Tuntematon Numero [Valmis]

20. Pidä minua kädestä

"Mitä sä pyytelet anteeks? Oon vaan iloinen, että kirjotin sen numeron väärin ja tutustuin suhun. Saara. Oot kiva. Unelmakaveri", Isac naurahti. Kaveri? Kaveri...
"Oon miettinyt, että ootko joskus treffannu faneja jajaja tai pystyisitkö tai seurustellu sun fanien kaa", kysyin katsoen kenkiini.
"Kyllä mä faneja treffata voin ja sitähän mä teenkin just", Isac naurahti. "Öö, miks kysyt? Voisin mä mun fanejen kaa olla yhessä, mutta." Nostin katseeni Isaciin. Katsoimme hetken toisiamme. Se hetki oli taianomainen.
"Öö, mun pitää varmaan mennä", Isac totesi pitkän, kiusallisen hiljaisuuden jälkeen ja osoitti taakseen. Nyökkäsin. "Oli kiva tavata", hän lisäsi.
"Vaikka oot nähny mut monta kertaa", naurahdin.
"Oot säkin mut", Isac naurahti.
"Niin", mutisin.
"Mut, tavataaks joskus uuestaa?" Isac ehdotti. Hätkähdin.
"Öö, joo. Varmaan ainakin keikalla", naurahdin.
"Mm, mut mun pitää mennä", Isac sanoi huokaisten. Tunsin piston sydämessäni ja vatsassani muljahtavan Isacin lähtiessä kävelemään ja vilkuttaessa vielä minulle. Vilkutin ujosti takaisin.
~