What Is Life Really Like? 💫🕊️

69

*kelausta aikaisempaan *
--------------------------------
Pov' Kim Taehyung
--------------------------------

Astelin kohti keskustassa olevaa juhlavaate kauppaa. Minun oli tarkoituksena hakea sieltä itselleni yksi puku, jonka vuokrasin huomiselle.

Lähellä sitä paikkaa tapasin Yoongin. Moikkasin tuota ja lähdimme jatkamaan matkaa yhdessä.

Liikkeelle päästyä Yoongi avasi minulle oven ja päästi ensiksi sisään. Kiitin tuota nopeasti ja astuin sen jälkeen ovesta liikkeen sisäpuolelle. Oven yläpuolella oleva kello kilahti.
Yoongi tuli perässäni, ja menimme yhdessä kassan puolelle.

"Varasin täältä sen yhden puvun" huokaisin hiljaa ja odotin myyjältä jonkinlaista vastausta.

Sain vastaukseksi vain pelkän nyökkäyksen. Heti sen jälkeen myyjä lähti pois kassalta ja jätti meidät siihen odottamaan. Huokaisin jälkeen hermostuneena ja tarrasin kiinni Yoongin kädestä.

Sain pian puvun käteeni ja kiitin myyjää siitä.
Lähdimme taas kävelemään Yoongin kanssa ulos liikkeestä. Yoongi lupasi ajaa minut autollaan kotiin. Pitäisi valmistella vielä muutamat jutut ennen huomista...

--------------

Kotona vein puvun makuuhuoneessa olevaan naulaan roikkumaan.

Istuin sängyn reunalle ja silitin sitä hennosti. Siitä heräsi kaikki muistot muutama päivä sitten. En ollut pystynyt nukkumaan sängyssä sen jälkeen. Olen nukkunut joka yö sohvalla, olohuoneessa. Jos nukuin makuuhuoneessa, sängyllä, näin kamalia painajaisia siitä yhdestä inhottavasta päivästä.

Otin puhelimeni esille ja etsin jonkin nettisivuston, josta voisin tilata itselleni pitsaa. Siinä ei mennytkään kauaa, kun olin jo tilannut itselleni ruokaa. Laitoin puhelimeni heti sen jälkeen pois ja jäin sängylle istumaan ja odottamaan ruuan tuloa.

-----------

Ovikello soi. Nousin sängyltä tokkuraisena ylös ja tepastelin eteiseen. Avasin narisevan oven ja nappasin pitsakuskilta pahvilaatikon käteeni. Laskin sen hetkeksi eteisen hyllylle ja ojensin tuolle maksurahat.
Kuskin lähdettyä suljin oven ja lähdin pitsan kanssa olohuoneeseen. Olin melkein kokonaan majoittunut olohuoneeseen asumaan.

Söin pitsan rauhassa katsoen samalla televisiosta jotakin satunnaista ohjelmaa. Inhottavalla tavalla ylinmääräinen uutislähetys keskeytti ohjelman.
Siinä kerrottiin kuinka eilen murhatun Jungkookin ampuja on saatu kiinni. Jälleen uudet kyyneleet alkoivat virrata silmäkulmastani poskia pitkin sohvalle tai syliini. Äkkiä sen enempää miettimättä suljin television. En halunnut nähdä siitä enempää.
Jähmetyin vain paikoilleni ja yritin hengittää mahdollisimman rauhassa. Sydämeni hakkasi niin lujaa, etten voinut uskoa sitä. Osittain olin onnellinen sen ampujan löytymisestä, mutta toisaalta vihainen. Sille miehelle pitäisi antaa kunnon tuomio, syyttömän ampumisesta.

Tuhahdin hiljaa itsekseni ja söin pitsan loppuun. Heitin tyhjän laatikon jonnekkin lattialle ja asetuin sen jälkeen makaamaan sohvalle. En jaksanut enää mitään. Huominen olisi vielä yksi kamalimmista päivistä. Joutuisin sanomaan Jungkookille lopullisesti hyvästit.

•skip seuraavaan päivään•

Heräsin sohvalta selkä kipeänä. Olin nukahtanut heti syömisen jälkeen. Nukuin siis yli 10 tuntia!?