Susta tuli yhdessä kesässä mulle tosi tärkeä.
Anteeksi että tässä kävi lopulta näin.
//Jos tykkäsit Valoa valoa valoa kirjasta- tai elokuvasta niin voit ehkä tykätä tästäkin :)
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
~Ei mikään oo hätänä miks pitää sit itkeä?~ ~
Miks pitää itkeä- Vesala~
ヘ（。□°）ヘ Mulla meni aikaa kerätä itteni kasaan, ennen kuin kehtasin nähdä sut uudestaan. Viikko pyörähti nopeasti, enkä tiennyt miten pystyin olemaan erossa susta niin kauan. Ehkä se oli häpeä.
Neljännen kerran näimme mun kodin edessä. Kuulemma olit saanut mun osoitteen kaveriltas joka oli kysynyt mun kaverilta. Kerroit kuinka et enää pystynyt olla näkemättä mua, vaikka joka ikinen päivä olin pistänyt viestiä missä olin vain pahoitellut omaa käytöstäni. Se jos mikä oli ollut lopulta lapsellista.
Kiedoit mut hellään halaukseen, mutta vetäydyin nopeasti pois. "Ei täällä. Ne kattoo", kuiskasin sulle. Nappasin pyöräni autotallin, jos sitä siksi pystyi kutsumaan, edustalta ja taputin kutsuvasti ritsaa. Ehdoitit että menisimme sinne rannalle missä kävimme ensimmäisen kerran kun tapasimme. Nyökkäsin hyväskyvästi ja lähdin polkemaan sinne suuntaan vauhdikkaasti. Hyräilit tän vuoden Australian euroviisu kappaletta, Promisea.
Sun hiuksesi lepatti tuulessa kauniisti hohtaen hopeaa kaikkialle. Päälläs sulla oli musta hihaton toppi korkealla kauluksella ja tutut reikäiset farkut. Olkapäällä sulla lepäs Tigerin sateenkaarikassi, joka ei vaikuttanut liian täydeltä. Olit kuin joku uudelleen syntynyt Jeesus.
Poljin rantaan ja istuunnuimme kyljet vastakkain kaupungin rakentamaan riippukeinuun. Tunsin hikoilevani kuin mikäkin sika. Sun vieressäs tuli väsy ja kuuma, mutta jälkimmäisen selitti myös sää. Yhtäkään tuulen virettä ei ollut tulossa kaatamaan meitä.
Poimutit meidän kädet varovasti ja painauduin sun kylkeen kiinni. Kuiskailit hiljaa lohduttavia sanoja, kunnes vaihdoit laulamaan Lana Del Reyn Young and beautiful:ia. Kuuntelin sua, samalla kun silmät hiljalleen sulkeutuivat kiinni. Väsy oli kova. Et kuitenkaan antanut mun nukahtaa, sillä kevyesti puristit kättäni. Painoit varovasti mut sun kylkee vastaan, sitten hautasit kasvosi mun hiuksiin. Kehuit kuinka mun hiukset tuoksuivat hyvältä ja ne olivat ihanan pörröiset.
Käännyin katsomaan sua hölmönä. Poskillasi koristi kevyt puna, samalla kun katselit mua silmiin. Niistä loisti lempeys ja rakkaus, mitä en ollut nähnyt ikuisuuksiin. Melkein menin paniikkiin, huom melkein, eli en mennyt. "älä jooko rakastu muhun? Mä lähden kesän lopussa täältä jos en jo aikaisemmin", kuiskasin sulle. Pudistelit päätäs ja haroit mun hiuksia korvan taakse. "En mä voi ittelleni mitään. Eletään tää kesä yhdessä ja mietitään sitten uudestaan?" Kuiskasit takaisin. Avasin suuni protestoida vastaan, mutta hiljensit mut ennen kuin kerkesin aloittaa. Suutelit huuliani kevyesti, nopeasti vetäytyen pois.
Pahoittelit moneen kertaan jos olit astunut jotenkin liikaa mun rajojen ylitse. Mun sisällä sykki nopeaan vauhtiin sydän. Aivoissa oli omanlainen sumu, joka halusi vain olla sun lähellä, tuntea sun huulet uudestaan omillani. Mahassa lenteli tuhansia perhosia, mikä oli uusi ilmiö mulle.
Olit valmis lähtemään pois mun luota, jos olin sitä mieltä etten halunnut nähdä sua enää ikinä. Tartuin sun ranteesta varovasti kiinni, sillä olit päästänyt mun kädestä irti jossain kohtaa. Vedin sut mun kainaloon, sitten purskahtaen itkuun. Se oli varmasti sydäntä särkevän kuuloista sulle. Kiedoit kätes mun ympärille, sitten vedit mut sun syliin. Kuiskailit kaiken olevan hyvin ja kuinka et ollut vihainen mulle.
Yritin kasata itseäni niin että en itkisi niin etten saisi henkeä. Nenästä vuoti aggressiivisen kovaa vauhtia alaspäin vettä ja posket olivat kyyneleistä ihan märät. Ei ollut edes tuulta kuivattamassa niitä, vain sä. Yritin tasata hengitystäni, oli noloa itkeä sun sylissä. Pyyhit laukusta löytämälläsi Rax:in nenäliinalla vielä mun silmistä kohoavat kyyneleet ja kaikki ne nenästä vuotaneet vedet. Tuntui ihan pieneltä lapselta, mikä oli mun mielestä noloa.
"Eletään tää kesä kahdestaan, mietitään sitten lisää", kuiskasin sulle ja vedin meidät otsat vastakkain. Meidän nenät osuivat toisiinsa mikä lähetti mun kehoon kylmiä väreitä ja sähköiskuja. Pidit musta kiinni vyötäröltä, jotta en pääsisi pakoon jos haluaisinkin. Sun kädet tuntuivat antavan lisää kylmiä väreitä mun kehon lävitse. Huomasin kuinka katsoit mun huulia jälleen, joten painauduin sun omia vasten hieman varovasti, jos olinkin katsonut merkit väärin.
