Tuntematon Numero [Valmis]

27. Välittävä

"Saara!" kuulin tutun äänen huutavan. Katsahdin huutajan suuntaan. Isac. Isac juoksi luokseni ja istui viereeni. Hän otti minut syleilyyn ja lämmitti minua.
"Emilia sen teki", Isac mutisi. Katsahdin Isaciin.
"Olet itkenyt", Isac huokaisi. Nyökkäsin. "Oikeasti ei ollut tarkoitus, voisin öh..." Pian tunsin huulet vasten omiani. Katsahdin Isaciin, joka lopetti suudelman ja raapi niskaansa. Hymyilin pienesti.
"Tuo ei ollut vahinko", hän naurahti.
"Ei. Ei niin", vastasin. Katsoimme hetken kiiltävää lammen pintaa. En voi uskoa tätä. Suutelin juuri suurimman idolini Isac Elliotin kanssa. Katsahdin Isaciin ja huomasin hänen katsovan sivusilmällä minuun.
"Saatan sinut kotiin", hän ehdotti.
"Ei tarvitse", vastasin hymyillen.
"Saatan silti", hän naurahti.
"Okei."
"Mulla on huomenna studiohommia, mut pelattaisko minee vaik viideltä?" Isac ehdotti.
"Hmm, sopii", vastasin hymyillen.
•