähähdin takaisin ja syöksyin kohti Bresvickiä. Hän luuli minun tulevan suoraan edestä, mutta loikkasin ajoissa sivulle ja livahdinkin Bresvickin selän taakse viiltämään kynsilläni hänen olkapäistään alaselkään yltävän viillot.