What Is Life Really Like? 💫🕊️

85.

•Pov: Kim Taehyung
•kirjoitettu: 25.7.2020
---------------------------------

Rullasin pyörätuolini kanssa sairaalan käytäviä pitkin. Pääsisin tänään leikkaukseen ja sen jälkeen luultavasti aika pian kuntoutukseen. Oli kulunut noin vuosi onnettomuudestani. Yoongilla ja Jiminillä meni hyvin, puhumattakaan Ju-hyungista ja Hoseokista.

Olin tällä hetkellä todella onnellinen. Kaikki tuntui menevän parempaan päin ja pian pääsisin luultavasti kävelemään taas täysin omin avuin. Eikä minun enää silloin tarvitsisi pyytää joka kerta Yoongilta apua eri paikkoihin pääsemiseen. Varsinkin siitä olin todella innoissani. Pääsisin takaisin normaaliin ja itsenäiseen elämään.

Ilmoittauduin infossa ja lähdin sitten huoneen edelle odottamaan. Oma aikani olis suurinpiirtein kymmenen minuutin päästä, joten odottelu aikaa olisi iha hyvin.

....

Hetken kuluttua minut tultiinkin jo hakemaan ja pääsin aluksi juttelemaan tämän päiväisestä operaatiosta. Tottahan se piti myöntää, minua jännitti ja samaa aikaa hieman pelotti, mutta tiesin tämän olevan minulle parhaaksi. Ainoa ajatus mikä eniten pelotti, oli se etten välttämättä heräisi nukutuksesta, ja nämä hetket olisivat elämäni viimeisiä hetkiä elossa. Sivuutin kuitenkin ne ajatukset syrjään. En halunnut ajatella sen olevan myös mahdollista.

"Onko sinulle nyt kaikki selvää mitä tulee tapahtumaan hetken kuluttua?", edessäni penkillä istunut hoitaja kysyi katsoen minua vakaalla ilmeellä.

Värähdin hereille omista ajatuksistani heräämisen kanssa ja kohtasin tuon katseen. Nyökkäsin pienesti ja ehkä vaisusti, sillä en saanut juuri nyt sanoja ulos suustani.

"Leikkaava lääkäri tulee hakemaan sinut aivan tuossa muutaman minuutin kuluttua. Sitten sinulle kerrotaan leikkauksesta tarkemmin ja saat nukutuksen", hoitaja kertoi lisää. En oikeastaan edes kuunnellut suurimmaksi osaksi mitään. Keskityin vain omiin synkkiin ajatuksiini ja ajatteluun. Nyökkäilin vain epämääräisesti ja välillä saatoin vastailla muutamilla erittäin lyhyillä sanoilla.

Harmitti kyllä suuresti se tieto, etten leikkauksen jälkeenkään pääsisi kävelemään vähään aikaan. Olisi ne kaikki kuntoutukset ja niin edelleen. Eikä jalkani olisi tarpeeksi vahva kävelyyn vielä. Mutta ajatuskin siitä että pääsisin omille jaloilleni kuitenkin tämän kaiken jälkeen sai elättämään toivoa hyvästä tulevaisuudesta. Tai ylipäänsä siitä että minulla oli tulevaisuus.

Ei kulunut oikeastaan kuin se hoitajan sanoma muutama minuutti kun ovesta sisään asteli valkoisessa takissa oleva mies lääkäri. Siirsin katseeni tuohon yrittäen hymyillä vaivalloisesti. Sekalainen olotilani kylläkin esti senkin. Lääkäri ja minä tervehdimme toisiamme. Lähdin tuon mukana toiseen huoneeseen, toisin sanoen leikkaussaliin. Siirryin makoilemaan pöydälle ja suljin silmäni. Kuuntelin lääkärin juttuja rentoutuen hieman samalla. Yhtäkkiä tunsin pienen pistävän pistoksen jossain päin kehoani. En keskittynyt miettimään missä se tuntui. Tajusin sen olleen nukutuspiikki, sillä suuri väsymys alkoi vallata kehoani ja mieltäni aika pian sen laiton jälkeen. Siinä vaiheessa koko ajantajuni ja kaikki muukin katosi, ja nukahdin uneen.

....

Leikkauksen jälkeen heräsin ilmeisesti minulle valmiiksi laitetusta huoneesta. Availin pikkuhiljaa silmiäni toteuttaen niitä huoneessa vallitsevaan hämärään valoon.

Venyttelin käsiäni varoen ja nousin pienesti istumaan. Olin varovainen kaiken kanssa ainakin vielä. En halunnut nyt tehdä mitään väärin, joka saattaisi johtaa minut takaisin alkupisteeseen.

Tutkin katseellani huoneen läpikotaisin ja pyysin sen jälkeen napin avulla hoitajan huoneeseeni. Halusin vähän lisätietoja leikkauksestani. Että oliko kaikki varmastikin mennyt hyvin ja milloin pääsisin kotiin ja saisin aloittaa kuntoutukset. Halusin mahdollisimman nopeasti pois tästä tilanteesta ja pystyyn omille jaloilleni.

Hoitaja ilmestyikin aika pian ovesta sisään. Hymyilin tuolle pyytäen tietenkin peremmälle, vaikkei minun olisi välttämättä tarvinnut. Naispuolinen nuoren oloinen hoitaja istui sänkyni vierellä olevalle tuolille hymyillen minulle lempeästi.

"Haluat varmaan tietää miten leikkauksesi meni? Osuinko oikeaan?", nainen hymähti hiljaa ottaen jotain kansiota esille.

Nyökkäsin.

"Selvä. Leikkauksesi onnistui mahtavasti ja jalka saatiin jotenkin kuntoon. Itse kuntoutukset voidaan aloittaa viikon kuluttua, ja kotiin pääset toipumaan parin päivän päästä. Pidämme sinua täällä vielä sen muutaman päivän ajan tarkkailussa, ettei mitään yllättäviä käännöksiä pääse syntymään", tuo kertoi hymyillen. Aloin jo saada tarpeekseni tuon tekopyhästä hymystä. Tiesin ettei hoitajien hymy ollut aina aito. Niiden työ oli ihmisläheinen ja silloin pakotti olemaan aika ystävällinen ja hymyillä.

Hetken päästä jäin taas huoneeseen yksin. Aloin mielessäni selvitellä ajatuksiani kasaan. Huokaisin hiljaa siirtäen katseeni huoneen valkoiseksi maalattuun epätasaiseen kattoon. Leikin samalla sormillani ja suljin silmäni. Tarvitsin kyllä paljon omaa aikaa miettimiseen ja asioiden kasaan laittamiseen. Olihan tässä aika paljon sulattelemista..

En kuitenkaan saanut kauaa omaa aikaa, kun huoneeseen ilmestyi vieraita koputtamatta. Avasin silmäni suoraan ja suuntasin silmäni kohti huoneen ovea. Siellä huomasin sisälle ilmestyneet Yoongin ja Jiminin. Pieni hymy kiipesi kasvoilleni kaksikon nähdessäni.

"Miten sulla menee?", Yoongi kysyi ja istui penkille sänkyni viereen. Tuo veti itseään hieman pienempikokoisemman Jiminin syliinsä kietoen kätensä nuoremman pienen kehon ympärille.

Selitin kaiken pojille pitäen välillä pieniä hengähdys taukoja. Keskityin vain kaksikon ilmeiden vuoristoradan seuraamista huvittuneena. Ilmeet vaihtelivat kuin mitkäkin.

"Wow... Nomut hyvä et oot kunnossa ja pääset kuntoutuksiin pian. Hetken päästä sä jo sit taas juoksentelet pitkin katuja", Yoongi naurahti.

Hymähdin vain hiljaa. Olin edelleen väsynyt nukutuksen voimasta. En tiedä mitä Yoongi tai Jimin sen jälkeen vielä höpöttivät sille itse silmien uudelleen sulkemisen jälkeen vaivuin takaisin uneen. Varmaankin kaksikko jossain vaiheessa lähti. Ketä nyt jaksaisi istua siinä paikallaan kun se jota oli tullut tapaamaan, nukkui.

-hp-