Susta tuli yhdessä kesässä mulle tosi tärkeä.
Anteeksi että tässä kävi lopulta näin.
//Jos tykkäsit Valoa valoa valoa kirjasta- tai elokuvasta niin voit ehkä tykätä tästäkin :)
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
~On ihanaa, et on sellainen tyyppi kuin sä~ ~Sä- Samu Haber~
〜(꒪꒳꒪)〜
Toisen kerran kun me nähtiin, en ollut saanut sua mun ajatuksista irti. Hohdit kuten aurinko jälleen ja tuntui kuinka mun päivä parani heti sekunteissa. Huomasit mun katseeni, jonka jälkeen hymyilit mulle leveästi. Olisin halunnut kuolla siihen paikkaan. Olit vain niin ihana ja olit kuin jokin Jeesus.
Olimme jälleen nuopparilla ja moni muu saman ikäinen oli rannassa juomassa itseään kunnon sooseihin. Paikalla oli meidän lisäksi vain pari nuoriso-ohjaajaa ja satunnaisia jonneja. En tiedä miksi edes olin paikalla kun en ollut edellis kerran jälkeen käynyt nuopparilla. Ehkä sun magneettis oli vetänyt mut paikalle.
Kysyit multa että oliko mulla parempaa seuraa. Pudistelin päätäni vimmatusti kertoen rehellisesti etten tiennyt miksi olin edes paikalla. Tästä hyvästä liimauduit kylkeeni kiinni ja kysyit halusinko jäädä nuopparille. Mulle oli ihan sama lopulta, joten päätettiin jättää nuoriso-ohjaajat ja yksittäiset jonnet taaksemme. Tiesin ettei mun vanhempia kiinnostanut lopulta missä kuljin, kunhan olin turvassa ja poliisit eivät tuoneet mua kotiin hirveässä kännissä. Sun kanssas olin kyllä turvassa.
Odotit kuinka kiskoin kengät jalkoihini, sitten lähdimme jonnekkin. Kerroit päivästäsi ja viikostasi. Oli mukava kuunnella puhettasi, se oli pehmeä. Niin kuin peitto jonka alle nukahtaisi sekunteissa.
Aikamme kylällä käveltyä päädyimme sun talolle. Kerroit ettei ketään haitannut vaikka tulinki yllättäen vierailulle. Kaikki muut oli varmaan toisessa kaupungissa ostoksilla, joten olisimme kahdestaan. Sua ei ollut kiinnostanut lähteä mukaan. Toivotit mut sisälle teidän matalaan majaan, joka ei todellisuudessa edes ollut matala. Kerroit kuinka keittiöstä saisi ottaa ruokaa jos siltä tuntui. Teit nopean talon esittely kierroksen, kunnes ohjasit mut ullakolle. Siellä oli kaksi erilistä huonetta ja sulle oltiin annettu se isompi. Se oikeasti oli ihan jäätävä.
Rojahdit sun sängylles, sitten vetäisten mut siinä mukana. Oltiin todella lähekkäin ja meinasin henkisesti kuolla. Sun ääni kaikui varmaan jokaisessa osassa mun kehoa, samalla kun tuoksusi liehutteli nenässä. Olisin halunnut jäädä siihen. Olin varmaan tullut liian hiljaiseksi, kun kysyit oliko mulla kaikki hyvin. Vastasin niin lempeän hymyn kanssa mitä pystyin sulle hiljaa joo.
Kerroit kuinka halusit kuulla mun ihan jokaisen ajatuksen. Tartuit mun kädestä hellästi kiinni. "Mä odotin milloin viimein huomaat mut", kuiskasit hiljaa. Olin hieman ihmeissäni. Kuinka kauan olitkaan odottanut mua? Ethän sä voinut nähdä mua muuta kuin koulussa? Makasimme hiljaisuudessa sängylläsi, kunnes meinasin avata sana-arkkuni. En vain tiennyt mitä kertoa. En tiennyt halusitko kuulla lempiväristäni tai miksi rakastin liikaa Ikean hai-pehmoleluja. Vai halusitko kuulla rosoisesta perheestäni ja viisi vuotta tulleesta ahdistuksesta joka ei ollut lähtenyt sen jälkeen, jotka olivat tehneet itsensä jo kotoisaksi.
Kuiskailit hiljaa ilmaan hentoja kysymyksiä. Aloitit niistä helpoista. Mikä on mun lempi dippi? Onko mulla kuinka paljon pehmoleluja? Mille puolelle voitelin näkkärissä voin ja minkä värinen meidän biojäte oli? Vastasin sulle ihan rehellisesti. En osannut vastata kaikkiin, mutta kerroit sen olevan okei. Kysyit multa miltä musta tuntui erilaiset asiat, kuten koulukiusaaminen tai tuhopoltto.
Halusit tietää pystyinkö jäämään yöksi, kun ilta alkoi kääntyä yöksi. Häkellyin hieman, kunnes vain nyökytin päätäni hyväksyvästi. Kerroin kuinka mun pitäisi vain ilmoittaa äidilleni missä viettäisin yöni, joten nappasin yöpöydältäsi puhelimeni. Ei äitiä varmaan lopulta kiinnostanut, mutta olihan se mukava varmasti silti tietää. Äitini vastasi vain peukalo emojilla.
Vietimme pitkän tovin siinä sun sängyllä katselemassa pilvetöntä taivasta kattoikkunastasi. Tuntui kuinka hehkuit valoa mitä kaipasin ja kätemme osuivat toisiinsa koko sen ajan.
