What Is Life Really Like? 💫🕊️

032 [jatkoa Edelliseen]

Seokjin nk

Annoin Namjoonille juuri luvan jäädä luokseni yöksi, jos hän ei rikkoisi yhtään sen aikana mitään. Mitä menikään tekemään. Huokaisin.

"Mä alan tekee meille nyt ruokaa. Mee sä vaikka vaan olohuoneeseen kattomaan telkkaria tai jotain" Sanoin ja katsoin jääkaapista mitä laittaisin. En kuitenkaan löytänyt sieltä mitään, joten nappasin pöydälle jääneen nuudelipaketin, ja aloin valmistaa siitä ruokaa. Namjoon oli jo ryminällä kadonnut olkkariin. Tv oli päällä, ja sen äänet olivat kovalla. Kai nyt luulisi hänen vielä kuulevan pienemmälläkin äänellä. Kai se vaan halus että minäkin kuulisin jotain.

*

"Ruoka on valmista!" huusin olohuoneeseen telkkarin kovan äänen yli. Namjoon sulki television ja kipitti keittiöön seurakseni.

"Et olis sit voinu yhtään kovemmalle laittaa?" kysyin naurahtaen hieman. Vein välineet ja lautaset pöytään ja samoin nuudelikattilan.

"Oota ku mietin..... En..taisiis... Oisin mä sitä voinu kovemmallekkin laittaa" Namjoon totesi ilme peruslukemilla.

"Jaaha että sillälailla" tuhahdin mukamas tosissani ja istuin pöydän ääreen.

*

Syömisen jälkeen istuimme Namjoonin kanssa vierekkäin sohvalla. Katsoimme jotain perus rakkus elokuvaa. Itse olin jo pujottautunut Namjoonin lämpimään kainaloon. Nojasin päälläni hennosti ruon rintaa vasten ja katsoin elokuvaa leveä hymy kasvoillani. Jotenkin tunsin että myös Namjoon hymyili.

*

Jungkook nk

Istuimme Taehyungin kanssa vierekkäin rannalla katsomassa auringonlaskua. Meidän ja viilenevän hiekan välissä oli vain ohut vaaleanpunainen viltti.
Hymyilin hennosti ja siirsin katseeni Taehyungiin.
Tuo siirsi myös oman katseensa mun silmiin. Tuon katseessa oli pieni hämmentynyt ja kysyvä sävy.

"Mä rakastan sua tosi paljon" kuiskasin. Se oli asia, jonka halusin kertoa. Ihan tosi. Vaikka tiesihän Taehyung sen jo. Varmasti tiesi.

"mäki sua Kook" tuo sanoi ja hymyili.

Painoin huuleni hellästi vieressä tai tavallaan vastapäätä istuvan pojn omiin.
Taehyung vastasi suudelmaani nopeasti, kunnes irrottautui siitä.
Hämmentyneenä katsoin tuota syvälle silmiin. Niissä näkyi pieni epävarmuus.

"Näytät epävarmalta. Mikä on?" Kysyin huolestuneisuutta äänessäni.

"Ei mulla mikään...."

"Mikään muu kuin....?" en antanut tuolle muuta vaihtoehtoa, kuin vastata.

Taehyung huokaisi hiljaa ja katsoi maata. "No... En oo varma tästä paikasta tähän juttuun. Ollaan kuitenkin julkisella paikalla ja täällä liikkuu muitakin. Sori jos oisit halunnu tästä jotenkin romanttista, mut en vaan pysty tähän täällä"

"Rakaaaas... Oisit heti sanonu. Ei se mua haittaa jos et taho. Hyvä on jos sanot heti, että et taho. Se on mulla okei" hymyilin hennosti ja laskin käteni tuon olalle.

"Oikeesti?"

"Kyllä. Taehyung ei mitään hätää. Ei se haittaa" pörrötin tuon hiuksia ja nousin ylös. "Mennäänkö takas meille? Mulla ainakin on kylmä" sanoin ja ojensin käteni tuolle auttaakseni tuon ylös. Taehyung nappasi kädestäni ja nousi avullani ylös. Siivosimme viltin yhdessä ja lähdimme käsi kädessä kohti asuintaloani. Miellä ei ollut nyt ketään kotona, joten saimme olla rauhassa.

Taehyung käveli ihan vierelläni pitäen kädestäni kiinni. Tuo vain käveli katsoen eteenpäin ja hymyillen.

Irrotin käteni hetkeksi toisen kädestä. Kumarruin ojan reunalle ja nappasin siitä voikukan. Ojensin sen Taehyungille, joka otti sen vastaan kirkkaasti hymyillen. Olin jo jatkamassa matkaa, kunnes Taehyung pysäytti mut ottamalla mun paidan reunasta kiinni. Katsoin tätä hämilläni. "oota Kook" tuo vain sanoi ja asetti kukan korvani taakse. "Hyvältä näyttää" tämä totesi ja hymyili mulle. Hymyilin tietty takaisin ja nappasin taas Taehyungin kädestä kiinni. Jatkoimme matkaamme.

"Onneksi sä tulit sillon samaan kouluun mun kanssa" tokaisin äkkiä saaden Taehyungin säpsähtämään.
Naurahdin tuolle ja pahoittelin äskeistä säikäytystä. Poika vain pudisteli päätään hymyillen.
"Onneksi. Mieti jos ei nyt tunnettaisi toisiamme. Mitään tätä ei olis"
Siirsin katseeni pikkuhiljaa tummenevaan taivaaseen. Hymähdin hiljaa ja jatkoin matkaani.

*
Tämmöstä tähän väliin. Huhhuh, tätä ku kirjottelen, oon matkalla veneellä Hankoon. Äsken tuli vettä melkein kaatamalla ja nyt melkeen paistaa aurinko. Tää on tää perus suomen kesä.
*