Tuntematon Numero [Valmis]

15. Isac Elliot koulussamme

Kellot soivat koulun alkamisen merkiksi. Kävelin sisälle. Miksei kello voisi olla jo yhdeksän? Sitä odotan eniten. Ensimmäinen tunti mateli eteenpäin. Viimein luokanvalvojamme käski meidät koulun pihaan odottamaan Isac Elliotia ja pian auto kaartaa koulun pihaan ja Isac astuu autosta ulos. Moni - minä mukaan lukien - alkaa kiljumaan. Uskomatonta, Isac Elliot on koulussamme! Mahtavaa! Isac halaa meitä. Viimeisenä olen minä. Halaamme kauemmin, kuin muut.
"Kiva nähdä", hän kuiskaa minulle ja vinkkaa vaivihkaa silmää. Sydämeni sulaa. Isacin täydellinen ääni kaikuu yhä korvissani. Kävelimme koulun liikuntasaliin, josta aloitamme esittelykierroksen koulussamme. Kierroksen jälkeen palaamme saliin ja jokainen vuorollaan saa Isacin kanssa yhteiskuvan ja jutella hetkensä. Tuli minun vuoro. Aloin itkeä taas hysteerisesti. Annoin hänelle kassin, jossa lahjat olivat. Halasimme jälleen ja otimme kuvan.
"Nähdään sitten huomenna vielä", Isac sanoo salamyhkäisesti ja katson häneen kysyvänä, mutta hän vain hymyilee. Mietin hetken mitä Isac tarkoitti.

Kävelin kotiin miettien yhä Isacin sanoja. Mitä ihmettä hän meinaa? Avasin kerrostalon oven ja astuin sisään. Kapusin portaat kerrokseemme ja avasin avaimella ulko-ovemme. Menin sisään ja suljin oven perässäni. Heitin reppuni lattialle ja riisuin ulkovaatteeni. Huokaisin ja lähdin keittiöön hakemaan syötävää. Aloin syömään ruokapöydän ääressä viestien samalla Sarjamurhaajan kanssa.

Sinä: Ikke oli meiän koulus <333

Sarjamurhaaja: KIVA(;

Sinä: Ihmettelen vaa, kun se sano, et nähään viel huomen...

Sarjamurhaaja: Jännä XD
•