Susta tuli yhdessä kesässä mulle tosi tärkeä.
Anteeksi että tässä kävi lopulta näin.
//Jos tykkäsit Valoa valoa valoa kirjasta- tai elokuvasta niin voit ehkä tykätä tästäkin :)
К сожалению, это изображение не соответствует нашим правилам. Чтобы продолжить публикацию, пожалуйста, удалите изображение или загрузите другое.
~Jos sun suurin mörkö on sateenkaaren värinen älä jätä sitä pimeään~ ~Gay- Benjamin~
ヘ（。□°）ヘ
Kolmannen kerran näimme kahdestaan sun luona. Olit kysynyt halusinko tulla kylään. Sulla oli kuulemma ikävä mua, joten suostuin. Mulla oli ollut muutenkin huono viikko ja toivoin että sun hymys parantaisi sitä edes vähän. Nuopparia ei ollut tällä viikolla, sillä molemmat ohjaajat olivat kipeitä. Ehkä se oli tarpeaksi hyvä syy kysyä mua kylään?
Seisoin talosi pihalla tumput suorina. Toivoin että tulisit pelastamaan mut täältä. Pistin sulle viestiä, samalla kun huomasin sun pihassa olevan auton. Ryntäsit ovesta ulos iso hehkuva hymy kasvoillasi ja melkein kaaduit syliini. Taputtelin hellästi selkääsi, sitten vetäisit mut mukanasi sisälle.
Teillä oli viileämpää mitä olin odottanut, enkä pistänyt sitä pahakseni. Esittelit mut nopeasti vanhemmillesi ja tädillesi, joka oli yrittämässä päästä uudelleen jaloilleen. He tuntuivat mukavilta. Vetäsit kuitenkin mut rappukäytävään kertoen kuinka tulisin vielä joskus tapaamaan loput talon asukkaista. Sun sisarus jolla oli hirveen hieno mulletti ja veljes joka näytti sunkin mielestä fuck boy:lta. Heitä en ollut vielä tavannut teidän perheestä vielä.
Nappasit mut mukaan jälleen makaamaan sängylles. Nauroit ihanasti ääneen ja se paransi päiväni varmaan sekunteissa. Aloit hiljaa pulista päivästäsi, samalla kun pitelit mun kädestä kiinni. Olit aukaissut kattoikkunasi, josta hiljalleen tuuli lämmin virta kasvoillemme. Kun olit kertonut päivästäsi hiljennyit hetkeksi.
Silitit hiljaa kättäni, mutta lopetit kun kuulit ovesi takaa askeleet. Sieltä kuului hihittelyä, joten kuiskasit kuinka se oli sisaruksesi. Huusit kuinka hän voisi tulla ihan peremmällekkin. Ovi avautui hiljaa naristen. "Panettekote???" Kuului hämmentävä kysymys, kun mustatukkainen oli astunut sisälle. Kerroit hieman nauraen että et olisi päästänyt sisälle jos olisimme. Esittelit mut sun sisarukselle ja sain selville nuoremman nimen olevan Kiara. Henkilö kertoi tulleensa kotiin takaisin rullaluistelemasta. Kiara kävi potkaisemassa sua, sitten tuijotti mua uhkaavasti hetken, kunnes lähti ullakon toiseen huoneeseen.
Kysyit multa Kiaran lähdön jälkeen että eikai sisarus pelottanut mua liikaa ja kerroin hieman naurahtaen että olin kokenut paljon pelottavampaakin. Kysyit halusinko puhua asiasta, mutta vastasin kieltävästi. Ei siitä lopulta ollut mitään sanottavaa, tai sitten olikin. Huomasin kuinka jatkoit käteni silittämistä jälleen. Päädyit hiljaa kertomaan kuinka Kiara oli joskus aiheuttanut kaaosta leikkaamalla hiuksensa itse ja ihan päin mäkeä.
Kuulimme kuinka veljesi tuli kotiin hirveästi kolisten. Varovasti siirsit mut sun kainaloon. Oltiin rinnat vastakkain ja tunsin sun sykkees. Olit valmis päästämään musta irti, jos en tykännytkään läheisyydestä. "Tää on okei", kuiskasin sulle. Tunsin sun hengityksen mun päänahassa, josta se säteili koko kehoon. Mulle tuli kylmiä väreitä kaikesta, varsinkin kun painoit kevyesti pääs mun päätä vasten.
Aloit rauhallisella äänellä kertomaan kuinka kaverisi kaveri oli vetänyt keskiviikkona niin hirveät kännit että hän oli paskantanut housuunsa, eikä muistanut sen jälkeen yhtään mitään. Hiljennyit kuitenkin nopeasti, sillä varmaan muistit etten tykännyt alkoholista. "Anteeksi", pahoittelit niin suloisen kuuloisena, että annoin suoraan anteeksi. Ei se muutenkaan haitannut niin paljoa. Olin tottunut jo tyhmiin tarinoihin joissa usein mukana oli alkoholi.
Lopulta hiljennyimme molemmat. Silittelit hiljalleen mun kättä ja hiuksia. Tunsin itseni niin pieneksi siinä, mutta samalla onnelliseksi. Kysyit multa mihin olin hakenut yheishaussa. Kerroin kuinka muuttaisin pois täältä, asuntolaan isompaan kaupunkiin. Kysyin takaisin saman kysymyksen ja vastasit kuinka että jäät tänne lukioon. Kerroit kuinka halusit tulla juristiksi ja olisit valmis työskentelemään sen eteen.
Suukotit varovasti mun hiuksia. Hymyilin sulle niin miten yleensä häpeilin. Se oli rehellinen hymy, vaikka pelkäsinkin mitä ajattelit sen jälkeen musta. Sun veljes aukas sun oven mitään varoittelematta. "Hyi helvetti mitä homoja ootte", veljes sanoi, mikä jäi hyvin mun päähän soimaan uudestaan ja uudestaan. Sävel kuulosti jopa liian tutulta. Pongahdin istumaan nopeasti, soperrellen samalla kuinka mun pitäis lähteä kotiin.
Viipoitin veljes ohi alakertaan ja juoksit nopeasti mun perään. Vilkaisin puhelintani jossa oli epämääräisiä viestejä siskoltani. "Mun todellakin mennä.. sussa ei oo mitään vikaa", kuiskasin sulle ja annoin nopean halin, mikä oli harvinaista multa.
Sitten juoksin kotiin, sun veljen sanat pyörien monien muiden äänien ja sanojen seassa. Huoli kasvaen itsestäni että siskostani.
//Päätin tässä että julkasen vaan tän kokonaan suoraan :)
